Raphael Saadiqin keikalla tajusin, mikä The Circus on pohjimmiltaan. Se ei ole "Suomen monipuolisin konsertti- ja tapahtumakeskus", se on Ruotsinlaiva maalla. Nyt kun bändikin oli kuin viihdekone suoraan laivan lavoilta, niin kaikki kävi päinsä.
Olen edelleen vähän ristiriitaisissa tiloissa Saadiqin keikan jäljiltä. Keikka kun ei sytyttänyt. Vikaa on niin yhtyeessä, miljöössä kuin yleisössäkin ja näissä kaikissa yhteensä. Yleisö oli siis pääosin luokkaa "kauluspaita ja firman lippu pykälässä" ja se valitettavasti näkyi. Jähmeätä oli. Niin jähmeätä, että paikan istumapaikoista oli luultavasti taistelu jo ennen ovien avaamista.
Tämä valitettavasti välittyi bändiinkin. Koko keikasta välittyi amerikkalaisen ammattimainen viihdyttäminen. Sielu jäi siis jonnekin Helsinki-Vantaan tienoille. Yhtye soitti biisit juuri niin varmasti kuin ammattimaiset sessiomuusikot vain osaavat, mutta juuri sitä ei soulissa kaipaisi. Souliin kaipaa tunteen paloa ja särmää. Tältä keikalta sitä sai etsiä toden teolla. Illan päätähti Saadiq kyllä tanssi ja lauloi hyvin, mutta kaikki vaikutti ulkoa opetellulta. Aivan kuin mies ja yhtye tulivat vain tekemään työpäivänsä ja keikan jälkeen mentiin toivomaan parempaa vastaanottoa seuraavassa kaupungissa.
Keikka oli siis suuren suuri pettymys. Periaatteessa mikään ei ollut vikana, mutta jäin kaipaamaan jotain muutakin kuin ammattiyhtyeen rutiinikeikkaa rutiinikikoilla. Ehkä tuollainen meininki toimii Porissa piknikin taustalla, mutta klubilla pitäisi saada jotain sellaista, mikä saisi kehon liikkeelle ja sielun roihuamaan. Pitänee siis tyytyä levyihin jatkossa.
En ollut paikalla, mutta väitätkö, että on yleisön vika, jos bändi soittaa tylsän rutiinikeikan. Eiköhän hyvän livebändin ja huonon erota se, että aina pystyy vetämään satalasissa.
VastaaPoistaKyllä mä sen verran väitän, ettei tuppisuuna seisova yleisö, jota ei esiintyjä voisi kiinnostaa tipan vertaa, anna bändille mitään syytä vetää satalasissa. Kyllä se yleisön kiinnostus ja osallistuminen vaikuttaa aika moneen juttuun keikalla, väitän minä.
VastaaPoistaTotta on kyllä se, että todella kova livebändi ottaisi yleisönsä vaikka väkisin, kuten Elbow Ruississa, mutta keski-ikäistä "haluan kotiin aikaisin"-porukkaa tuskin sytyttää mikään muu kuin Rollari-coverit ja aikainen lopettamisaika.
En yhtään ihmettele, jos yleisö koostui lähinnä "firman lippu taskussa"- tyyppisestä yleisöstä. Itselleni (opiskelijana) jo 20 euroa on usein liikaa keikkalipun hinnaksi ja sen vuoksi jouduin jättämään Saadiqinkin keikan väliin. Ja Saadiq taas on (mun mielikuvissani ainakin) sellainen artisti, joka ei Suomessa ole murtautunut valtavirtaan ja jonka faneilla ei välttämättä ole aina sitä 45:ä ylimääräistä euroa laittaa keikkalippuun. ikävä vaan kuulla että se näkyi keikassakin. :(
VastaaPoistaPakko myöntää, että suolaiset oli kyllä liput. Itse pääsin halvemmalla, kun Event's Club laittoi viimetinkaan lippuja alennukseen. Ajattelin sen tuovan nuorempaa väkeä, mutta taisi juuri enemmän yllyttää firman lippu-jengiä.
