Jos olisin NME, niin olisin otsikoinut tämän jutun sanoilla: "HC on pelastettu!" Nyt kiroilin, tosin täysin tarkoituksella. Mitkään muut sanat eivät sovi kuvaamaan Trash Talkia.
HC-punkista on tullut salonkikelpoinen muutaman - anteeksi nyt vaan - hipsteribändin läpilyömisen seurauksena, mikä sinänsä ei ole huono juttu. Kyseiset yhtyeet eivät vaan ole minua jaksaneet napata. Ylipäänsäkään en ole muutamaan vuoteen törmännyt mihinkään erityisen lupaavaan harkkibändiin, en tosin ole erityisesti etsinytkään.
Nyt päästään Trash Talkiin. Tutustuin bändiin niinkin tuoreesti kuin eilen, kun Odd Future signasi yhtyeen. Mainion pressitiedotteen luettuani laitoin bändin videon Awake pyörimään. Tiedättekö sen tunteen, kun joku bändi vain kolahtaa kerralla? Koin sen tunteen ensimmäistä kertaa tänä vuonna.
Trash Talk on kaikkea muuta kuin salonkikelpoinen yhtye. Sen thrashcore haisee hieltä, maistuu kiljulta ja asenne on se ainoa oikea: vedetään turpaan. Vaikka yhtyeiden kohdalla aitoudesta puhuminen onkin turhaa genrestä riippumatta, niin Trash Talkin meininkiä katsellessa ei voi käyttää muuta sanaa. Näille jätkille hardcore tulee sydämestä.
Bändistä ei oikein voi puhua minään tuoreena lupauksena, kun se on julkaissut omakustanteena kolme levyä ja kuusi ep:tä. Katsotaan, miten suosio lähtee kehittymään levysopparin myötä. Rahkeita on!
Vielä yksi provo. Lo-fi-soundit eivät tuo uskottavuutta eikä asennetta. Ne tulevat pelkällä musiikilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti