Piti blogata kevään korvilla Disclosuresta ja Jessie Waresta ysärikulmalla. Se juttu jäi unholaan, mutta nyt voin kaivaa kulman naftaliinista, koska Annie.
Back Together ei biisinä paljoa vaikutevuosikymmentään peittele, mutta video ne vasta tuokin esiin. Rakastan, koska tätä voi toivoa Städärissä ja melko varmasti dj jopa sen laittaisi soimaan.
Tuleva A&R-ep vaikuttaa ennakkoon julkistettujen biisien perusteella olevan yksi vuoden kovimmista pop-julkaisuista. Ensimmäinen videobiisi Tube Stops & Lonely Hearts oli kelpo klubipastissi. Invisible on kuulemistani kappaleista ehkä kumminkin kaikista kovin.
Ep tulee 5.8. Eipä sitä kamalan paljoa tarvitse kaivella nytkään, jos sen kuultavakseen haluaa.
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
perjantai 26. heinäkuuta 2013
Kendrick Lamar - Rigamortis
Ei minulla mitään uutta kerrottavaa ole. Tai mitään uutta biisiä. Törmäsinpä tähän Section.80:n biisiin ja videoon, mikä miellyttää nyt ihan hulluna. Flow'kin yhtäkkiä himottaa aika pahasti, vaikka olen vannonut kovaan ääneen jättäväni kekkerit väliin. En ehkä pysty, vaikka, tai oikeastaan koska, näin Kendrickin Circuksessa ja oli ns. IVK.
maanantai 15. heinäkuuta 2013
Disco Dislocated ja asiakaspalvelun tärkeys
Viikko takaperin Helsingissä oli odotettu ja musiikillisen antinsa
puolesta onnistunut tapahtuma. Disco Dislocatedin pääesiintyjänä oli
Major Lazer ja paikkana oli Kaapelitehdas.
Jos tapahtuman ongelmat eivät ole tuttuja, niin kertaan ne nopeasti. Kaapelitehdas oli loppuunmyyty, joka tarkoitti paikalle tulevan n. 2000-2800 ihmistä. Tarkkaa kapasiteettia en tiedä, enkä tiedä myytiinkö lippujakaan täyden kapasiteetin verran. Sen tiedän, että paikalle tuli paljon ihmisiä ja siihen ei täysin varauduttu. Kahdentoista aikaan Kaapelin ovelta oli n. 200 metrin jono, jossa allekirjoittaneella kului tunti ja kymmenen minuuttia. Sinä aikana missasin mm. Eevil Stöön dj-setin.
Jonotus johtui ilmeisesti siitä, että narikassa oli kaksi (2) ihmistä töissä. Veikkaan, koska minä ja ystäväni puikkelehdittiin narikkajonon ohi suoraan sisään. Pahoittelen ystävänikin puolesta tekoamme. Nopealla matematiikalla voi sanoa, että se on aika pahasti alimitoitettu määrä. Ja se myös näkyi.
Kun lopulta pääsi sisään, niin kaikki meni oikein mainiosti. Major Lazer oli odotetun kova ja meno oli yleisössä erittäin hyvä, eli mielipuolisen villi.
Keikan jälkeen tosin kohtasin järjestäjien puolelta sen, mitä vihaan suomalaisessa asiakaspalvelussa kaikista eniten - marttyyriyden. Kukaan ei varmasti hauku järjestäjiä siitä, että he ylipäänsä järkkäävät jotain. Siitä osoituksena se, että liput menivät kaupaksi. Jonotuskeississä sentään myönsivät virheensä, mutta aikataulutuksesta tulleet valitukset menivät ohi korvien. Onhan heillä konsepti.
Ai niin, aikataulut. Keikan ensimmäiset liput tulivat myyntiin huhtikuussa ja konseptiin toki kuuluu se, että paikkaa ja tarkempaa aikataulua ei tiedetä. Riippuuhan aikataulu paljolti siitä, missä keikka järjestetään ja millaiset luvat sinne saadaan.
Kaapelitehdas varmistui paikaksi alle viikko ennen tapahtumaa ja aikataulu lyötiin lukkoon vasta samana päivänä, kun tapahtuma järjestettiin. Major Lazer aloitti vasta klo 2.15., mikä on miltä kantilta tahansa katsottuna aika saamarin myöhään. Julkiset eivät kulje siihen aikaan - saatika keikan jälkeen - hyvin, aikaisin töihin heräävät saavat ehkä pari tuntia unta jne. Monelle aikataulu oli mahdoton ja asiasta valitettiin. Vastaus oli tämä.
