Is this it

Tämä on loppulaulu

mutta kaiken loppua se ei suinkaan merkitse

aina jotain jää

-Plutonium 74 - Loppulaulu

Kyllä, this is it. Päätös on ollut mielessäni alkuvuodesta asti, joskus vähemmän ja joskus enemmän. Pitkään ajattelin, että kyllä blogi elossa pysyy parillakin tekstillä kuussa. Nyt on vain tunne, etten kykene edes niihin pariin tekstiin.

Syitä on monia, mistä suurin on intohimon puute. Minulta puuttuu juuri nyt se palo, mikä saisi minut tarttumaan uusiin bändeihin, uusiin levyihin tai edes klassikoihin sillä palolla, millä olin valmis melkein kolme vuotta sitten niihin tarttumaan. Ilman poltetta minun on turha enää edes yrittää antaa tekohengitystäkään.

Nyt on aika kiittää, noh, teitä kaikkia. Lukijoita on ollut blogin historian aikana liki satatuhatta, mikä on aivan järjetön luku, kun alkuun ajattelin blogin kiinnostavan tasan kahta kaveria. Kommenttejakin tuli aina kivasti ja ne olivat parhaimmillaan mieltä ylentäviä ja pääsinpä tutustumaan muutamaan teistä tässä blogin varrella. Kiitokset myös kaikille bändeille ja artisteille, jotka jaksoitte laittaa mailia ties missä tarkoituksissa, vaikka välillä tarpeittenne tyydyttäminen jäikin vähälle.

Kuten Plutsku-lainaukseni antoi ymmärtää, aina jää jotain. Leffakirjoittelut jatkuvat Cigarette Burnsissa ja levyjuttuja tulee lähes joka perjantai Levy päivässä -blogiin.

Niin ja jos jollekin on joskus jäänyt nimen alkuperä epäselväksi ja on luullut minua sovinistiksi tai misogynistiksi, niin sille on vielä paskempi syy. Sattui vaan soimaan yksi biisi päässä.