Kesän levyt

Olen laiska, olen kiireinen ja olen muka-kiireinen. Siksi levyjutut ovat jääneet hyvin vähiin kesän aikana. Yksinkertaisesti olen kuunnellut melkeinpä vain vanhoja klassikoita, joten uutuudet ovat jääneet vähän pintapuoliseen kuunteluun. Myös rehellisesti sanottuna kovin montaa erityisen hyvää uutta levyä ei ole tullut. Kyllähän niistä muutaman kuuntelukerran jaksaa semisti innostua, mutta muuten kunnon sävärit, tai edes ne ok:t ovat jääneet saamatta.

Nyt olisi tarkoitus postata niistä, jotka ovat jotain positiivisia säväreitä saaneet minussa aikaan. Koska kuunneltujen uusien levyjen lista on aika mitätön, niin tästä tuli täysin Suomi-painoitteinen. Ne pari muuta levyä saavat omat postauksensa (toivottavasti). Lista on myös hyvin rap, mutta jos kerrankin ei oltaisi genrepuristeja ja edes kokeillaan, saisiko näistäkin levyistä jotain irti.

Pyhimys - Medium

Pyhimys on saanut huikeaa suitsutusta jo kahdella ensimmäisellä levyllään, mutta itse en ole Pyhin tyylistä oikein koskaan välittänyt. Medium oli kumminkin pakko ainakin kokeilla ja onneksi kokeilin. Näin huikeaa Suomi-rap-levyä ei ole sitten Asan Terveisiä kaaoksesta tullut ja olen nyt melkein valmis nostamaan levyn ykkösjalustalle ohi Asan mestariteoksen.

Mediumin soitetut taustat ovat parhaimmillaan kauniita ja Pyhimyksen lyriikat ovat korkealentoisuudessaan todella hienoja. On levyllä muutamia kappaleita, jotka ovat vähän "häh?", mutta muuten levy vetää hiljaiseksi kunnioituksesta. Taiteellisesti näin kunnianhimoista rap-levyä ei ole aiemmin Suomessa juuri tehty, eikä kyllä äkkiä tule mieleen muualtakaan maailmasta moisia. Väittääkö joku vielä, että Suomi-räppi kärsii uskottavuuden puutteesta?

Jätkäjätkät - Jatkojatkot

Näköjään olen hitaasti lämpeävää sorttia, kun jatkuvasti seuraajalevyt ovat mielestäni parempia kuin edelliset. Jätkäjätkät ei ole poikkeus. Mielestäni debyytti Ykstoist ykstoist oli turhan epätasainen levy, jolla yhtye haki vielä itseään ja kaikki tyylikokeilut eivät olleet järin onnistuneita. "Bilelevy" Jatkojatkot onnistuu paljon paremmin juuri siinä, että nyt levy on tyylillisesti suhteellisen yhtenäinen ja oma soundikin alkaa jo vähitellen nivoutua hyväksi paketiksi. Tosin levylle on jälleen loppuun eksynyt progea ja puolessa välissä on akustinen himmailu Jokainen aamu, joka tosin on ihan mielettömän hieno. Muutamista tyylirikoista huolimatta Jatkojatkot on selkeä petraus ja palautti uskon jumalaani, joka vähän on tässä kärsinyt Asa Masa-fiaskon jälkeen.

Kakka-Hätä 77 - Huoltoasemalle unohtunut mies

Bergmanin Teemua mahtaa vituttaa, kun tällainen hipster-wannabe bloggailee hänen yhtyeestään. Mitäs teet niin timanttista musiikkia. Kakkiksen ensimmäinen albumiksi väännetty ep-kokoelma Totaalinen kakkahätä iski nimensä mukaisesti aikoinaan, eikä kakkonenkaan jätä housuja yhtään puhtaammiksi. Bändi on oikeastaan vain kehittynyt vuosien saatossa entistäkin tiukemmaksi punk-retkueeksi. Kakkiksella on melodiapuoli todella hyvin hallussa ja kun Bergmanin kamaiset sanoitukset ovat vielä ihan sitä itseään, niin en voi kuin tykätä. Yhtyeen cover-versio Sigin Vuosisadan rakkaustarinasta on muuten kovinta melodista punkkia sitten vuoden 1979!

SMC Lähiörotat - Raffii Suomi-flättii

SMC Lähiörottien piti monen silmissä varmasti jäädä vain parin nettivideon pituiseksi vitsiksi, mutta pojathan pistivät ulos aikamoisen räppipläjäyksen. Riimit liikkuvat skeittauksen ja lähiörappioromantiikan välimaastossa, sortumatta kumminkaan liialliseen lähiökurjuuden ihannoimiseen tai painottamiseen. Liiallisesta Stadikeskeisyydestäkään ei Lähiörottia voi enää syyttää, kun yksi biisi on omistettu Lahden Torvelle! Itsekään en uskaltanut levyltä odottaa juuri mitään, mutta kahdeksan biisin tiivis paketti melko ysärihenkistä räppiä toimii todella hyvin. Raimon verse Yksristikahdessa tietenkin kruunaa vain koko paketin!