Harmikseni en ole pahemmin tässä blogissa vielä onnistunut hehkuttamaan vähän vanhempia levyjä ja bändejä. Kaikki keksittyminen on mennyt valitettavasti uutuuksiin ja niistä selviytymiseen. Nyt tilanne korjataan yhdellä garage-lemppareistani.
The Willowz on perustettu vuonna 2003 Anaheimissa ja bändi aloitti triona. Perustajajäsenistä laulaja-kitaristi Richie James Follin ja basisti Jessica Reynoza ovat vielä bändissä mukana. Rumpali on vaihtunut matkan varrella ja yksi kitaristi on vielä bändiin tullut lisänä.
Tutustuin bändiin harvinaisella tavalla. Ennen Oldboyn näytöstä salissa soitettiin Tahrattoman Mielen soundtrackia ja serkkuni poikaystävän kanssa aloimme ihmettelemään, että mikä on tämä aivan tajuttoman hyvältä kuulostava garage-rockaus. Meni kaksi kuukautta ennen kuin bändi ja biisi selvisi. Bongasin kappaleen Tahrattomassa Mielessä soimassa, joten soundtrack oli hankittava äkkiä ja selvitettävä bändi kyseisen kappaleen takana. Silloin löysin The Willowzin ja kyseinen kappale on Something.
Omistan Willowzilta vain heidän Are Coming albumin, joka on laajennettu versio heidän debyyttialbumista. Debyytillä bändi oli vielä pörisevä rock-kone, joka toi mieleen Nuggets-kokoelmien helmet. Are Coming levy oli kovassa soitossa 2005 talvella, mutta jostain syystä välimme kylmenivät kyseisen talven jälkeen.
Välillä kävin tutkimassa, että onko yhtye julkaissut uutta materiaalia ja levyjä onkin tullut kolme Are Comingin jälkeen. Levyjä ei tietenkään ole Suomessa julkaistu, joten nettikauppoihin pitää varautua bändiin tutustuessa. Uusimmat levyt ovat debyyttiin verrattuna paljon melodisempia ja vanhasta autotalli-estetiikasta ei ole paljoa enää jäljellä. Tämä ei onneksi poista sitä tosiasiaa, että Are Coming on yksi hienoimmista garage-albumeista koko maailmassa.
Ei Suomessa bändin suhteen täysin kujalla olla. Suomalainen Sharkslayer on nimittäin remiksannut bändin kappaleen Repetition uuteen - hivenen tanssittavampaan - uskoon.
Jos bändi alkoi kiinnostamaan, niin Spotifysta löytyy koko tuotanto. Bändin videot ovat myös melko tyylikkäitä, joten suosittelen katsomaan.
THE WILLOWZ - Repetition from Steven Piet on Vimeo.
The Willowz @ MySpace
PS. Tahrattoman Mielen soundtrackilta löytyy Beckin upea versiointi The Korgisin alunperin esittämästä Everybody's Gotta Learn Sometimesista. Hieno versiointi, joka on mielestäni yksi Beckin parhaimmista tekeleistä.
Vähän erilainen ongelma kuin minulla - itsehän hehkutan pelkkiä vanhuuksia, heh. Willowz kuulostaa ihan mielenkiintoiselta, ja kiinnostavaa oli myös lukea siitä, miten tutustuit bändiin. Sellaiset tarinat jostain syystä kiinnostavat aina. Nykyaikana on muuten suht harvinaista, että joutuu pitkään selvittelemään jonkun biisin esittäjää ja nimeä, mutta sitäkin paremmalta sitten tuntuu kun saa sen selville.
VastaaPoistaToivoisin, että jaksaisin paneutua enemmän vanhempiin bändeihin. Ja Willowzkin on perustettu 2003, eli ei se kauhean vanha bändi ole. :D
VastaaPoistaNykypäivänä vähän harmittaa levyromantikkona se, että musiikkiin tutustuminen on niin älyttömän helppoa. On Youtube, Spotify, Myspace, Facebook, blogit ja tietty laittomatkin reitit. Ei tule enää tarinoita, missä bändin on löytänyt aivan sattumalta jossain muualla kuin netissä.
Jos mietin ihan omalta kantiltani, niin pysy vaan vanhuuksissa. Mielettömiä bändejä on löytynyt Poplaarin ansiosta! Ja sentään olet vähän innostunut ja kiinnostunut uusista levyistä. Varmaan jokainen tuntee jonkun, jonka mielestä "ennen kaikki oli paremmin ja uusi on paskaa". Kunhan susta ei tuu sellaista tyyppiä, niin kaikki on hyvin. :)
Olipa kivasti sanottu, kiitos! En sentään usko, että musta koskaan tulee sellaista tyyppiä. :)
VastaaPoistaMusiikin liiallinen saatavuus tuntuu kyllä jo kääntyneen itseään vastaan. Tulee helposti testailtua vähän sieltä täältä ilman, että jaksaa perehtyä mihinkään kunnolla. Ja kaiken maailman ennakkokuuntelumahdollisuudet väkisinkin vähän latistavat uutuuslevyjen odottelua. Tietysti sinänsä hyvä, ettei tarvitse ostaa sikaa säkissä, mutta samalla yllätysmomentti häviää. No, näistä jutuista nyt on tietysti jo jauhettu moneen kertaan. Eihän kukaan pakota ketään ennakkokuuntelemaan mitään, pitäisi vaan pysyä lujana. (Nimim. Kuuntelen juuri Baby Leetä, heh)
Tosiaan, mietin itsekseni että Willowzhan on vielä ihan tulokasbändi, mutta en viitsinyt huomauttaa. ;)
Vaikeahan sitä on nykyisin pysyä lujana, kun ennakkohype on nykyisin todella massiivista jokaisen julkaisun kohdalla. Ainakin omalla kohdallani olen huomannut sen, että nykyisin ennakkokuunteluilla olen melkein jo soittanut jonkun levyn puhki ja sitten kun ostan levyn, niin uutta on vain kannet. Kyllä sitä jo alkaa kaipailemaan sitä, että levyllä on selkeä julkaisupäivä ja ennen sitä saa yhden tai pari sinkkua kuultavaksi ja se on siinä. Olisikohan tämäkin osasyy fyysisten levyjen arvonlaskulle? Tietty aina voi sanoa, että mitäs kuuntelit, mutta esim. The Nationalin levy on jo kaks kertaa laitettu ennakkokuunteluun. Miten siinä voi olla kuuntelematta? :D
VastaaPoistaKertoo ehkä jotain nykypäivästä sekin, että noin nuori bändi on jo ihan has-been, kun eivät breikanneet viimeistään tokalla levyllä...
Varmasti tuo on osasyy. Itsekin ajattelin ensin olla ennakkokuuntelematta Nationalia, mutta ei vaan pystynyt, kun joka puolelta alkoi tulla hehkutusta. Onnistuisikohan pidättäytyminen Teenage Fanclubin kanssa...
VastaaPoista