The Strokesin paluu olisi ollut täysosuma, jos bändi olisi julkaissut vain tämän biisin sinkkuna ja ilmoittanut vetäytyvänsä studioon tekemään harkittua jatkoa uralleen. Sen sijaan saatiin hahmoton ja sekava levy, jonka muutamat yksittäiset huippuhetket todistivat bändin olevan elossa, mutta potkivan aika heikosti. Jospa seuraaja olisi jo paljon parempi. Under Cover of Darkness on levyn keskinkertaisuudesta huolimatta edelleen bändin parhaimpia biisejä.
The Kooks - Junk Of The Heart (Happy)
Luke Prick... Pritchard palasi yhtyeineen ja kyllähän se levy jonkun aikaa taas muistutti siitä, miksi bändiin tuli aikoinaan ihastuttua, mutta kun ei vain enää ole sitä jotain, mikä nostaisi bändin jälleen edes hetkeksi ihmisten huulille. Levyn avauskappaleella oli sitä jotain. Sentäs.
Kasabian - Days Are Forgotten
Vuosi 2011 muistettakoon vuotena, jolloin tajusin Kasabianin. Vaikka vähän jo lämpesin West Ryder Pauper Lunatic Asylumille, niin Velociraptor vaikutti ensimmäistä kertaa levyltä, jossa bändin idea koppavasta stadionbändistä vetämässä avantgardea oli kohdillaan aidosti. Days Are Forgotten on biisinä erinomainen esimerkki tyylien yhdistelmästä ja sen toimivuudesta.
Miles Kane - Rearrange
Alex Turnerin paras kaveri julkaisi kivan pastissisoolon, jolla oli kivoja pastissibiisejä, joista tämä oli pastissina kaikista kivoin.
Big Wave Riders - Behind These Walls
Tässä biisissä on vain aikalailla kaikki osaset niin kohdillaan, kuin hyvässä indierokkibiisissä vain voi olla. Basistille littipeukku!
Behind These Walls by Big Wave Riders
Satellite Stories - Family
Mitä enemmän oululaisia kuulen, sitä enemmän he vakuuttavat. Vielä kun viimeviikkoinen Loosen keikka oli oikeasti yksi parhaimmista, mitä olen tämän vuoden puolella nähnyt, niin Satelliitit nousevat vuoden lempparibändieni joukkoon helposti. Familykin on erinomainen biisi, vaikka todella twodoorcinemaclubimainen onkin. Ei sillä kyllä ole juuri väliä, koska esikuvabändikin on törkeen kova!
Real Estate - It's Real
Tämän vuoden nössöpoppaajista kaikista parhaimmat. It's Real on ihan käsittämättömän söpö kappale ja tuo video on kanssa jotain ihan käsittämättömän söpöä.
Fucked Up - Queen of Hearts
Vaikka en koko levystä oppinut koko vuoden aikana pitämään, niin Queen Of Heartsin tarttuvuutta ja neroutta ei voi kiistää. Kertsin "hello my name is David..." kohta on ehkä pakahduttavimpia yksittäisiä hetkiä koko musiikkivuonna.
The Pains of Being Pure At Heart - Belong
Johan alkoi kenkiintuijottelu kiinnostamaan, kun biisit saivat lihasta ja ääntä ympärilleen.
The Joy Formidable - I Don't Want To See You Like This
Harmittaa todella paljon, että en nähnyt bändin keikkaa Provinssissa, koska The Joy Formidablen armoton äänivalli olisi pitänyt todistaa livenä. Pidin bändin debyyttilevystä todella paljon, joten yksittäistä helmeä oli todella vaikeata valita, mutta ehkä tällä biisillä bändin hienous tulee parhaiten esiin. Vaikka kuinka möykkää, niin melodia on hyvä olla hallussa ja se on The Joy Formidablella todella hallussa. Niin ja unohtakaa nyt se Sleikkarien Alexis ja Lana Del Törröhuuli, Ritzy on se oikea indiebeibe!
Tämä oli viimeinen biisilistani tältä vuodelta. Räppilista tuntuu jotenkin turhalta, kun ne kymmenen lempibiisiä ovat takuulla tulleet tämän vuoden aikana jo todella selväksi niille, jotka räppijuttujani ovat jaksaneet lukea. Ensi viikolla sitten levyjen kimppuun!
Missä Arctic Monkeys ja The Vaccines?
VastaaPoistaEnsi viikolla. :)
VastaaPoista