Kaikkien odotusten vastaisesti nyt listataankin tänään päättyvän vuosikymmenen kymmenen kovinta levyä minun silmissäni. Listasta tulee pidempi, mutta top 10 ja loput muodostuvat hieman erilaisesti, joten jako on fiksua.
Top 10-levyt ovat eniten minuun ja musiikinkuunteluuni vaikuttaneita levyjä. Tässä ei päde mitenkään musiikilliset ansiot. Nyt on kyse täysin siitä, mikä levy on saanut minut pysähtymään ja miettimään, että miten tällaistakin musiikkia ollaan voitu tehdä. Kymmenen kärki oli myös aika helppo kasata kokoon. Levyissä kannattaa huomioida se, että musiikkiharrastukseni alkoi oikeastaan vasta 2004, joten ei kannata ihmetellä, jos sitä ennen julkaistuja levyjä ei listalla ole.
1. Arctic Monkeys - Whatever People Say I Am, That's What I'm Not (2006)
NME:n nettisivuilla silmiini osui hyvin hämmentävä uutinen. Joku Arctic Monkeys-niminen yhtye oli mennyt brittien sinkkulistan ykköseksi. Hetken hämmenyksessä kaivoin biisin esiin. Se kannatti, nimittäin sen jälkeen elämäni tuntui muuttuvan täysin. Biisin nimi oli I Bet You Look Good On The Dancefloor. Video teki ensimmäisenä vaikutuksen. Neljä finninaamaista lähes omanikäistäni kaveria soitti vimmatulla energialla menemään aivan loistavaa biisiä. Katsoin videon valehtelematta viisi kertaa putkeen. Olin myyty.
Muutamaa kuukautta myöhemmin ilmestyi Arctic Monkeysin debyyttilevy, jonka tietenkin olin tilannut ennakkoon heti kun se vain oli mahdollista. Seuraavat kaksi kuukautta en sitten muita levyjä kuunnellutkaan. Arctic Monkeysin debyyttilevylle vangittua energiaa on vaikea kuvailla. Se vain puskee ja kovaa. Nuoruuden vimma ja kiima oli pakattu 41 minuuttiin täydellisesti. Alex Turnerin sanoitukset kuvasivat erinomaisesti nuorison elämää ja musiikki tuki niitä täydellisesti. 17-vuotiaana olin täysin varma, että Arctic Monkeys tulee nousemaan maailman parhaaksi bändiksi. Kauhean väärässä en ollut.
Vaikka nostinkin Arctic Monkeysin debyytin selkeäksi ykköseksi, on se nykyisin auttamattomasti hieman kulunut levy. Molemmat tätä levyä seuranneet albumit ovat kokonaisuutena parempia, mutta samanlaista vaikutusta ne eivät kyenneet tekemään. Siksi debyytti on ensimmäisenä ja ansaitusti.
2. Disco Ensemble - First Aid Kit (2005)
Olin kuullut Disco Ensemblestä aiemmin joistain lehdistä, joten First Aid Kitin julkaisun aikana bändin nimi oli tuttua, mutta musiikki ei. Ensimmäisenä singlenä julkaistu We Might Fall Apart oli vakuuttanut minut, mutta levyä en ostanut vasta kuin pari kuukautta myöhemmin Stupidon tarjouksista. Hieman skeptisenä laitoin levyn soittimeen ja kun levy lähti soimaan, tunteeni oli kuin räjähdyksen kokeneella. Mitä ihmettä nyt tapahtui? Ensimmäinen biisi This Is My Head Exploding räjähti kaiuttimista sellaisella voimalla ja energialla, etten ollut sellaista kokenut. Tätä on punk.
