Tehosoitot

Viimeisimmät bloggaukseni ovat lähinnä käsitelleet elokuvia, joten nyt on aika palata taas musiikin pariin. Vuoden 2010 tyyliin aivan järjettömän kovia uutuuksia tuntuu tippuvan jatkuvalla tahdilla.

MGMT:n uusi albumi Congratulations on ollut nyt kaupoissa viikon ja oma vinyyliversio on pyörinyt levylautasella melkoisen paljon. Tykkään Congratulationista todella paljon, mutta siinä on omat heikkoutensa. Mielestäni MGMT:lle sopii erittäin hienosti psykedeelisempi ote, mitä jo debyytillä oli kuultavissa. Tällä levyllä psykedelialle ollaan vain annettu enemmän tilaa pulputa esiin. Tälläkin kertaa MGMT kärsii pahasta epätasaisuudesta. Siberian Breaks on hieno biisi, mutta aivan liian pitkä ja siten se rikkoo levyn flowta aivan liikaa. Lopun kolme biisiä eivät enää jaksa lämmittää, vaikka Brian Eno onkin levyn tarttuvinta osastoa. Hyvä levy, joka kärsii hivenen bändin kokeilunhalun takia. En muuten ole vielä uskaltanut raaputtaa levyni kantta.

Sigur Rosista sooloilemaan irroittautunut Jonsi julkaisi myös levynsä nimeltä Go. Levy vuosi nettiin useita viikkoja ennen julkaisuaan, joten kerkesin levyn kuuntelemaan muutamaan otteeseen ennen levyn julkaisua. Olin hyvin yllättynyt kun ensimmäinen kappale Go Do alkoi. Tempo on hurja ja rummut paukuttavat biisiä eteenpäin hirmuisella tahdilla. Tätä biisiä ei Sigur Ros olisi koskaan julkaissut! Animal Arithmetic ja Boy Lilikoi jatkavat vähän samalla meiningillä, mutta loppulevy on huomattavasti rauhallisempi. Tämä harmittaa, koska nämä popimmat kappaleet ovat levyn ehdotonta kärkeä. Loppulevy on Sigur Rosin tyylistä rauhallista ja tunnelmallista fiilistelyä, mutta emobändin koskettavuuteen ei ylletä lähellekään. Around Us tosin tuo uudemman Coldplayn tuotannon mieleen. Kukin saa itse päättää onko se hyvä vai huono asia.

James Murphy julkaisee viimeisen LCD Soundsystemin nimellä julkaistavan levynsä toukokuussa, mutta sehän tietenkin levisi tällä viikolla nettiin. Muutaman kerran levyn kuunnelleena olen hivenen pettynyt. Levyn alkupuoli on todella jyräävä! Dance Yrself Clean on käyntiin lähtiessään melkoinen tanssijyrä ja One Touch tuo hyvällä mieleen hikisen diskon. I Can Change taasen tuo hauskasti kotimaisen Aavikon mieleen. Levyn neljä viimeistä kappaletta eivät yllä levyn alkupuolen biisien tasolle ja siten loppupuoli jää hivenen tylsäksi. Silti, oikein hyvä levy, joka kannattaa ottaa bändin nettisivuilta haltuun. Elokuussa Suvilahdessa sitten kreisibailataan!

The Nationalin uusi levy High Violet on ennakkobiisiensä takia noussut toukokuun levylistalla odotetuimmaksi itselleni. Uusi biisivuoto ei muuta tätä fiilistä. Afraid Of Everyone saattaa olla jopa koko bändin hienoin biisi! En keksi mitään huonoa sanottavaa tästä biisistä. Kaikki toimii. Matt Berningerin ääni on edelleen tämän planeetan hienoimpia ja sanatkin ovat tässä kappaleessa erinomaiset. High Violet, tule jo!

Band Of Horses on myös yksi levynsä toukokuussa julkaisevista bändeistä ja ennakkobiiseinä julkaistut Compliments ja Loredo kuulostavat aivan Band Of Horsesilta, mikä on hienoa. Biisit ovat samaa americana-country-indie poppailua kuin aiemmatkin ja laatu on takuuvarmaa. Uutta levyä odotan yllättäen innolla ja voin luvata, että nämä biisit saavat teidätkin odottamaan levyä kuumeisesti.

 

Olen vihannut Crystal Castlesia aina. Kun heidän debyyttilevy julkaistiin ja hypehyrrä lähti pyörimään vimmatusti, niin päätin ottaa bändin haltuun. En tajunnut siitä mitään. Nintendo-pimputusta ja outoa vokaalikakofoniaa, missä ei ole melodioita enkä olisi voinut kuvitella edes klubilla innostuvani siitä musiikista. Nykyisin olen jo vähän lämmennyt bändille, mutta en silti voisi kuvitella kuuntelevani bändiä kotona, tähän asti. Tällä viikolla ensi-iltansa radiossa saanut Doe Deer on melkoinen kappale. Nyt bändi on saanut toimimaan kaiken, minkä odotinkin heidän saavansa. Hyvä syntikkamelodia, iskevä biitti ja Alice Glassin mieletön laulu (tai huuto). Biisi kestää vain vajaat kaksi minuuttia, mutta siihen aikaan ollaan saatu ladattua sellainen energiapommi, ettei siitä noin vain toivuta. Wou! En tiedä johtuuko biisin säröytyminen paskasta radio ripistä, vai onko biisi tarkoituksella miksattu ihan ruvelle, mutta se pistää vituttamaan. Tiedän, että noise on nyt muotia ja näin, mutta kyllä toi särölle miksaus pistää vituttamaan. Biisiä se ei onneksi huononna.



Myös toinen kappale julkaistiin tällä viikolla, ja se on taas Doe Deerin täydellinen vastakohta. Rauhallinen Celestica on myös erittäin hyvä kappale, mutta täysin eri syistä. Kappale on yllättävän tunnelmallinen ja jopa kaunis. Näiden perusteella Crystal Castlesin uutta levyä voi jo jopa vähän odottaakin.



Viimeinen, mutta kaikista hienoin tämän viikon julkaisu on tänään julkaistu TÄYSIN UUSI BLUR-KAPPALE! Blur paukki studioon Record Store Dayn kunniaksi ja sen tuloksena syntyi Fool's Day. Itse veikkailin Blurin uuden materiaalin kuulostavan hamassa tulevaisuudessa afrikalta ja säröltä. Tämä biisi ei ole kumpaakaan. Fool's Day kuulostaa hyvässä mielessä vanhalta popimmalta Blurilta ja lämmittää fanin sydäntä todella paljon. Nyt pojat takaisin studioon ja uusi levy pihalle! Pete2ndBestiä lainatakseni: maailma ehdottomasti tarvitsee uuden Blur-levyn.