Niin kuin Jussin kommenttiin jo edellisten listojen yhteydessä totesin hänen kanssaan, on tämä vuosi ollut jälleen todella hieno musiikillisesti, mutta albumeja rakastavalle tämä on ollut, jos ei kamala, niin ainakin pettymysten täyteinen vuosi. Monet bändit ja artistit puskivat mielettömän hienoja biisejä ulos, mutta kun piti vakuuttaa albumimitassa, niin hommat levähtivät persiilleen. Tomi teki saman huomion.
Mietin pitkään, että rajaisin albumit vain 20:n parhaan listaksi. Koska olen maailman huonoin tiivistämään ja ylipäänsä karsimaan yhtään mitään yhtään mistään, niin aloitetaan kevyesti ja varovaisesti viidellä levyllä kahdenkympin ulkopuolelta. Näistäkin levyistä kun pidin ainakin sen verran, että ansaitsevat maininnan ja kunniapystin.
Tämän vuoden yksi kivoimmista uusista tuttavuuksista, joiden orgaaninen hiphop soi ilmavasti, mutta silti funkaten vastustamattoman hyvin. Yhtyeen uudet kuviot kiinnostavat toden teolla.
Ainoa brittihiphoppari, joka onnistui vakuuttamaan edes jollain tasolla. Vaikka miehen debyytin hälyisyys ja kokeilevuus onkin välillä liikaa, niin räppärin rohkeus kokeilujensa kanssa ei kostaudu, vaan luo levystä aivan omanlaisen kokemuksen.
Jenkkimetallin kovin yhtye just nyt teki levyn, jota kukaan ei osannut odottaa: teematon ja kevyt levy kun ei edellisen progressiivisen teema-albumin jälkeen kuulostanut kovinkaan odotettavalta ratkaisulta. Albumi on tasaisen hyvä, mutta bändi on asettanut itse riman niin korkealle, ettei tällaisilla lopputuloksilla sitä ylitetä tai saavuteta. Kertoo ehkä jotain yhtyeestä, että näillä sanoilla pääsee tällaisille sijoille.
Tutustuminen Annie Clarkiin ja hänen musiikkinsa kannatti. Strange Mercy on ajoittain vuoden upeimpien julkaisujen joukossa, mutta epätasaisuus ja ajoittainen lässähtely eivät nostaneet levyä terävimpään kärkeen.
Voi kun olisin saanut kuunnella tätä levyä parin viikon sijasta pari kuukautta, ennen kuin näitä listoja piti karsia kasaan. Nyt kun levyn tarinaan on päässyt sisälle paremmin ja paremmin, niin ymmärtää levyn kokonaisuuden olevan The Rootsin diskografiassa aivan omaa luokkaansa. Nyt en vielä uskalla nostaa levyä tämän korkeammalle, koska levyn kestävyyttä kunnon kulutuksessa ei ole testattu kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti