Cirsenses

On aika jälleen uudelle aluevaltaukselle. Ajattelin blogia perustettaessa, että teatteri ja kirjallisuuskin kuuluisivat blogini aihealueisiin, mutta aika hiljaista on sen osalta ollut. Kirjojen lukemiseen ei tunnu aika tai kiinnostus riittävän ja teatteriin "ei ole rahaa". Nyt suuntasin Espooseen katsomaan sirkusta, joka tavallaan oli myös teatteria.

Belgialainen Circus Ronaldo sai huimia kehuja vieraillessaan viimeksi Suomessa 2003. Jukka Kajava kehui porukan esitystä ainoana teatteriesityksenä, joka ihmisen tarvitsee eläessään nähdä. Cirsensesin myötä voin melkein yhtyä Kajavan mielipiteeseen. Cirsenses oli huikean hieno esitys. Cirsensesin idea on se, että puolet yleisöstä näkevät itse esityksen ja puolet yleisöstä näkevät vain sen mitä kulisseissa tapahtuu. Puoliajan jälkeen osat vaihtuvat. Toteutustapa on todella hauska ja toimiva. Kulisseissa ryhmä kohelsi sen minkä kerkesi, mutta epätietoisuus siitä mitä itse esityksessä tapahtui toi hauskan tunnelman tapahtumiin. Sermien takaa kuului taputusta ja naurua, mikä antoi ymmärtää, että kulisseissa ollessa missasi jotain todella oleellista. En paljasta oliko asia todella näin, mutta yllättävän paljon pelkät äänet antavat ymmärtää asioita todella väärin.

Espoon Kaupunginteatterin ennakkokirjoitus antaa ymmärtää, että esityksessä olisi jonkinlainen juonikin, mutta hyvin perinteistä sirkustahan se oli. Toteutustapa teki siitä vain hyvinkin rennon ja raikkaan. Hauskaa oli ja porukka sai yleisön todella hyvin mukaan esitykseen. Tällaista olisi kiva nähdä enemmänkin!