Valitin muutama viikko sitten uuden musiikin kolahtamattomuudesta ja The Shinsin muutoshaluisuudesta. Nyt en valita, koska löysin "uuden artistin", joka kuulostaa yhtä tutulta ja turvalliselta kuin pari kuukautta käytössä olleet tennarit.
Lightships on yhtä kuin Teenage Fanclubin basisti Gerard Love ja muutama hänen ystävänsä. Mies julkaisi projektinsa nimissä jokunen aika sitten levyn nimeltä Electric Cables, joka tuttuudessaan ja turvallisuudessaan on vuoden miellyttävimpiä levyjä.
En koskaan ole ollut mikään Fannies-fani, joten en nyt yritä moista edes esittää. Fani kun tunnistaisi Lightshipsistä erot emoyhtyeeseen, mutta minun korviini tämä kuulostaa aivan siltä Teenage Fanclubilta, jonka kuuntelu on parhaimmillaan sielun terapiaa. Pehmeät melodiat, korvia hellivät helisevät kitarat ja villlapaitafolkmaiset herkistelyt ovat juuri sitä, mitä kevätauringon pehmittämä pää tarvitsee juuri tällä hetkellä.
Onko tämä vuoden paras levy? En tiedä ja juuri nyt ei oikeastaan edes kiinnosta. Voi olla, että levy jää kevään jälkeen keräämään pölyä hyllyyn ja unohdan koko projektin. Silti, tällä hetkellä Lightshipsin levy on tämän vuoden julkaisuista ainoa, jota kohtaan ei tarvitse pettyä millään muotoa. Siksi se tuntuu vuoden parhaalta levyltä, toistaiseksi.
Loppuun on pakko vähän ihmetellä Stupidon post-it-lappumainosta. Onko Fannieseilla meinaan ollut kulta-aikakin? Eikös yhtye ole ollut vähän kuin indiemaailman oma AC/DC - samanlaista musaa vuodesta toiseen laadun heittelemättä.
En tiedä, mitä Stupidon lapussa on lukenut, mutta veikkaisin, että kulta-ajoilla viitataan joko Bandwagonesquen aikoihin (1991), jolloin usein toistellun faktan mukaisesti Bandwagonesque voitti Nevermindin Spin-lehden vuoden levyt -kisoissa tai Grand Prixin (1995) ja Songs from Northern Britainin (1997) aikoihin, jolloin Teenage Fanclub oli käsittääkseni suosionsa huipulla. Tai molempiin.
VastaaPoistaJa tuohon AC/DC-vertaukseen pitää sanoa sen verran, että aika ison eron kuulen Bandwagonesquen ja vaikkapa Howdy!:n välillä. Toki Teenage Fanclub on läpi uransa hyödyntänyt samaa 60-luvun popin perintöä.
Mutta hyvä kirjoitus! Nytpä minun ei tarvi toisaalle Lightshipsistä kirjoittaa, vaan taidanpa vain Teenage Fanclub -juttuni kommentteihin laittaa linkin tänne. :)
Stupidon lapussa luki, että Lightships ei häviä yhtään kulta-ajan Teenage Fanclub-levyille. Mulle Fannies on aina ollut tasalaatuinen, eikä niiltä mitään selkeitä huteja ole tullut. Suosiostakin olen käsittänyt, että se on pysynyt aika tasaisena, pois lukien toki Nirvanan imussa tulleen huipun.
PoistaMun huutelut voi ohittaa sivistymättömänä moukkuutena. :D En juurikaan ole alkuaikojen levyjä itse nimittäin kuunnellut. Enimmäkseen Man-Madea ja Songs From Northern Britaina. Jonkun verran myös Grand Prix'tä.
Ja minä kiitän kovasti kehuista. On pitänyt pitkään kiitellä sinunkin kirjoitusta Man-Madesta, koska voin yhtyä siihen lähes täysin. :)