School Of Seven Bells

Alunperin tämän postauksen piti käsitellä My Chemical Romancen uusinta epookkia, mutta kun Echoes jo hoiti homman ns. himaan, niin totean sen vain olevan kaikkien kehujen arvoinen levy. Vuoden parhaiden listalla nähdään. Onneksi kirjastolöydöistä sai lisää kirjoitettavaa Tokimonstan lisäksi.

School Of Seven Bells sai alkunsa, kun identtiset Dehezan kaksossiskot Alejandra ja Claudia tapasivat Benjamin Curtisin kolme vuotta sitten. Claudia on sittemmin jo yhtyeestä eronnut ja nykyisin yhtye kulkeekin duona. Yhtye on julkaissut kaksi levyä, joista pari vuotta sitten ilmestynyt debyytti oli kokeellisempaa kenkiin tuijottelua. Käsittelemäni alkusyksystä kauppojen hyllyille ilmestynyt toinen levy "Disconnect From Desire" on taas kasarihenkistä elektropoppia, johon on hieman unipoppia sekoitettu myös mukaan.



Disconnect From Desire alkaa pelottavan hämyisesti, mutta pistää poppivaihteen lähes heti onneksi päälle. Vaikka elektropoppiin tulee lähes väistämättä liitettyä tanssittavuus yhdeksi adjektiiviksi, niin School Of Seven Bells ei pistä heilumaan vastustamattomasti kuin ajoittain. Pää kyllä nytkyy ja se on hyvä merkki. M83:n mestariteos Saturdays = Youth on ehkä lähin vertailukohde, mikä itselle tulee mieleen. Samassa hengessä kun liikutaan Disconnectillakin.





School Of Seven Bellsin viehätys on ehkä juuri siinä, että nykypäivänä niin suosittu utuisuus on yhdistetty älyttömän hyvin tuotettuun elektropoppaukseen. Biisitkään eivät toista itseään levyn aikana, vaan jokaisesta kappaleesta löytää jonkun pienen jipon, mikä nostaa oman arvonsa korkealle. Tarttuvammat kappaleet ja enemmän fiilistelyyn keskittyvät biisit sekoittuvat oivaksi kokonaisuudeksi, joka on helposti vuoden parhaimmistoa. Suosittelen suurella lämmöllä ja niin ovat syksyllä suositelleet myös Hesari, Desibeli ja Pitchfork. En liiku huonossa seurassa, ikinä.

Tästä päästäänkin listailuun. Pari leffajuttua tulee varmaankin vielä, ennen kuin aloitan listailun ilosanoman. Kirjoitin School Of Seven Bellsistä senkin takia, että vaikka tällä olisi loistavat saumat nousta listailuihini, niin löin listat lukkoon jo ajat sitten levyjen puolelta, joten tyydytään vain hehkutukseen. Tiedän, että se Daft Punkin levy on vielä tulossa, mutta se on vain soundtrack, joten otan riskin, enkä edes usko sen nousevan kärkikahinoihin, vaikka kyseistä yhtyettä jumaloinkin. Vuoden parhaat levyt ovat siis ainakin tulossa listailuna, ehkä biisitkin ja vielä vähän pohdin sitä, että listaanko vuoden parhaat leffat ja millä perusteilla. Toiveita listoista saa myös esittää, koska listailu on kivaa ja vuoden lopussa saa mahtavan tekosyyn listanörtteilyyn!

Kuva täältä.