Viime vuoden mainitsemisen arvoiset lätyt.

Top kymppi tuli julkaistua jo jonkin aikaa sitten, joten nyt voisi julkaista läjän levyjä, jotka kärkkyivät paikkaa tuolta listalta. Muutama levy jäi tältä listalta pois, koska en ole kerennyt tarpeeksi paneutumaan niihin. Tässä näitä nyt taas olisi. Olkaa huoleti, kohta blogin sisältö muuttuu pelkästä listailusta muuksi.

Animal Collective - Merriweather Post Pavillion

Taidehäröilyä, mutta ajan kanssa kaikki häly kaikkoaa ja kaikki selkenee. Vuoden parasta progea.

Asa & Toverit - Via Karelia

Asan taso on joka julkaisulla aivan käsittämättömän kova. Via Karelia on hieman ehkä välityön makuinen, mutta maukas siitä huolimatta.

Mulatu Astatke & The Heliocentrics - Inspiration Information Vol. 2

Vuoden parasta jazzia afrojazzin kuninkaalta. Mulatun taustalla on brittiläinen funk-yhtye, joka komppaa uskomattomalla tatsilla.


Jarvis Cocker - Further Complications

Jarvis tuli tänä vuonna rokaten ja yllätti. Steve Albinin rupinen tuotanto lämmitti.

The Cribs - Ignore The Ignorant

Jarmanin veljekset saivat The Smiths-legenda Johnny Marrin selkeyttämään poikien räyhäystä ja tuloksena oli bändin paras levy.

Dinosaur Jr. - Farm

Dinosaru Jr. jatkaa uskomatonta comebackiaan. Jälleen kerran upea levy, joka kestää kuuntelua. Vuoden komeimmat kannet löytyy tästä julkaisusta!

Fever Ray

The Knifen Karin Dreijer Andersson teki jumittavan ja uhkaavan konemusalevyn, jota ei mielellään kuuntele, mutta sen kuuntelu pysäyttää joka kerta. Tämän vuoden Portishead.

Franz Ferdinand - Tonight:

Franzit tekivät viihdyttävän levyn vuoden juhlahetkiin. Ensi levyllä on kyllä pakko skarpata. Ei tämä niin hyvä levy kumminkaan ollut.

Charlotte Gainsbourg - IRM 

Sergen tytär otti tuottajakseen Beckin ja tulos on upea. Tunnelmallinen ja kaunis levy.

Girls - Album 

Vuoden hipsterhypetyksen uhrit. Vuoden parasta powerpoppia. Mainio levy.

Hypnotic Brass Ensemble

Chicagolaiset veljekset pamauttivat rytmikkäimmän ja hauskimman levyn tänä vuonna ulos. Tätä hiphopin ja afrobeatin kombinaatiota kuuntelee aina yhtä ilolla.

Joose Keskitalo & Kolmas Maailmanpalo - Tule Minun Luokseni, Kulta

Joose Keskitaloa on kaikki hehkuttaneet jo muutaman vuoden, mutta nyt vasta miehen hienous tuli minulle esiin. Maailmanloppua ja vanhaa iskelmää. Kuulostaa kamalalta, mutta toimii erinomaisesti.

Samae Koskinen - Elossa 

Samae on ollut soolona huomattavasti parempi kuin Sister Flossa. Ensimmäinen soololevy oli jo todella hyvä, mutta toinen levy petraa siitäkin. Parasta suomirokkia mitä löytyy.

Morrissey - Years Of Refusal

Morrissey teki myös rokkilevyn ja palasi itseinhon maailmaan. Tuloksena mainiosti rullaava levy, josta saa tukea, kun ahdistaa. Morrisseylla menee aina huonommin kuin kellään muulla.

Noah And The Whale - The First Days Of Spring

Vuoden hienoin erolevy. Mahtavaa tunnelmointia. Sävellykset ovat mielettömän kauniita ja levyn tekstit kipeydessään hienoja. Suositellaan vastaeronneille.

Iggy Pop - Preliminaires

Iggy Pop ja jazz ei voi sopia yhteen, mutta tämä levy todistaa aivan muuta. Iggyn elämää nähnyt ja kulunut ääni sopii jazziin kuin nakutettu.

The Prodigy - Invaders Must Die

The Prodigy tuli tänä vuonna takaisin ryminällä. Uusin levy ei jää klassikoksi, mutta todisti epäilijöille, että Liam Howlett tekee halutessaan edelleen tymäkkää materiaalia. 

Risto - Sähköhäiriöön

Risto teki vuoden häiriintyneimmän levyn. Suomalaisen musiikin vääräleuka, jonka tuotokset huvittavat ja pistävät miettimään tekijän ja itsensä mielenterveyttä.

Sonic Youth - The Eternal

Sonic Youth vaihtoi isolta levy-yhtiöltä pienelle ja teki uransa helpoimmin lähestyttävimmän levyn. Jos Sonic Youth ei ole ennen toiminut, niin tästä levystä kannattaa yrittää lähestyä Noisen neroja.

Tinted Windows

Yhdistä yksi Hansonin veljeksistä, Smashing Pumpkinsista tuttu James Iha, Cheap Trickin rumpali ja Fountains Of Waynen basisti, niin saat tulokseksi Tinted Windowsin. Vuoden paras superkokoonpano, joka kuulosti tänä vuonna enemmän Weezeriltä kuin Weezer itse.