Ruisrock!

Provinssi, jäätävää paskaa. Ilosaari, iha jees. Ruisrock, no nyt toimii! Hehkutetaan!



Vaikka The Nationalin näenkin jo reilun viikon päästä melkein kotikulmilla, niin kyllähän tästä jaksaa varmasti innostua kesälläkin. Terkut Turun suuntaan! ;)



The Prodigyn parin vuoden takainen Jäähalli-keikka oli työkaverin lanseeraamaa termiä käyttääkseni todellinen "hikitutkielma". 5000 ihmistä reivasi ja hikeä vuodatettiin litroittain. Tuon ihmismäärän kun Ruisrockissa nelinkertaistaa, niin voidaan odottaa jo todella kovia bileitä!



Fleet Foxes on jäänyt todella etäiseksi bändiksi itselleni, vaikka levy on hyllyä koristanut jo pitkään. En ole päässyt "ihan kiva"-vaiheesta vielä useimpien suitsuttamalle "nerous"-asteelle. Livenä pääni voidaan kääntää helposti.



Calvia hehkutin jo aiemmin, eikä mielipiteeni juuri ole muuttunut. Huikee nainen ja livenä odotan homman olevan vielä huikeempaa.



Tavastialla juuri nähty duo kiinnostaa vieläkin. Hieno nappaus!



Primus oli teinivuosien suosikkejani, mutta nyt "vanhemmiten" bändin kuuntelu on jäänyt vähän kausiluontoiseksi. Les Claypoolin ja kumppanien näkeminen livenä on kumminkin jo hyvä syy mennä katsomaan maailman nerokkaimpia metallisteja.

Nämä nimet kiinnostavat todella paljon, mutta on festareilla muutakin kivaa. Kuten nämä:



Tanskalaiset yllättivät viisi vuotta sitten Ilosaaressa teltallisen uteliaita ja kastelivat eturivin. Nyt olisi hyvä aika mennä päivittämään näkemystäni ja selvittää, onko Humanin teho livenä vielä tallella.



Hurts jätti kokopitkällään todella kylmäksi ja livenä bändi yrittää olla näkökulmasta riippuen "viileän etäinen" tai "viileä ja etäinen", mutta jos sitä nyt tämän biisin edes Ruissalon kesäillassa kuuntelisi, niin voi kehua nähneensä uuden Savage Gardenin livenä.



Robynin Flow-keikan parasta antia oli anniskelukarsinassa koko keikan pyörinyt tanssi-battle. Odotukset eivät tälläkään kertaa siis ole järin suuret, mutta kai tämänkin voi katsastaa. On sil pari kivaa biisii.

Niin ja onhan Ruississa Merimaan Suomi-all starskin jälleen kerran. Vaikeata tässä on kyllä nihkeillä. Ruissalossa luultavasti nähdään!

Vuoden 2010 parhaat biisit: Tanssilattia-edition

Vuoden parhaimmiston käsittely alkaa nyt! Parhaimpien biisien listailu on omalla tavallaan todella helppoa, mutta myös ihan käsittämättömän vaikeata. Siksi teenkin kappalelistaukseni teemojen kautta. En todellakaan pysty sanomaan, mikä on vuoden paras biisi, saati viidenneksi paras. Helpompaa on sanoa, mikä biisi on jyräyttänyt rytmi- tai melodiahermoon. Tässä ne tanssihermoon koviten iskeneet biisit. Järjestys on sitten täysin sattumanvarainen.

Hot Chip - One Life Stand



Hot Chip ei edelleenkään vakuuttanut minua täysin albumillaan. Levyltä jäi silti yksi kappale mieleen ja soittimiini ehkä jopa ikuisiksi ajoiksi. One Life Stand on vaan ihan tajuttoman tykki biisi! Kestänyt todella hyvin aikaa ja kuuntelua ja mikä parasta, tanssittaa edelleen.

Duck Sauce - Barbara Streisand



Barbara Streisandilta ei voi välttyä enää missään. Ei täälläkään. A-Trakin ja Armand Van Heldenin yhteisprojektin kakkossinkku on vain niin vitun hyvä, että ansaitseekin soida joka paikassa. Yrittäkää olla tanssimatta!

The Chemical Brothers - Escape Velocity



Swoon ja Horse Power ovat ehkä tehokkaimmat biisit Chemical Brothersin uusimmalla levyllä, mutta ehdoton huippu on kumminkin eeppinen Escape Velocity. Minimalistinen meno viehättää ja nytkyttää hyvin.

Crystal Castles - Not In Love (Feat. Robert Smith)



Pap Smear ja Baptism olisivat myös kelvanneet Crystal Castlesilta tälle paikalle, mutta tämä noin kuukausi sitten julkaistu uusi versio Not In Lovesta kerää potin. The Curen takkutukka Robert Smithin ääni lisää kappaleeseen aivan uutta henkeä ja hieman voimakkaammin päälle käyvät syntikat kruunaavat maagisen kokonaisuuden.