Ymmärrän järjestäjien pointin, että vuoden hommaa jo tehneenä heidän tapahtumiin on tietty odotusarvo. Se olisi ehkä myös pitänyt tajuta, että kun skaala kasvaa, niin mukaan saattaa tulla myös uusia asiakkaita, joille konsepti ei ollut tuttu ja jota ei kamalan paljoa ennakkoon edes mainostettu. Pelkkä Major Lazerin nimi kun tuo varmasti mukaan ensikertalaisia. Muutaman Disco Dislocatedin kolunneena mietin itsekin vielä päivää ennen tapahtumaa, meneekö myöhään vai ei. Ehkä myöhäistä ajankohtaa olisi voinut mainostaa enemmän, kun kerta tapahtuma oli arkipäivänä ja moni oletti, että keikka alkaa niihin aikoihin, mihin viime vuosien keikoilla samassa paikassa ollaan totuttu.
Ei tämä mitään, mutta kaikista pahin marttyyriveto tuli Matti Pentikäisen Facebook-statuksessa. Matti, sinä et tarjoa mitään, sinä myyt. Jos maksan lipusta 25 euroa, niin kai minulla ja muilla lipuista vielä vähän enemmän maksaneilla on oikeus sanoa, että nyt ei hommat menneet täysin putkeen. Kaikki nimittäin pitivät itse pääruoasta. En nähnyt ketään, joka olisi tullut Kaapelilta ulos Major Lazerin jälkeen hymyilemättä. Siksi maksavan yleisön dissaus tuntuu oudolta ja jopa vähän pahalta. Minä kun olen kiitollinen siitä, että tapahtuma järjestettiin ja Major Lazer roudattiin Suomeen keikalle. En vain ole kiitollinen siitä, että rakentava kritiikki kuitataan takaisin vittuilulla.
Olisi nimittäin suuri sääli, jos Disco Dislocatedin kaltainen Helsingin klubielämän piristäjä jäisi yhden snadisti epäonnistuneen kasvuyrityksen jälkeen pienen piirin tapahtumaksi. Reaktioista päätellen kun tapahtumaa halutaan jatkossa järjestää niille, ketkä tajusivat, eli kavereille ja faneille. Tämän kun voisi hoitaa täysin eri tavalla. Kiittää yleisöä, pahoitella järjestelyistä koitunutta hetkellistä mielipahaa ja sanoa, että palautetta mietitään rauhassa ja pohditaan, josko muutoksille on tarvetta. Ei negatiivinen palaute tarkoita sitä, että jengi ei halua jotain. Se tarkoittaa sitä, että porukka haluaa juuri sitä, mitä tarjoatte, mutta odotukset eivät kohdanneet. Väärät odotukset taas syntyvät olettamuksista, jotka taas syntyvät siitä, kun tietoa ei ole tarjolla. Ehkä sitä ei nyt ollut, ja ehkä sitä voisi jatkossa tarjota vähän enemmän. Tuskin avoimuus haitaksikaan on.
Jos tapahtuman ongelmat eivät ole tuttuja, niin kertaan ne nopeasti. Kaapelitehdas oli loppuunmyyty, joka tarkoitti paikalle tulevan n. 2000-2800 ihmistä. Tarkkaa kapasiteettia en tiedä, enkä tiedä myytiinkö lippujakaan täyden kapasiteetin verran. Sen tiedän, että paikalle tuli paljon ihmisiä ja siihen ei täysin varauduttu. Kahdentoista aikaan Kaapelin ovelta oli n. 200 metrin jono, jossa allekirjoittaneella kului tunti ja kymmenen minuuttia. Sinä aikana missasin mm. Eevil Stöön dj-setin.
Jonotus johtui ilmeisesti siitä, että narikassa oli kaksi (2) ihmistä töissä. Veikkaan, koska minä ja ystäväni puikkelehdittiin narikkajonon ohi suoraan sisään. Pahoittelen ystävänikin puolesta tekoamme. Nopealla matematiikalla voi sanoa, että se on aika pahasti alimitoitettu määrä. Ja se myös näkyi.
Kun lopulta pääsi sisään, niin kaikki meni oikein mainiosti. Major Lazer oli odotetun kova ja meno oli yleisössä erittäin hyvä, eli mielipuolisen villi.
Keikan jälkeen tosin kohtasin järjestäjien puolelta sen, mitä vihaan suomalaisessa asiakaspalvelussa kaikista eniten - marttyyriyden. Kukaan ei varmasti hauku järjestäjiä siitä, että he ylipäänsä järkkäävät jotain. Siitä osoituksena se, että liput menivät kaupaksi. Jonotuskeississä sentään myönsivät virheensä, mutta aikataulutuksesta tulleet valitukset menivät ohi korvien. Onhan heillä konsepti.
Ai niin, aikataulut. Keikan ensimmäiset liput tulivat myyntiin huhtikuussa ja konseptiin toki kuuluu se, että paikkaa ja tarkempaa aikataulua ei tiedetä. Riippuuhan aikataulu paljolti siitä, missä keikka järjestetään ja millaiset luvat sinne saadaan.
Kaapelitehdas varmistui paikaksi alle viikko ennen tapahtumaa ja aikataulu lyötiin lukkoon vasta samana päivänä, kun tapahtuma järjestettiin. Major Lazer aloitti vasta klo 2.15., mikä on miltä kantilta tahansa katsottuna aika saamarin myöhään. Julkiset eivät kulje siihen aikaan - saatika keikan jälkeen - hyvin, aikaisin töihin heräävät saavat ehkä pari tuntia unta jne. Monelle aikataulu oli mahdoton ja asiasta valitettiin. Vastaus oli tämä.
Ymmärrän järjestäjien pointin, että vuoden hommaa jo tehneenä heidän tapahtumiin on tietty odotusarvo. Se olisi ehkä myös pitänyt tajuta, että kun skaala kasvaa, niin mukaan saattaa tulla myös uusia asiakkaita, joille konsepti ei ollut tuttu ja jota ei kamalan paljoa ennakkoon edes mainostettu. Pelkkä Major Lazerin nimi kun tuo varmasti mukaan ensikertalaisia. Muutaman Disco Dislocatedin kolunneena mietin itsekin vielä päivää ennen tapahtumaa, meneekö myöhään vai ei. Ehkä myöhäistä ajankohtaa olisi voinut mainostaa enemmän, kun kerta tapahtuma oli arkipäivänä ja moni oletti, että keikka alkaa niihin aikoihin, mihin viime vuosien keikoilla samassa paikassa ollaan totuttu.
Ei tämä mitään, mutta kaikista pahin marttyyriveto tuli Matti Pentikäisen Facebook-statuksessa. Matti, sinä et tarjoa mitään, sinä myyt. Jos maksan lipusta 25 euroa, niin kai minulla ja muilla lipuista vielä vähän enemmän maksaneilla on oikeus sanoa, että nyt ei hommat menneet täysin putkeen. Kaikki nimittäin pitivät itse pääruoasta. En nähnyt ketään, joka olisi tullut Kaapelilta ulos Major Lazerin jälkeen hymyilemättä. Siksi maksavan yleisön dissaus tuntuu oudolta ja jopa vähän pahalta. Minä kun olen kiitollinen siitä, että tapahtuma järjestettiin ja Major Lazer roudattiin Suomeen keikalle. En vain ole kiitollinen siitä, että rakentava kritiikki kuitataan takaisin vittuilulla.
Olisi nimittäin suuri sääli, jos Disco Dislocatedin kaltainen Helsingin klubielämän piristäjä jäisi yhden snadisti epäonnistuneen kasvuyrityksen jälkeen pienen piirin tapahtumaksi. Reaktioista päätellen kun tapahtumaa halutaan jatkossa järjestää niille, ketkä tajusivat, eli kavereille ja faneille. Tämän kun voisi hoitaa täysin eri tavalla. Kiittää yleisöä, pahoitella järjestelyistä koitunutta hetkellistä mielipahaa ja sanoa, että palautetta mietitään rauhassa ja pohditaan, josko muutoksille on tarvetta. Ei negatiivinen palaute tarkoita sitä, että jengi ei halua jotain. Se tarkoittaa sitä, että porukka haluaa juuri sitä, mitä tarjoatte, mutta odotukset eivät kohdanneet. Väärät odotukset taas syntyvät olettamuksista, jotka taas syntyvät siitä, kun tietoa ei ole tarjolla. Ehkä sitä ei nyt ollut, ja ehkä sitä voisi jatkossa tarjota vähän enemmän. Tuskin avoimuus haitaksikaan on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)