The Shins on yhtye joka ei liiemmin esittelyjä kaipaa. Se on se Jenkkien paras indie-bändi, joka pistää pojat itkemään ja tytöt riehumaan. 1000 Sparksin Teenage Kicksiin liittynyt kirjoitus herätti muistot siitä, kuinka nykyinen musiikkimakuni oikein lähti kehittymään. The Undertonesin Teenage Kicksillä on siinä suuri osa, mutta voin rajata lähtölaukauksen kahteen bändiin. Franz Ferdinandiin ja The Shinsiin.
Tasan kuusi vuotta sitten sain syntymäpäivälahjaksi Franz Ferdinandin debyyttilevyn. Sitä ennen minulla oli pitkä tukka, farkkutakki ja Iron Maiden-paitoja. Metallican keikka Stadionilla oli lähestymässä. Franz Ferdinand oli siis aivan jotain muuta kuin mitä elin. Silti se kolahti kovempaa kuin mikään muu. Siinä oli rytmillisesti jotain aivan ennenkuulematonta omiin korviini. Reilua kuukautta myöhemmin serkkuni ja hänen poikaystävänsä palasivat Roskildesta ja poikaystävä kehui maasta taivaisiin uutta tuttavuutta nimeltään The Shins. Garden Statea lainatakseni "se mullisti elämäni". Tosin elämäni mullistaja ei ollut New Slang, vaan "taptatatataptatatapWOU".
Chutes Too Narrow on täydellinen pop-levy. Sitä parempaa ei ole tehty, eikä tuskin koskaan edes tulla tekemään. Se on täydellisen melodinen, siinä on itkettävän hienoja kohtia juuri sopivasti ja se on juuri sopivan kesäinen, jotta hymy on aina huulilla sitä kuunnellessa. Seuraaja Wincing The Night Away on myös todella hyvä. Soundin aikoinaan antamat kuusi tähteä ovat edelleen mielestäni täysin ansaittuja. Chutes tosin ansaitsisi seitsemän. Debyyttilevy Oh, Inverted World on edelleen vähän etäinen minulle, mutta siltä löytyy muutama todella mahtava kappale, kuten Caring Is Creepy ja New Slang
Nykyisin The Shinsistä on potkittu rumpali ja basisti huishelevettihin, joka ei lupaa jatkosta hyvää. Wincing The Night Awaylla kun oli jo vähän kuultavissa Broken Bellsin sisältämää kokeellisempaa äänimaailmaa, joka itseäni hivenen häiritsi. Tulevaisuudessa uskoisin tämän vain lisääntyvän ja täydellisten pop-melodioiden jäävän taakse. Vaikka olen tulevaisuuden suhteen hyvin pessimistinen, niin silti muistoihini jää yksi maailman paras levy, yksi täydellinen levy ja yksi joka pitäisi ottaa haltuun. Chutes Too Narrow myös muistuttaa kesästä, jolloin myös Stars Are Blind oli maailman paras biisi ja elämässäni oli parhautta muutenkin kerrakseen.
WINCING THE NIGHT AWAY @ SPOTIFY: MUUTA EI LÖYDY :(
Ei taida tulla yllätyksenä, että yhdyn otsikkoon ihan täysin. Itselleni tärkein Shins-levy on kuitenkin juurikin tuo Oh, Inverted World -debyytti – ehkä siksikin, että se oli ensimmäinen kuulemani. Kuitenkin kyseessä on varmasti ehein ja tyylipuhtain kokonaisuus, jonka olen kuunaan kuullut. Chutes Too Narrow on alkanut iskemään kunnolla vasta viime vuonna, mutta onkin potkinut vastaavasti aika hurjan kovaa.
VastaaPoistaIhan lempibändejä tämä siis. Ja onpahan tosiaan muuttanut minunkin elämäni.
Just istuttiin viikonloppuna puistossa ja kuunneltiin The Shinsiä. Oli pakko todeta ihan ääneen, että tästä ei paljon paremmaksi vois pistää, kun vielä soi maailman parhaimmalle tuulelle aina saavaa musaa. Ehdotonta parhautta.
VastaaPoistaItselleni Franz Ferdinand on myös SE bändi joka kolahti ekaa kertaa ja kunnolla. Franzien eka ja toka levy on parhaita levyjä mitä on!
VastaaPoistaHienoa, että löytyy muitakin The Shins-faneja. Jei! Parhautta siis arvostetaan.
VastaaPoistaJyri: Varmasti tykkäisin itsekin paljon enemmän Oh, Inverted Worldista jos olisin sen ekana kuullut. Chutes Too Narrow osui vaan aikoinaan niin kovaa, että sille oli vaikea löytää vertaistaan. Vaikeaa se on vieläkin. Erinomainen levy on debyyttikin!
Raula: The Shins on kyllä maailman parasta puisto- ja kesämusaa!
Emma: Tiedän todella monta ihmistä, joille Franzit olivat SE juttu joskus. Kolmaskin levy on mun mielestä ihan hyvä. Toinen on rikollisen aliarvostettu!