First Aid Kit sai aikaan elämäni ensimmäisen kunnon fanisuhteen johonkin yhtyeeseen. Disco Ensemble merkkasi minulle hyvin paljon seuraavat kolme vuotta. Nykyisin en enää jaksa olla niin innostunut yhtyeestä, mutta uuden levyn ostan satavarmasti heti, kun se julkaistaan. Olen nähnyt yhtyeen livenä n. kymmenen kertaa ja jokainen keikoista on ollut todella hyvä. First Aid Kitistä on tullut nimensä mukainen minulle. Levyn voi laittaa soimaan ihan mihin aikaan vaan ja se tekee tehtävänsä.
3. Mew - Frengers (2003)
Mew oli ensimmäisiä kosketuksiani Popin maailmaan. Tuohon aikaan kuuntelin lähes tulkoon pelkästään heviä, koska koulussani lähes jokainen poika kuunteli joko räppiä tai heviä, joten valintani kohdistui tietty heviin. Mewin kappaleet olivat yllättäviä siksi, että vaikka niissä oli viitteitä vähän rankemmasta ilmaisusta, niin silti ne olivat tyylipuhdasta melodista poppia. Levyn ostin lähinnä mielenkiinnosta aikoinaan ja jäin koukkuun samantien. Olin yllättynyt siitä, kuinka joku yhtye voi tehdä sellaisen levyn, jonka jokainen kappale on mestariteos ja kokonaisuus on täysin eheä.
Mewin seuraava levy "...and the glass handed kites" oli myös erinomainen, mutta Frengersin kaltaista levyä ei välttämättä tule enää koskaan. Mewin uusin levy oli tämän vuoden pahimpia pettymyksiä, vaikka sisälsikin muutaman oikein hyvän kappaleen.
4. Radiohead - In Rainbows (2007)
Radiohead ei ennen In Rainbowsia ollut vakuuttanut minua. The Bendsistä pidin paljonkin, mutta OK Computer oli mielestäni yliarvostettu levy, josta ei saanut minkäänlaista otetta. In Rainbows oli menossa samaan kategoriaan. Ensimmäiset kuuntelut olivat lähes yhtä tyhjän kanssa. Muutamassa kappaleessa oli kohtia, jotka olivat mieleenpainuvia, mutta kokonaisuutena levy ei toiminut. Muutaman kuuntelukerran jälkeen levyä alkoi kuunnella lähes hypnoottisesti. Levyn tunnelma ja maailma kaappasivat mukaansa pelottavan salakavalasti. Jokaisen kappaleen äänimaailma paljasti itsestään jotain uutta jokaisen kuuntelun aikana ja levyn arvostus nousi yhtälailla. Oli alkuvuoden 2008 kuunnelluimpia levyjä yhdessä erään kohta esiteltävän levyn kanssa.
5. The Strokes - Is This It (2001)
The Strokes oli harvoja rock-bändejä joista pidin teininä. Is This It:stä pidin sen ilmestymisen aikaan jonkun verran, mutta olen todella alkanut arvostaa sitä vasta iän kartuttua. Se on yksi parhaimpia rocklevyjä ikinä. The Strokes oli selkeästi aikansa tuote, mutta debyyttilevy toimii kokonaisuutena vielä tänäkin päivänä, koska levyn kappaleet ovat vain niin pirun hyviä. Toisella levyllä taso hieman laski, vaikka se on huomattavasti mainettaan parempi ja kolmas levy olikin sitten jo hahmoton kasa biisejä, mitä oli kertynyt matkan varrella. 2001 oli kumminkin The Strokesin vuosi ja siitä alkoi mielestäni nykyisen indie-musiikin nousukausi, vaikka lopullinen breikkaus tapahtuikin vuosia myöhemmin.
6. Liekki - Korppi (2003)
Liekin toinen levy Korppi on mahdollisesti yksi parhaimpia suomalaisia levyjä koskaan. Liekin vahvuus on ehdottomasti ollut aina tunnelman luominen. Liekin musiikki on kuin luotu mökkijumituksiin keskellä metsää. Korppi on varsinkin hyvin maanläheinen ja kaunis levy. Vaikka Janne Kuuselan sanoitukset ovat ihan puutaheinää, niin miehen ääni toimii hienosti kappaleiden taustalla instrumenttina. Liekin ura lähti vuonna 2005 julkaistun Rajan Piirsin Taa levyn jälkeen hurjaan syöksyyn, mutta onneksi se ei laske Korpin tehoa. Hienoimpia levyjä koskaan ikinä missään.
7. Interpol - Antics (2004)
Post-Punk oli genre joka nousi kuolleista 2000-luvulla ja tätä bändiä voi syyttää siitä. Vaikka bändin debyyttiä pidetään yleisesti bändin parhaana, niin mielestäni toinen levy on huomattavasti sitä parempi. Antics on kokonaisuutena todella eheä, vaikka jotkut sävellykset ovat toisia heikompia. Interpolin vanavedessä on tullut niin Editors kuin White Lieskin, mutta Interpol on näistä Joy Division kopioista kaikista paras ja "omalaatuisin". Ensi vuodeksi ollaan jo luvattu uutta albumia, mitä odotan innolla.
8. Vampire Weekend (2008)
Ehkä hieman kyseenalaista nostaa näin tuoretta levyä näin kovaan porukkaan, mutta levy teki aikoinaan niin kovan vaikutuksen, ettei sitä voi jättää huomioimatta. Monissa arvosteluissa Vampire Weekendin debyytin julkaisuajankohtaa kritisoitiin, koska se tuli keskellä kylmintä talvea, kun musiikin tunnelma on niin kesäinen. Itse olen eri mieltä. Levyn julkaisuajankohta oli täydellinen. Keskellä kylmintä talvea Vamppujen kepeä ja lämmin musiikki piristi ja niin, lämmitti. Itseäni eniten Vampire Weekendin levyssä piristi sen rytmikkyys. Indie-skene kun oli jo lähes ammuttu kuoliaaksi disco-biitillä, joten Vampire Weekendin Afrikasta ammentava rytmikkyys oli todella piristävää. Toinen levy on tulossa tammikuun 15. päivä, joten pian päästään nauttimaan New Yorkin nörttien uudesta musiikista.
9. Death From Above 1979 - You're A Woman, I'm A Machine (2004)
Death From Above 1979:n ura jäi yhden levyn mittaiseksi, mutta se levy olikin jotain järisyttävää. DFA1979 oli kahden kanadalaisen kaveruksen bändi, jonka soittimet oli basso ja rummut. DFA1979:n levylle lataama energia on lähes käsittämätöntä. Basso ja laulut ollaan vedetty hurjalle särölle, joka vain korostaa levyn hurjaa tempoa. Bändin esiintyminen Conan O'Brienissa on legendaarinen. Bändin rumpali lähti kesken biisin rummuistaan laulamaan ja riehumaan ympäri studiota, joten Max Weinberg hyppäsi rumpuihin ja biisi saatiin kunnialla loppuun. Tuo ehkä kertoo jotain bändistä ja levystä. Kyseisen esiintymisen kautta löysin bändin ja ostin levyn. Suosittelen suuresti tutustumaan bändiin ja kyseiseen levyyn.
10. Kanye West - Late Registration (2005)
Vaikka Kanye West voi vaikuttaa julkisuudessa täydeltä idiootilta, niin musiikin saralla mies on lahjakas nero. Harvalla on pokkaa kutsua itseään maailman parhaaksi rap-artistiksi ja tehdä julkisuudessa ihan mitä huvittaa. Kanyella on ja mielestäni hänellä on varaa. Teknisesti Kanye on aika heikko räppäämään, mutta tuottajana mies on nero, joka luo ihan mistä biisistä vain hitin. Late Registration onkin täynnä toinen toistaan parempia biisejä. Kanye onnistui vielä Late Registrationin seuraajalla Graduationilla, mutta viime vuonna julkaistu 808's & Heartbreak oli aika heikko suoritus. Saa nähdä jatkaako mies "futuristisella" linjallaan, vai palaako hän soul-samplejen maailmaan, missä hän onkin parhaimmillaan.