Justinin epätäydellinen näkö

Tietää kevään tulleen, kun popparit aiheuttavat kuhinaa levykaupoissa ja musiikkikeskusteluissa. Ja tietää asioiden olevan hyvin, kun keskustelua aiheuttaa popparin musiikki, eikä tempaus vähissä vaatteissa tai härskeissä puheissa.

Justin Timberlake on ollut jo pitkään tunnustettu nero. N'Syncistä ei huudella, koska FutureSex/LoveSounds yhdisti erinomaisesti kunnianhimoisen kokeellisuuden ja ääritarttuvat pop-melodiat.

The 20/20 Experiencen pitikin olla levy, joka räjäyttää pankit ja tajunnat. Suhtautuminen onkin ollut yllättävän penseätä ja suurimmaksi syyksi on noussut vähän yllättävä syy - biisien pituudet.

Myönnän, onhan se kaukana tavanomaisesti, että pop-levyn kappaleiden keskipituus lähentelee seitsemää minuuttia. Silti luulisi, että Justinin ystävät pääsisivät moisen asian yli, koska levyllä on ansioita, joita ei ole välttämättä tunnustettu.

Questlove sanoi hyvin, että Timberlaken uusi levy aukeaa parhaiten, kun on soulin korkeakoulututkinto. Vaikutteet kun ovat laajoja ja syviä. Oli nimittäin korkea aika, että Timberlake tuo kotikaupunkinsa Memphisin soundia vähitellen musiikkiinsa. Soulia nimittäin on. Se on vain taitavasti saatu kuulostamaan popilta Timbalandin tuotannolla, joka yhdistelee myös viihdejazzia ja montaa muuta mustan musiikin historiallista soundia nykyjytkeeseen. Kappaleiden kesto oikeutetaankin mielestäni kunnianhimoisella tuotannolla.

Se mitä ei oikeuteta on sanoitusten ja kappaleiden kunnianhimottomuus. Joissain kappaleissa sanojen juustoinen pornahtavuus toimii, kuten likaisen toimivassa Spaceship Coupessa, mutta sitten on taas Strawberry Bubblegumin kaltaisia kappaleita, jotka ovat vain noloja. Biiseissä ei myöskään ole samaa tarttuvuutta, mitä Justifiedin ja FutureSex/LoveSoundin kappaleissa on. Ainoa ns. hittikappale on Mirrors, joka taas omiin korviini on aivan liian lussu. Se on levyn ainoa kappale, jonka esittäjäksi voisin kuvitella jonkun geneerisen brunomarsin. Ja se on aika paha merkki, koska Timberlake ei ole soolouransa aikana ollut kertaakaan geneerinen, saatika hänen biisinsä.

The 20/20 Experiencen suurin ongelma on liian ylös asetettu rima. Korkeuden ovat nostaneet itse herra Timberlake ja muut r'n'b:n uudet renesanssinerot. Pelkkä kunnianhimo ei enää riitä, vaan pitää olla myös biisejä ja kokonaisvaltaista näkemystä. Nyt on vain hyvää tuotantoa ja yritystä.

Sentään Justinilla on tyyliä.