Rihanna - Only Girl (In The World)



Rihanna onnistuu saamaan joka levylleen ainakin yhden ihan tykkibiisin. Edellisellä oli Rude Boy ja uusimmalla Only Girl. Onhan tämä täsmätuotettua poppia, mutta kyllä se täsmätuotettu kamakin joskus onnistuu sykähdyttämään. Soittaisin ihan pokkana indie-diskossakin, jos mahdollisuus tulisi.

M.I.A. - XXXO



/\/\/\Y/\ ei ollut hyvä levy millään mittareilla, mutta XXXO sentään oli hyvä biisi. Ei tosin läheskään Bucky Done Gunin tai Paper Planesin veroinen, mutta oikein kelpo poppis silti.

Robyn - Dancehall Queen



Robyn on jokaisen indienörtin lempipoppari, kun se nyt vaan on niin independent woman. Body Talkit eivät jaksaneet kauheasti innostaa, mutta Diplon tuottama Dancehall Queen on todella hyvä biisi. Dubahtava meno on aika virkistävää ja mikä parasta, pistää hytkymään.

Magnetic Man - I Need Air



Alkusyksystä vielä jokainen odotti Magnetic Manilta todella kovaa levyä ja nyt kun levy olikin pettymys, niin on hyvä muistaa, miksi ne odotukset olivat katossa. On se edelleen kova!

Chase & Status - Heavy (Feat. Dizzee Rascal)



Ekat selittelyt videosta. Muiden videoiden äänenlaatu on ihan kamala. Toinen selitys on se, miksi tämä ei ole räppilistalla. Käsittääkseni tämä on ensisijaisesti Chase & Statuksen kappale, joten Dizzee on vain feattaaja. Ei välttämättä helpointa tanssittavaa, mutta todella julma biitti uppoaa basson ystävään kuin veitsi voihin. Pakollinen klisee sitten tuohon väliin.

Kele - On The Lam



Kelen soololevyn ehdoton tanssihelmi. Tasabiitti ja kertsissä villisti "heiluvat" syntikat toimivat todella hyvin.

Jenni Vartiainen - En Haluu Kuolla Tänä Yönä



Jenni on Suomen pop-kuningatar ja En Haluu Kuolla Tänä Yönä oli yksi pahimmista korvamadoista koko vuonna. Ei se Seilikään huono levy ollut, mutta aika helppo siltä on nostaa yksittäiseksi huippukohdaksi tämä ensisinkku.

Ensimmäiset kymmenen biisiä korkattu. Mitä puuttuu ja mikä oli väärin? Olenko käynyt vain liian vähän klubeilla tietääkseni yhtään mitään yhtään mistään? Kommenttiboksi laulamaan!

Flow lisäilee

Hyvää huomenta jälleen kaikille lukijoille. Aamupäivitykset alkavat toistua tässä blogissa hälyttävää tahtia. Ei nyt takerruta siihen, vaan tänäkin aamuna tuli hyviä uutisia.

Jokaisen indie-naaman lempifestari Flow lisäsi ohjelmistoonsa tänään lisää bändejä ja jos ensimmäiset julkistukset olivat minulle lievä pettymys, niin nyt olin positiivisesti yllättynyt. Lähdetään käyntiin Broken Bellsistä. Minulle riittää bändin kohdalla se, että näen vihdoin ihkaelävänä pop-nerot James Mercerin ja Danger Mousen. Toinen kiva yllätys on Mulatu Astatke. Näin vuosi sitten Mulatun The Heliocentricsin kanssa Kulttuuritalolla ja heidän keikka oli todellista jazzin juhlaa. Olen hyvin iloinen siitä, että tätä herkkua pääsee näkemään ja kuulemaan uudestaan.

Muihin lisäilyihin kuuluu mm. Robyn, Miike Snow, Aeroplane, Owen Pallett, Junip (Jose Gonzalezin bändi), Wovenhand ja läjä suomalaisia levynpyörittäjiä klubeille. Näissä lisäilyissä hämää suomalaisten festareiden perisynti tänä vuonna. Wovenhand ja Owen Pallett esiintyvät molemmat kuukauden sisällä Tavastialla ja uutta keikkaa pusketaan Flowssa jo parin kuukauden päästä. Owen Pallett esiintyi viime vuodenkin Flowssa. Mieluusti sitä festareilla näkisi bändejä, jotka eivät Suomessa niin usein käy, mutta helppohan sitä täältä ruudun toiselta puolelta on huudella, miten hommat tulisi hoitaa. Kiinnostavia bändejä kaikesta huolimatta, joten valitetaan nyt valittamisen ilosta.

Tällaista tällä kertaa. Ensi kerralla jotain aivan muuta.