Tällä viikolla on sama teema. Viisi artistia, joiden oletan breikkaavan toden teolla ensi vuoden aikana. Oma viiden listani on ollut mietittynä jo muutaman viikon ja tänään julkaistiin BBC:n perinteinen Sound of 2012-lista, jolta tietty löytyy kaksi samaa nimeä kuin minulta. Siitä pitää kyllä ottaa vähän sulkia hattuun, että bongasin Niki and The Doven jo vuosi sitten. Palataan silti omaan listaan ja ensimmäiseen nimeen, josta puhuminen "mahdollisena isona nimenä" on vähän turhaa, koska tämän naisen tietää luultavasti nyt jo meidän kaikkien äiditkin.
Lana Del Rey ei tarvinut kuin yhden biisin ja videon siihen, että hype, vihaaminen, analyysit, ulkonäkökeskustelu ja yleinen lätinä lähti lähes jokaiselta aivan käsistä. Musiikista keskusteleminen loppui siihen pisteeseen, kun Video Games lähti radioihin soimaan ja Del Reyn sopimus Interscopen kanssa julkistettiin. Siinä missä ennen tätä kaikkea puhuttiin vuoden isoimmasta indiehitistä ja mahdollisesti vuoden parhaasta biisistä, niin nyt keskustelu on pyörinyt lähinnä siinä, kuinka paljon Lanalla on kasvoissa muovia ja onko hän levy-yhtiön tuote vai ei.
Tällä kaikella ei pitäisi olla mitään väliä, koska tuskinpa kukaan voi kiistää Video Gamesin komeutta kappaleena. Vaikka jättäydyin syksyllä ihan tarkoituksella hypestä pois, niin se ei meinannut sitä, ettenkö olisi ihastunut biisiin siinä missä monet muutkin. Pidän mielettömästi biisin haikeasta tunnelmasta, johon Lana Del Reyn flegmaattinen laulu sopii täydellisesti.
Vaikka Facebook-sivuilleni laitoin tarkoituksella provosoivasti Born To Dien virallisen audion(?) kohdalle tekstin "loppuiko hype tähän?", niin se ei tarkoittanut sitä, ettenkö olisi pitänyt tästäkään kappaleesta. Video Gamesin komeuteen ei ylletä, mutta sitä tuskin kukaan odottikaan. Oikeastaan biisin ainoa miinus on se, ettei se ole Video Games. Muuten biisissä toimii samat elementit kuin Video Gamesissakin, vain hitusen heikommin.
Debyyttialbumi Born To Die ilmestyy tammikuun lopussa ja sitä ennen voidaan vain spekuloida sen laatua. Toivottavasti keskustelu pysyisi jatkossa musiikissa ja levyä voitaisiin lopulta arvioida musiikillisten ansioiden perusteella, eikä millään "aitousmittareilla", jotka ovat aina ihan silkkaa paskaa.
Mun äiti ei kyllä tiedä Lana Del Reyta. Mutta ei se taida tietää Placeboakaan. Mikä ehkä on mun kohdalla vähän hälyttävää. Video Games on kyllä hieno, toivottavasti levy yltää samalle tasolle (ja keskustelun taso voisi nousta sitten myös).
VastaaPoistaBBC'n listalla on myös Dry The River, jee! ^___^ ♥
Kuunneltiin jotain itselleni melko turhaa radiokanavaa... yhden biisin jälkeen kyselin, että mikähän tuo mahtoi olla...se oli Lana Del Rayn Blue Jeans! Joten kyllä herätti kaiken muun paskamusiikin ohessa kyseinen artisti kyseisellä biisillään :D
VastaaPoistaJune: No riippuu vähän äideistäkin, mutta hain sitä takaa, että Lana on ollut jo niin paljon esillä, ettei siltä ole juuri voinut välttyä. Tuota Dry The Riveriä pitäisi siis kai testata. :)
VastaaPoistaJ: Siistiä, että Blue Jeanskin on päässyt radiorotaatioon! Kyllähän Lana Del Reyn nousu antaa taas vähän uskoa siihen, ettei menestystä tarvitse hakea pelkästään paskalla musalla. :D
Ikävä kyllä uskon että tämä törröhuulinen leidi jää täydeksi suutariksi. Feikki-indietä, joka on onnistunut yhdessä jutussa, mutta se ei pitkälle riitä.
VastaaPoistaEi varmasti miksikään kestomenestyjäksi ole, mutta katotaan debyytti eka. Pelottaa kyllä, että sekään ei onnistu, koska on tehty tietääkseni aika liukuhihnavauhdilla.
VastaaPoista