Onko Bono tekopyhä?

Koko Helsinki meni viikonloppuna sekaisin "uukakkosesta", niin kuin aika moni huomasi medioita seuratessaan. Ei ollut lehteä tai nettisivua missä yhtyeen edesottamuksia ei otettu huomioon. Keikkaraportit antoivat ymmärtää, että hyvä show nähtiin pariin otteeseen Olympiastadionilla, mutta itse en kuullut säveltäkään, joten en ota siihen kantaa. Otan kumminkin kantaa siihen, että onko rock-yhtyeen soveliasta olla poliittinen vai ei.

U2 ja Bono eivät koskaan ole musiikillisesti tai ulkomusiikillisesti merkanneet minulle oikeastaan yhtään mitään. Yksikään U2:n kappale ei ole kovin kovaa kolahtanut enkä liiemmin ole koskaan innostunut levyistäkään. Yhtye osaa tehdä hyviä pop-kappaleita, mutta en tiedä mikä tökkii kohdallani. Siksi itseäni on aina huvittanut keskustelu siitä, että onko Bono vain omaa julkisuuskuvaansa pönkittävä hyväntekijä vai vilpitön maailmanparantaja. Haluan uskoa jälkimmäiseen.

Tuntuu aina hyvin huvittavalta, että miljonäärejä kritisoidaan heidän halusta tehdä hyvää maailman eteen. Jo ensimmäisenä ristiriitana iskee itselleni se, että pitäisikö miljonäärien sikailla ja tuhlata rahaansa pelkästään turhaan, että he olisivat maailmassa hyväksyttyjä? Tosiasia on se, että raha on valtaa ja mitä enemmän sinulla on rahaa ja näkyvyyttä, sitä enemmän sinulla on valtaa. Bono on ymmärtänyt sen ja uutiset miehen kohtaamisesta Mari Kiviniemen ja Alexander Stubbin kanssa kertovat omaa kieltään. Jos Matt Bellamy olisi pyytänyt tavata kyseiset henkilöt, niin olisiko se onnistunut? Luulen että Bellamyn salaliittoteoriat voisivat kiinnostaakin monia poliitikkoja, joten siitä se ei ole kiinni. Bono on niin iso nimi, että hän pääsee tapaamaan valtion päämiehiä tuosta noin vain ja tässäkin tapaamisessa puhuttiin ilmeisesti ulkomaan avusta, eikä siitä kuinka Kiviniemen Mari tykkäsi nuorempana bilestää festareilla tietämättä bändeistä mitään.

Iltalehden toimittaja oli arviossaan sitä mieltä, että Bonon omistama kappale Aung San Sun Kyille olisi ollut väärässä paikassa ja tuntunut hölmöltä. Ehkä, en tiedä, mutta onko se oikeasti väärin, että rock-yhtye muistuttaa maailman vääryyksistä 100 000:lle ihmiselle? Itse en tiedä kuin kaksi yhtyettä jotka näkyvästi ottavat kantaa ja muistuttavat ihmisiä poliittisesti ja U2 on niistä toinen. Mielestäni on hienoa, että iso yhtye tekee ison shown, joka ei ole pelkästään eskapismia massoille. Jos edes murto-osa stadikalla olleista ihmisistä koki jonkinmoisen herätyksen ja halun tehdä jotain asioiden eteen, niin Bono onnistui tehtävässään. Joitain ei ehkä kiinnosta, mutta edes se että yritetään tehdä jotain hyvää asioiden eteen on mielestäni kunnioitettavaa. Myös se, että teko mainitaan jokaisessa lehdessä joka keikan arvosteli on hienoa, koska asia sai näkyvyyttä kerralla enemmän kuin mahdollisesti normaalissa uutisklipissä tulisi koskaan saamaan.

Onko Bono itselleni mikään esikuva? Ei, koska mielestäni miehen jatkuva keikistely on lähinnä ärsyttävää, mutta arvostan silti miestä. 360° Tour kun voisi olla pelkästään jättiläismäinen ilmastoa tuhoava megashow, mutta nyt sen aikana yritetään tehdä edes jotain hyvää. Rage Against The Machine on silti mielestäni paljon vilpittömämpi ja aidompi, ja on myös yhtyeenä aika paljon parempi. Silti kun näitä yhtyeitä on tasan kaksi, niin Bono saa olla puolestani kuinka ärsyttävä henkilö tahansa, kun mies edes yrittää tehdä jotain, toisin kuin niin moni rikas kollegansa.