Olen tainnut joskus mainita, että superyhtyeet ovat harvoin enemmän tai edes yhtä paljon kuin osiensa summa. Pettymykset ovat yleensä väistämättömiä, kun isot nimet ja egot lähtevät tekemään yhdessä uutta taidetta. Fiilisten ristiriitaisuutta ei voi sanoin kuvata, kun Jay-Z ja Kanye West ilmoittivat tekevänsä yhteislevyn. Osa minusta kiljui riemusta ja osa sanoi, "ei vittu".
On sitä levyä odoteltukin. Sen piti tulla alkuvuodesta ja tekoprosessin piti herra Westin mukaan olla vain "viikonloppu Pariisissa". Ensisinkku tuli tammikuussa ja pojat sanoivat tulevansa "kovaa kuin äidinnussija". Sitten olikin hiljaista ja pitkään. Huhut nousivatkin sopivasti Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivän aikoihin. Levy ei tullut silloin, mutta sentään varmistettiin levyn lopulta olevan tulossa. Kuukautta myöhemmin levy on kaupoissa, eli iTunes Storessa. Fyysisesti levy tulee parin viikon aikana vähän miten sattuu ja minne sattuu. Jotta levyn syntyhistoria menisi vielä hauskemmaksi, niin huhujen mukaan levy tehtiin kolme kertaa uusiksi. Taisikin mennä useampi viikonloppu Pariisissa. H.A.M., se ensisinkku, putosi kaiken lisäksi levyltä pois. Nyt se on deluxe-version bonusraita.
Levyn ruotimista on vaikea aloittaa. Tässä on nimittäin paljon kerrottavaa. Aloitetaan vaikka tuotannosta. Se on ensiluokkaista. Biitit paukkuu juuri niin kuin pitääkin, samplet ovat kiinnostavia ja sopivasti sekä ajan hermolla että retrosti menneessä. Ainoastaan pari käsittämättömän laiskaa synapelleilyä on päässyt mukaan ilmeisesti miellyttämään Onnela-kansaa. Lift Off olkoon hyvä esimerkki. Eipä se kummoinen biisi kyllä muutenkaan ole, vaikka kuinka lennetään Marsiin ja Beyonce rääkyy sydämensä kyllyydestä.
Muuten levy on kyllä laatutyötä. Sekä Jay-Z:n että Kanyen kohdalla voi puhua tämän levyn kohdalla tietynlaisesta paluusta perusasiohin. Kanye ei yritä tehdä elämää suurempaa hip hop-albumia, eikä Jay-Z yritä miellyttää jokaista mahdollista yksilöä maailmassa. Turha tässä on kumminkaan puhua kummankaan uudesta College Dropoutista tai Reasonable Doubtista. 2010-lukumaista eeppisyyttä on kumminkin koko levy täynnä. Isoa luvattiin ja isoa saatiin.
Se ehkä onkin koko levyn ongelma. Molempien räppärien egot ja maine ovat taivaassa ja kun nämä kaverit laitetaan tekemään levyä, niin onko räpeissä aidosti mitään tarttumapintaa? Kanyen levyt ja räpit ovat aina olleet inhimillisiä, vaikka Louis Vuittonit ja kumppanit vilisevät riimeissä jatkuvasti, mutta Jay-Z on ollut omassa miljonäärimaailmassaan jo niin kauan, ettei siihen voi samaistua kukaan muu kuin toinen vaate-, urheilu ja musiikki-imperiumin omistaja. Siksi miehen viimeisimmät levyt eivät ole jaksaneet innostaa yhtään. Sama ongelma vaivaa jälleen. Mielelläänhän Jay-Z:n helvetin tiukkaa riimittelyä kuuntelee, mutta ei miehen massileveily voisi tarkemmassa kuuntelussa vähempää kiinnostaa. Onneksi on Yeezy.
Räppien miljonääristatus ei tosiaan onneksi haittaa, kun biisit ovat muuten pääasiassa timanttisia. Avausraita No Church In The West, Niggas In Paris, huikean Nina Simone-samplen sävyttämä New Day, That's My Bitch, Who Gon Stop Me ja lopetusraita Why I Love You ovat aivan törkeän kovia biisejä. Skipattavia raitoja ei ole kuin pari, mitä voi pitää aika hyvänä saldona kahden egomaanikon rap-levyllä. Varsinkin kun Jay-Z:n viimeisimmillä levyillä kuunneltavia biisejä on ollut sama määrä.
Loppukaneettina sanottakoon siis se, että Watch The Throne ei ole yllätyksellinen, eikä syvällinen rap-levy, mutta on silti odotuksiin nähden oikein kelpo. Tämä olisi voinut olla yksi kaikkien aikojen flopeistakin. Omaan makuun levy on ehkä turhankin massiivinen ja pinnallinen, mutta mitä näiltä kahdelta nyt oikeasti voi odottaa, ratkaisua finanssikriisiin ja ghettojen ongelmiin? Fuck that shit, annetaan ukkojen räpätä.
Levyä voi streamata onethirtybpm:n sivuilla tämän viikon ajan, jos ne vaan joskus pysyisivät pystyssäkin. iTunesista levyn voi tosiaan ladata jo ja fyysisesti levyä saa levykaupoista viikon parin sisään.
PS: Nuo pari Youtube-klippiä on sitten jälleen pitchattu ihan päin honkia "tekijänoikeussyistä", joten niistä nyt ei kamalasti kannata välittää. Lähtevät muutenkin varmaan tunnin sisään pois. Käykää siis ennemmin streamaamassa levy, niin saatte kunnon kuvan levystä, ettekä mitään käppäklippien köpöilyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti