Siinä missä aiemmat Arcade Firen levyt ovat olleet hyvin dramaattisia ja suureellisia, niin The Suburbs on jopa aika pienieleinen niihin verrattuna. Jousia ja torvia kuullaan aiempaa vähemmän, mutta silloin kun ne ovat esillä, niin tulos on upea. Levyn alkupuolen Empty Room on hieno osoitus siitä, miten jousia voidaan käyttää hyödyksi ilman, että tulos olisi egon paisuttelua. Empty Room on myös viidentenä kappaleena se biisi joka tavallaan lähettää levyn eteenpäin lähtökuopistaan. Levyn alku kun on vain ihan kiva. The Suburbs, Ready To Start, Modern Man ja Rococo ovat hyviä kappaleita, niinkuin Senaatintorilla kuultiinkin, mutta yhdessä ne eivät säväytä kummoisesti.
The Suburbsin ongelma on ehkä juuri siinä, että se on vain ihan kiva. Kun Arcade Fire on lähtenyt viemään ilmaisuaan lähemmäksi perinteistä kitarapoppia, niin jotain hohtoa yhtyeen soinnista on tuntunut kadonneen. Kun aiemmat levyt ovat melodioillaan saaneet minut itkemään, hymyilemään, nauramaan ja pomppimaan riemusta, niin The Suburbsia kuunnellessa en kokenut mitään edellämainituista. Nautin kuulemastani paljon, mutta kun odotukset ja kokemukset ovat niin äärimmäisiä, niin "ihan kiva" aiheuttaa pettymyksen. Loppupuolen We Used To Wait ja Sprawl II (Mountains Beyond Mountains) saivat jo vähän jotain tunnetta irti.
16 biisiä ja 64 minuuttia saivat itseni ennakkoon vähän pelkäämään liiallista möhkälettä, mutta Arcade Firen kunniaksi on sanottava, että harvemmin on tullut kuultua näin hyvää kokonaisuutta, vaikkakin se alku ei tunnu lähtevän käyntiin. Levyn puolivälissä oleva Half Light II (No Celebration) on konerumpuineen levyn rohkein ja yllättävin raita, jota kuunnellessa ei ole uskovinaan korviaan. Arcade Fire venyy näköjään aika moneen, kuten myös Wasted Hoursin akustiseen hippailuun.
The Suburbs on kaikesta huolimatta todella hyvä levy, joka kannattaa hankkia kuunneltavaksi. Omat odotukset olivat vain niin suuret, ettei niitä olisi voinut millään ylittää, enkä tiedä saako tästä arvostelustakaan mitään järkevää irti. Aiemmat levyt ovat myös kasvaneet kuuntelukertojen myötä, joten The Suburbsin voi olettaa myös kasvavan ajan myötä. Pienoinen pettymys, mutta jos odottaa maailman parasta jo ennakkoon, niin voi syyttää vain itseään.
Mulle tuo levy ei oo tähän mennessä ollut pettymys, mutta toisaalta odotan myös sitä kasvua. Mä sitten taas tykkään just levyn alkupuolestakin, muutamat ensimmäiset kappaleet toimii ihan älyhyvin. Äärimmäisen tarttuvia ja vähäeleisiä myös, niin kuin sanoit. Ei voi olla huono asia jos näitä kappaleita on lauleskellut viime päivät ulkomuistista: suosikki vaihtuu vähän päivän mukaan. Mutta tosiaan, katsotaan mitä tapahtuu ajan kuluessa.
VastaaPoistaOon aika samoilla linjoilla, must vaan aiempaan verrattuna Suburbs oli jotenkin tosi hiljnanen ja vähäeleinen. :/ Mut Sprawl II on kyl ihana!
VastaaPoistaPitää vissiin korostaa vielä enemmän, että PIENI pettymys. :D Ihan älyhyvä levyhän tuo on, mutta tosiaan varmaan menee totutellessa aiempaa vähäeleisempään meininkiin.
VastaaPoistaOnnistunut ja looginen siirtymä. Itseäni levyn vähäeleisyys ja yksinkertaisuus viehättää. Kuten myös levyn alkupuoli (kappaleet 1-4). Lopusta esiin nousevat taas We Used To Wait sekä eeppinen Sprawl II. Muutaman biisin oli kyllä voinut huoletta karsiakin kokonaisuuden siitä kuitenkaan kärsimättä.
VastaaPoistaTäällä kans yks joka tykkää levyn alkupuolesta. Mulle just nimenomaan ekat 5 biisiä on sellanen värisuora et ei oo tullu vähään aikaan vastaavaa vastaan! Mutta ei ne hyvät biisit siihen lopu. Kerrassaan mainio levy. Ehkä vielä hieman aikaista verrata levyä kokonaisuutena aiempiin levyihin, mutta kyllä vahvasti tuntuu että The Suburbs menee Neon Biblen ohi.
VastaaPoistap.s. sprawl II rakkaudenosoitukset hämmentää, ku itelle se on aika yhdentekevä veisu.
Edelleen mulla on jotain ongelmia noiden ekan neljän kanssa. Tai ei niissä biiseinä todellakaan ole mitään vikaa, mutta ei ne oikein samalla tavalla saa innostumaan kuin Funeralin Neighborhoodit tai Neon Biblen Black Mirror ja Keep The Car Running avausbiiseinä.
VastaaPoistaLevynä tuo vakuuttaa tosin entistä enemmän jatkuvasti. Top kybä kamaa ehdottomasti, ehkä jopa top femmaan menee. Ans kattoo.