Editors saapui nyt jo neljättä kertaa Suomeen keikkailemaan, mutta nyt ensimmäistä kertaa omalla keikalla. Aiemmin bändi on esiintynyt Ruis- ja Provinssirockissa ja R.E.M:n lämppärinä Finnair Stadionilla. Tätä oli selkeästi odotettu, koska liput loppuivat jo ennen kuin niiden alunperin piti tulla myyntiin.Olen aiemmin nähnyt Editorsin juuri R.E.M:n lämmittelijänä pari vuotta sitten. Silloin olosuhteet bändille olivat todella huonot. Syksyinen raikas sade kesti koko päivän, oli kylmä, stadion oli lähes tyhjä bändin soittaessa ja ainoastaan muutama ihminen oli innostunut Editorsista. Bändin settilista kyseiseen tilanteeseen oli vielä huonoin mahdollinen, koska vetivät melkeinpä vain silloin An End Has A Start-levyn dramaattisia ja hitaita kappaleita. Ei ollut kovinkaan suuri yllätys, ettei yleisö lämmennyt. Paitsi laulaja Tom Smithin karismalle ja ulkonäölle.
Täyteen pakattu Tavastia sai onneksi kokea täysin erilaisen keikan. Nyt bändi keskittyi vetämään juuri niitä biisejä, millä ihmiset pistetään tanssimaan ja riehumaan. Keikka alkoi uusimman In This Light And On This Evening-levyn saman nimisellä avauskappaleella, jonka periin pistettiin putkeen debyytiltä Lights ja toiselta levyltä suurin hitti An End Has A Start, mikä lämmitti yleisön heti. Bändi soitti tasaisesti jokaiselta levyltä biisejä, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Itse en jäänyt kaipaamaan yhtään biisiä soitettavaksi.
Editorsin vahvuus livenä on ehdottomasti laulaja Tom Smith. Smith eläytyy musiikkiin täysillä lavalla ja se ei voi jäädä huomaamatta keneltäkään. Tavastialla mies ei tehnyt dramaattisimpia manöövereitään - kuten pianon päälle heittäytymisiä - mutta otti yleisön haltuun heti ensitahdeista. Jos bändin keulakuva on täysin karismaton, niin minua ei ainakaan kiinnosta bändi livenä yhtään. Tämä ongelma on, tai oli, varsinkin White Liesilla. White Liesin synkistely tuntuu edelleen falskilta, mutta Editorsin synkät säkeet tuntuvat aidolta, kuten Joy Divisioninkin.
Editors vakuutti Tavastialla ainakin minut täysin. Uuden levyn synteettisemmät kappaleet saivat ihan uutta eloa livenä, kun levyltä kuunnellessa ne eivät suurempia tunteita herätä. Vanhemmilta levyiltä kuultiin kaikki hitit ja tulipa pari harvinaisempaakin biisiä, joista varsinkin Record Store Day:nä julkaistu Last Day vakuutti. Toivotaan, että ensi kerralla bändi pääsisi edes hitusen isompaan paikkaan soittamaan. Tavastia oli jo nyt turhan ahdas bändille.
Kuva on flickr-käyttäjä Tomi Mikolalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti