Alkuvuosi on mennyt itsellä melkoisessa uuden musiikin pimennossa. Vuoden vaihteessa kun tunsin oloni rasittuneeksi hypestä ja kaikesta "hetkessä elämisestä". Miksi pitäisi olla askeleen edellä, kun nykyisissäkin askelissa on melkein liikaa käsitettäväksi? Siksi kuuntelemani uusi musiikki on tullutkin tutuilta ja turvallisilta yhtyeiltä. Tällä kertaa vanha tuttu ei ollutkaan enää turvallinen.
The Shinsin edellisestä levystä Wincing The Night Away on jo viisi vuotta ja yhtye on mennyt laulaja James Merceriä lukuun ottamatta täysin uusiksi. Uudistuksia saattoi siis odottaa.
The Shins on vain yhtye, jolta odottaa tiettyjä juttuja: naiiviutta, heleitä melodioita, nukkavieruisuutta ja sangolla annosteltavaa sympaattisuutta. Tuoreelta Port Of Morrow'lta puuttuu vähän näitä kaikkia. Toki ajoittain yhtye kuulostaa vanhalta tutulta itseltään, kuten Septemberillä, mutta liian usein se kuulostaa joltain, mitä The Shins ei olisi voinut koskaan aiemmin olla. Mm. No Way Downin jättimäisyyteen vanha The Shins ei olisi koskaan pystynyt. Olisiko edes halunnutkaan?
Tästä huolimatta Port Of Morrow ei ole missään nimessä huono levy, se on oikeastaan todella hyväkin pop-albumi, mutta onko sillä soiva yhtye enää The Shins, vai onko se vain yhtye, joka James Mercerin äänellä haluaisi olla The Shins? Olenko vain muutosvastarintainen idiootti?
Kuunnelkaa ja päättäkää itse. Minulla menee aikaa vielä totutellessa. Tämä on liian uutta minulle juuri tällä hetkellä.
Mä oon ainakin ihan täysin rakastunut tähän levyyn. En tiedä miten siinä niin kävi, mutta jäin ihan koukkuun!
VastaaPoistaToki uusi albumi ei kuulosta kun ajoittain siltä vanhalta, tutulta ja niin rakkaalta The Shinsiltä, mutta silti olen täysin myyty, eivätkä uudet jutut haittaa mua yhtään.
Kyllä mäkin tuosta levystä pidän, mutta kun takaraivossa jyllää ajatus siitä, että kyseinen levy on The Shinsin, niin silloin se yhtäkkiä kuulostaa todella väärältä. Jos olisi joltain muulta yhtyeeltä, tai Mercer kutsuisi yhtyettä joksikin muuksi, niin olisin luultavasti kanssa aivan koukussa. Nyt olen vain fakkiutunut idiootti.
VastaaPoistaEn nyt kutsuisi sua idiootiksi, ymmärrän sun fiilikset ihan hyvin. Itse olen vaan niin täysillä rakastunut tähän levyyn, vaikka toisaalta saattaisin rakastaa sitä vielä enemmän, jos se ei olisi The Shinsiä.. Hyvä pointti sulla siis.
VastaaPoistaSait mut ajattelemaan tätä levyä syvällisemmällä tavalla, kiitos siitä. Kyllä tämä silti mun mielestä vielä on The Shins. Hyvin erilainen kuin aiemmilla levyillä, mutta silti.
Menipä vastaamiseen taas pieni ikuisuus. Pahoittelut siitä. Kiva, että horinani herättivät levystä uusia ajatuksia. En siis turhaan täällä horinoitani julkaise.
PoistaMitä taas levyyn tulee, niin ei vain vie sydäntäni sitten millään. Ei kai tarvisikaan, mutta The Shins on aina ollut suuroen tunteiden yhtye, joten hyvä peruskitarapoppis vain masentaa.
Toisaalta tämä vain muistuttaa siitä, että ennakko-odotukset ovat järjestään aina pahasta. Kyynisesti pitäisi vain olla odottamatta yhtään mitään yhtään miltään. Ehkä opin Port Of Morrowistakin pitämän sen omilla ehdoilla.