Otsikko lupaa paljon, mutta tällä hetkellä uskallan väittää, että lupaukseni pitää täysin paikkansa. Robert Glasper Experimentin Black Radio kun on komein jazz-, hiphop- tai soul-levy, minkä olen aikoihin kuullut.
Olin tutustunut Glasperiin viime kesänä, kun halusin tietää millaisen hepun kanssa puolijumalani Mos Def esiintyisi Pori Jazzeilla. Kuuntelemani levy Double-Booked oli jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen oli trion kanssa soitettu, ja toinen kulki Experiment nimen alla. Black Radio on sitä, mitä kyseisen levyn toinen puolisko oli.
Robert Glasper Experiment on jazzin, hiphopin ja soulin fuusiota. Jos lähintä vertailukohtaa haluaisi etsiä, niin The Rootsin undun pääsee lähelle sitä, mitä Black Radio on musiikillisesti. Pääosassa on Glasperin vapaasti ja vielä todella upeasti soiva piano, jota tukevat iskevät rummut ja todella alhaalta muriseva basso. Sivuosissa on tusinan verran vierailijoita, joista nimekkäimmät ovat Erykah Badu, Yasiin Bey a.k.a. Mos Def ja Lupe Fiasco. Vierailijat eivät kumminkaan määritä kappaleita, vaan tuovat niihin pieniä omia mausteitaan.
Ja kuinka upeasti Black Radio soikaan. 2010-luvulla on kuultu jo monta hienoa soul-levyä, mutta tämä vie tunnelmallisuudessaan voiton niistä kaikista. Soitto on todella sulavaa ja komeaa. Vaikka Glasperin pianotaituruus tuntuukin olevan kappaleissa täysin etualalla, niin on pakko arvostaa myös rumpali Chris Davea, joka komppaa kappaleita todella timmisti, mutta sopivasti myös irrotellen. Arvostan myös sitä, että Glasperin yhtye yrittää tuoda kahteen tällä hetkellä todella tiukasti menneeseen tuijottavaan genreen, eli hiphopiin ja souliin, jotain uutta fuusioimalla niitä yhteen ja antamalla soiton virrata vapaasti suuntaan jos toiseen. Lopputulos on upea. Ja niillä on pokkaa lopettaa Smells Like Teen Spirit-coveriin.
Black Radiolta on vaikea valita lempikappaleita. Tällä hetkellä pidän suunnattomasti Lalah Hathawayn laulamasta Cherish The Daysta ja hämmentävän paljon Daleylta kuulostavan Stokley Williamsin laulamasta Why Do We Trysta. Suosikit tuntuvat kumminkin vaihtuvan joka kuuntelukerralla, mikä lupaa levylle pitkää ikää. Lämpimät ja varauksettomat suositteluni ihan jokaiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti