Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kings of Convenience. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kings of Convenience. Näytä kaikki tekstit

torstai 11. marraskuuta 2010

Liityin Heimoon!

Kuka edes kehtasi valittaa, ettei Suomesta tule hyvää musiikkia. Juuri kun ollaan Magenta Skycoden ja Minä ja Ville Ahosen täydellisyyttä hipuvista levyistä toivuttu, niin nyt tulee taas uutta. Uuden Fantasian Heimo on juuri niin hyvä, kuin sen odotettiinkin olevan.

Olen tainnut jo aiemminkin täällä mainita, että Uuden Fantasian debyyttilevy Top Ten on jäänyt todella vähälle kuuntelulle, vaikka se levyhyllyä on koristanut jo aika hyvän aikaa. En siis odottanut Heimoa niin innoissani kuin moni muu Top Teniin ihastunut. Flow'n mielen nyrjäyttänyt keikka ja edelleen järisyttävän kova sinkkubiisi Liian Myöhään kumminkin saivat odottamaan levyä mielenkiinnolla ja levy oli haettava kaupasta kotiin heti kuin oli vain mahdollista. Olen rakastunut.

Uuden Fantasian pääheimon muodostavat DJ Street Cobra, Ercola ja Kroko-Roc. Levyn mainostettiin sisältävän 23 vierailijaa ja se kuuluu myös muuallakin kuin vokaalipuolella. Levyn instrumenteista löytyy pianoa, huilua, jousia, saksofonia ja erinäisiä kilkuttimia ja kalkuttimia ja tyyleissä mennään niin diskon, funkin, jazzin, hip-hopin kuin psykedeliankin puolella. Äänimaailma onkin oikealla tavalla täyteen ahdettu. Joka kuuntelukerralla löytää varmasti uusia sävyjä ja fiiliksiä.

Niistä biiseistä. Voin sanoa, että ainoastaan Jimi Tenorin vierailun säestämä Ghost Of Cosmos on vähän heikompi. Loput ovat jumalaisen hyviä biisejä. Paula Vesalan laulama todella diskomainen Growing Pain on lähes yhtä kova kuin Liian Myöhään, Kings of Conveniencestä tutun Eirik Bøen laulama Barefoot Got Naked on levyn rauhallisin biisi, mutta myös ihan parhaimmistoa. Omat lempparit jo aiempien mainittujen lisäksi ovat tällä hetkellä avausbiisi Super Light Beer, todella skwee Marsipaanitanssi, todella funk Valaanretki ja lopetusbiisi Sandron Kulma.





Heimo olisi voinut kaatua omaan mahdottomuuteensa. Levyllä kun on sävyjä nopealla laskulla ainakin kymmenestä eri genrestä, mutta täytyy sanoa poikien hyväksi se, että jokainen biisi on tarttuva, tanssittava ja mielenkiintoinen. Olisi suuri sääli, jos levy jää vain pienen ja valikoidun yleisön suosikiksi. Suomen mittakaavassa kun Heimo on raikkainta musiikkia juuri sen ennakkoluulottoman asenteen takia. Tällaista musiikkia ehkä Pelle Peloton tekisi.

Jos ette usko, niin Levykauppa X tarjoaa vielä ensi keskiviikkoon asti levyä kuunneltavaksi ilman veloitusta. Suosittelisin kyllä, että hypnoosin omaisesti suuntaatte lähimpään levykauppaan ja käytätte rahanne tähän levyyn. Kannet on hienot ja levy on mitä parhain! Ei huono diili.

EDIT: Vaihdoin tuon otsikon, kun mielestäni hauska vitsi alkoi vituttaa jo itseänikin.

Kuvan copyright Stupido