Ihan ensimmäisenä haluan kertoa teille Iggy Popin uudesta levystä Après. Se on hyvä.
Iggy kokeili kantimiaan kolme vuotta sitten jazzin ja chansonin parissa Preliminairesilla, mikä oli oikein mainio levy. Tämä on kanssa mainio ja ennen kaikkea hauska levy, tosin konseptina on tällä kertaa coverit. Uudelleentulkittaviksi ovat päätyneet mm. Serge Gainsbourgin La Javanaise, Harry Nilssonin Everybody's Talkin', Edith Piafin La Vie En Rose ja The Beatlesin Michelle.
Konseptinahan tämän ei pitäisi toimia lainkaan, vaan olla pikemminkin äkkiä väljähtävä vitsi. Jollain ihmeellä Iggy pitää päänsä veden pinnalla ja tulkitsee levyn kappaleet hienosti ja sympaattisesti. Taustayhtyekään ei sooloile ja vie kappaleita vesille, minne ne eivät kuulu, vaan tyylikkyys pysyy alusta loppuun. Toki Iggyn ääni on mukavuusalueen ulkopuolella monessakin mielessä, mutta jos punkin ydintä pitää etsiä, niin tältä levyltä se löytyy erittäin helposti. Hieno levy, suosittelen!
Ja koska tykkään aasinsilloista, niin jatketaan tyylikkäällä cover-levyllä. Lulu "Sergen poika" Gainsbourg julkaisi jo viime vuoden puolella tribuuttilevyn isälleen nimeltään From Gainsbourg To Lulu, jolla Lulu ja lukuisat vieraat, mm. Scarlett Johansson, Johnny Depp, Vanessa Paradis ja Marianne Faithfull, osoittavat kunniaa Sergelle. Hienoja versioita on levy täynnä, kuten Rufus Wainwrightin esittämä Je Suis Venu Te Dire Que Je M'en Vais, jota hienompaa coveria saa etsiä. Ainoa vähän kyseenalainen kappale levyllä on Shane McGowanin tulkitsema Sous Le Soleil Exactement, mutta on siinäkin tiettyä rappioromantiikkaa, joka viehättää.
Jos et levyä ole vielä kuunnellut, niin kuuntele. Hieno levy tämäkin!
En nyt lupaile jatkoaikataulusta mitään, koska hommat ovat menneet vituiksi tämän blogin kanssa aika moneen otteeseen tänä vuonna, mutta kerrankin jutun juurta olisi. Enköhän siis jatka samoilla linjoilla jonkin aikaa. On megapläjäyksiäkin tulossa, syssymmällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti