Maailma on jälleen turvallinen

Ei kutsuta tätä comebackiksi, jooko? Eikä innostuta liikoja, jooko? Teen tämän vain rahan takia. Eiku.

Nimittäin on muitakin palaajia. Niitä, joiden paluu antaa tunteen siitä, että maailmassa on jälleen hyvä olla.

J. Karjalainen ei ole enää Lännen-Jukka, vaan ihan pelkkä J. Kelpaa, koska nämä riimit syöksevät Nipat ja nipit kuiluun.



Vaikka Blurin tuleva keikka Provinssirockissa voisikin olla se brittipop-tapaus tänä vuonna, niin ei se ole. Brett Andersonin ja kumppanien paluu on.



Ja sitä luulisi, että nykypopin kuninkaan paluu olisi se vuoden pop-tapaus. Onhan tämäkin paluu kova, mutta... Niin ja tämän joudutte kuuntelemaan linkin takaa. Sori.

Vuoden tapaus on kumminkin mies, ilmiö ja legenda, jonka paluuta en edes uskaltanut odottaa. Olikin lähes kohtalon ivaa, että keskustelin miehen eläköitymisestä hyvässä seurassa ja hyvän elokuvan parissa vain pari päivää ennen uuden biisin julkistusta. Biisihän ei muille palaajille pärjää millään, mutta maailma tuntuu taas turvalliselta, kun vanha kunnon David Bowie on taas täällä.