VastaaPoistaSaadiq taitaa kyllä olla enemmän just keski-ikäisten mieleen, kun täällä The Way I See It taisi myydä hyvin juuri Pori Jazzin takia. Ehkä nyt sama jengi tuli tuonnekin. Tiedä häntä. Perseestä silti.
Olisiko markinnoinnissakin vika??? Raphael Saadiq on maailmaankuulu artisti ja Suomessa... lähes täysin tuntematon. Kun kerroin ympärilläni keikasta, kukaan ei ollut tietoinen koko tapahtumasta. Olin itse siellä ja olen täysin eri mieltä tämän arvostelun kanssa. Kun käyn konserteissa keskityn artistiin enkä yleisöön. Minulle on se ja sama, onko vieressäni olevalla ihmisella solmio vai sortsit vai... . Lisäksi Raphael Saadiqin musiikki on kyllä sentyyppinen, ettei siinä kyllä yleensä istuta! Vaan seisotaan ja tanssitaan! Istuminen tappaa tunnelman. Tätä olen kokenut mm. Savoy-teatterissa...
VastaaPoistaToistan kuitenkin vielä asian, mistä aloitinkin tämän puhevuoron: markinnointi oli surkea ellei olematon!
No syyttääkö sitten levy-yhtiötä vai tapahtumajärjestäjää? Kumman ongelma se on, että maailmankuulu artisti on tuntematon täällä? Ja onko sittenkään. Keikkakin oli lähes täynnä, vaikka lippuja pistettiin alennuksella myyntiin ja levytkin ovat myyneet ihan kohtuullisesti. Ei musta musiikki vain ole Suomessa mitenkään iso juttu. Onhan Kanye Westkin supertähti ja myy levyjä maailmalla hyvin, mutta enemmänhän se on täällä tunnettu sekoilustaan kuin musiikistaan. Onko sekin markkinoinnin vika? Suomi on vain takapajula, ei sille minkään voi.
VastaaPoistaJos ymmärsit, että menin keikalle katsomaan ja arvostelemaan yleisöä, niin otan osaa. Eturivissä ehkä varmaan olikin hyvä meno, mutta takana, missä itse siis olin, jengi oikeasti istui ja keskusteli koko keikan. Kun tuli huudatuksia, niin turvat pysyivät kiinni. Kai se nyt latistaa fiilistä itselläkin, kun yrität tulla pitämään hauskaa ja jengi suunnilleen haluaisi pitää työpaikkaneuvottelua vieressä. Siinä vaiheessa olisi ihan sama, onko jengillä trendivaatteet vai puku päällä.
No kenen syy...En osaa sanoa. Olen itse asiassa vain todennut markinnoinnin puutetta.
VastaaPoistaKeikka oli ehkä lähes täynnä... mutta kovin pieni paikka olikin :) Enkä ole ihan varmaa siitä, oliko koko yleisö täysin tietoinen siitä, minkälaisesta muusikista oli kyse. Kävin vähän baarin puolelle ja kuulin siellä, kun muutama ihmetteli "kuka se tyyppi (siis Raphael Saadiq) siellä on"...
Itse olin edessä, seisoin ja tanssin :) Ja oli hyvä fiilis :)
Se, että jengi istuu ja keskustelee koko keikan, on hyvin tyypillistä Suomessa. Erityisesti, kun on juotavaa. Toinen samanlainen paikka on esim. Tavastia. Kävin viime vuonna siellä kuuntelemassa Ricky Lee Jonesia ja muistan, kun häneltä meni hermot. Hän yhtäkkiä keskeytti kappaleensa ja sanoi suurinpiirtein näin: "Hi you, over there, if you are that fucking bored, you can leave right now". Hän meni kyllä suoraan asiaan.... sellainen hän on tunnetusti :) Itse mietin, tuleeko hän koskaan takaisin Suomeen...
Totta on se, että musta musiikki ei ole Suomessa iso juttu. Sen huomasin, kun Tony Allen tuli Suomeen reilu vuosi sitten. Melko tuntematon tyyppi täällä päin ja kuitenkin niiiiiiiin arvostettu ympäri maailmaa! Silloisestakaan keikasta ei myöskään puhuttu lähes yhtään (taas tämä markinnointiongelma!)