Foalsin Antidotes oli pari vuotta sitten todellinen yllättäjä. Lainasin kirjastosta yhtyeen levyn, koska last.fm suositteli bändiä Battles-yhteyden takia. Olin lähes välittömästi myyty Foalsin hienoudesta levyn kuunneltuani. Vampire Weekendistä muistuttavaa rytmiikkaa, joka tosin on paljon kulmikkaampaa ja aggressiivisempaa, mutta silti pistää tanssimaan lähes alkukantaisella vimmalla. En ollut kuullut mitään Foalsin tapaista aiemmin, mutta se ei haitannut minua. Antidotes nousi yhdeksi lempilevyistäni vuonna 2008.
Odotukset Total Life Foreveria kohtaan oli todella kovat. Olin vakuuttunut siitä, että Foals onnistuu toisella levyllä kehittämään soundiaan johonkin vielä kovempaan. Ensimmäinen lohkaisu Spanish Sahara lähinnä hämmensi rauhallisuudellaan. Toinen single This Orient taas oli jo askel lähemmäs vanhaa Foalsia, mutta oli silti huomattavasti popimpaa soundia, kuin mikään Foalsin aiemmin julkaisema kappale.
Total Life Foreverin ensimmäinen kappale Blue Blood riisuu aseista. Kitara soittaa vaimeasti paria nuottia, jonka harmoniaan yhtyy Yannis Philippakisin laulu, joka hiljaisuudellaan jo laittaa miettimään. Tällaisena en ole Foalsia koskaan kuullut, mutta eniten hämmästelen sitä, kuinka pienillä elementeillä Foals saa Blue Bloodilla kuuntelijan vangittua ympärilleen täysin. Tämä on kuin shoegazingia, tosin huomattavasti mielenkiintoisempaa.
Foals on laittanut levyn riehakkaimmat kappaleet toiseksi ja kolmanneksi. Miami ja levyn nimikappale voisivat olla yhtyeen debyytiltä, tosin äänimaailma on oudolla tavalla massiivinen. Kitarariffit ovat kulmikkaita ja kompitkin pistävät nytkymään outoon tahtiin. Black Gold on myös hyvin kulmikas, tosin aika rauhallinen kappale, kunnes loppua kohden parin nuotin kulmikas soitto muuttuu todelliseksi kitaravalliksi.
Spanish Sahara on noussut levyn lempikappaleeksi. Kappale alkaa kuin kuiskauksena, jonka pelkää murenevan jonkun isomman paineen alla. Vähitellen kappale alkaa kasvamaan ja jälleen kerran kasvaa massiiviseksi äänivalliksi. Tällä kappaleella Foals on kauneimmillaan ja haureimmillaan. Sanoja, joita en olisi uskonut ikinä käyttäväni bändin musiikista puhuttaessa.
Levyn loppupuoli on myös yhtä juhlaa This Orientista lähtien. This Orientia onkin jo aiemmin hehkutettu ja edelleen se lämmittää. Fugue nimisen välisoiton jälkeen tuleva After Glow jatkaa bändin post-rockista lainattua rakennemuotoa. Alku alkaa rauhallisesti ja hiljaa, kunnes loppua kohden räjähdetään hurjaan vimmaan.
Alabaster on levyn tylsin kappale, jossa ei oikein tunnu tapahtuvan mitään, vaikka jatkuvasti yrittääkin tehdä todella paljon. 2 Trees taasen on ehkä Foalsin uran kaunein kappale. Kaunis kitaramelodia ja jälleen kerran Yanniksen ääni koskettaa pienuudellaan. Levy loppuu kappaleeseen What Remains, joka on kuin yhdistelmä vanhaa ja uutta Foalsia. Kappale on rauhallinen, mutta siinä on hyvin kulmikas kitarariffi. Kertosäkeessä kappale nousee siivilleen, kunnes taas säkeistössä palaa maan pinnalle odottamaan uutta iskua. Ja kuin seinään levy loppuu.
Foalsin toinen levy on tämän vuoden komeimpia albumeita. Foals on kasvanut aivan uusiin mittoihin ja tällä levyllä bändiä ei voi enää moittia yhdentekeväksi. Bändi hakee voimansa shoegazingmaisesta tunnelmasta ja post-rockin yhdistelmästä hiljaista ja kovaa. Ensimmäisen levyn rytmi-iloitteluihin ei tämä levy yllä, mutta se ei haittaa levyn yleistunnelmaa. Foals onnistui toisella levyllä uudistumaan ja pysäyttämään. Tämä levy tulee kasvamaan kuuntelussa. Sen voin taata.
SPOTIFY/MYSPACE/YOUTUBE AT YOUR SERVICE!
"Tämä on kuin shoegazingia, tosin huomattavasti mielenkiintoisempaa."
VastaaPoistaNyt joudun kyllä olemaan täysin eri mieltä. ;)
Mutta kyllä tähän silti voisi yrittää tutustua perusteellisemminkin jossain vaiheessa. Antidotesin sain lahjaksi kaverilta, ja siinä oli pari kovaa raitaa, mutta loppuun asti en ole sitä levyä jaksanut kovin usein kuunnella.
Provokaatio meni läpi. :D
VastaaPoistaAntidotesin alku oli hemmetin hyvä, mutta loppua kohden se alkoi vähän junnaamaan paikallaan ja tylsistytti. Sama hivenen käy kyl tämänkin levyn kohdalla, mutta paremmin tämä pysyy silti kasassa.