Nyt päästään vuoden parhaiden levyjen pariin. Tänä vuonna levylistan teko oli todella vaikeaa, koska hyviä levyjä tuli ihan liikaa. Edellinen postaus olkoon siitä hyvä esimerkki. Kaikki nämä kolmekymmentä levyä ovat todellisia helmiä, jotka viime vuonna ilmestyessään olisivat olleet top 10-kamaa. Siksi tämäkin paisui vähän liiallisuuksiin.
30. Jonsi - Go
Jonsin soololevy jätti vähän ristiriitaisen vaikutelman itsestään. Nopeammat kappaleet ihastuttivat välittömästi, mutta tunnelmallisemmat palat taas saivat miettimään, että miten Sigur Ros tekisi niistäkin paljon parempia. Kaikesta huolimatta levyn pariin tuli palattua useasti.
29. Best Coast - Crazy For You
Lo-fi ei kuulostanut tänä vuonna millään muulla levyllä yhtä hyvältä. Beth Cosentinon yhtyeen biisit kertovat lähinnä pojista haaveilusta, Bethin kissasta, pajauttelusta ja chillailusta. Turha sitä on syvällisempiäkään pohtia.
28. Villagers - Becoming A Jackal
Irlantilaisen Villagersin debyyttilevy oli hyvin vakuuttava. Melankolinen ja tumma yleisilme erotti yhtyeen muista nykyfolkkareista edukseen ja itse ainakin nautin levystä hyvin paljon. Lempparibiisin valinta on vaikeata, mutta nostetaan ulvominen eduksi tällä kertaa.
27. Husky Rescue - Ship Of Light
Husky Rescuen alkuvuodesta ilmestyneen levyn pariin ei jostain syystä tullut juurikaan ilmestymisen jälkeen palattua, vaikka levy on todella hyvä. Yhtyeen fiilistely vaatii ehkä vain mielentilan, mihin en enää päässyt talven jälkeen. Yhtye pisti soundiaankin uusiksi, mikä miellytti kovasti.
26. MGMT - Congratulations
Vielä kaksi vuotta sitten MGMT:n levy oli vuotensa toiseksi paras levy kirjoissani. Vaikka en suuttunut yhtyeen psykedeelisemmästä ilmeestä yhtä paljon kuin moni muu, niin yhtye on kyllä parempi tehdessään häikäilemättömän tarttuvia ja hölmöjä hittejä.
25. LCD Soundsystem - This Is Happening
LCD Soundsystemin mahdollisesti viimeinen levy vakuutti, mutta ei ihan täysin. Lopusssa levy hyytyy aika pahasti, eikä pääse enää samaan lentoon, mihin ensimmäiset viisi biisiä levyn saavat. Ekat viisi biisiä ovatkin sitten aikamoisia monstereita.
24. Gil Scott-Heron - I'm New Here
Gil Scott-Heron teki sellaisen comebackin vankila- ja huumekierteen jälkeen, ettei voi kuin ihmetellä. I'm New Here on 28 minuutin matka helvettiin ja takaisin, jonka vain kruunaa Scott-Heronin elämän kuluttama raaka ääni, jota kuunnellessa ei voi kuin vakuuttua miehen sanomasta ja tarinasta. Henkisesti todella vaativa levy kuunnella. Helmikuussa tulee Jamie XX:n remix-versio levystä, jota odotan suurella mielenkiinnolla.
23. Stepa - Made In Sodankylä
Sodankylän räppijäbä Stepan kakkoslevy on osoitus siitä, kuinka ylivertainen ilmaisumuoto rap on verrattuna moneen muuhun. Stepa vain heittää läppää ja se kuulostaa niin vaivattomalta, että oikein kateeksi käy. Taustatkin ovat laatutyötä koko levyllä.
22. Massive Attack - Heligoland
Seitsemän vuotta tätä saatiin odotella ja odotuksiin vastattiin jotakuinkin. Mezzaninen maailmanloppu-meiningit tulevat aina määrittelemään Massive Attackin minulle, joten kaikki muu yhtyeen tuotanto tulee aina olemaan huonompaa kuin se. Heligolandista pystyin silti nauttimaan, vaikka meno oli aiempaa toiveikkaampaa ja akustisempaa.
21. Vampire Weekend - Contra
Samoin kuin MGMT:n kanssa kävi, niin Vampire Weekendin toinen levy ei pystynyt millään täyttämään debyytin aiheuttamia valtavia odotuksia. Edelleen Contran alku on kuin viivyttelyä kunnon bileiden alkamista varten. Runista alkava hittiputki onkin sitten niin kova, että levyn voi nostaa huoletta näinkin korkeille sijoille. Kaikesta huolimatta Vampire Weekend on mielenkiintoisimpia indie-bändejä, joiden odottaisi nousevan todella suureen suosioon.
Onnittelut vielä Tomille ja Jyrille Voicen Web Awards-ehdokkuuksista! Käykäähän äänestämässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti