Vuoden 2010 parhaat biisit: Kuplii

Mun vuoden parhaat biisit-konsepti meni ehkä vähän reisille, koska niin kuin otsikko viittaakin, niin tämä on myös bubbling under-lista vuoden parhaimmille levyille. Oman bubbling under-listan teko tuntui jotenkin hölmöltä, niin päätin yhdistää nämä kaksi. Varmaan neuroosipäissäni teen vielä jonkun "pakko nääkin ny on mainita"-postauksen, mutta nyt mennään näillä. Tässä on kaksiosaisen listan rauhallisempi puoli. Huomenna vähän hurjempaa menoa.

Broken Bells - The High Road



Superbändit ovat suurimmaksi osaksi aina vähemmän kuin osiensa summa. James Mercerin ja Danger Mousen summan olisi pitänyt olla "parasta ikinä vittu koskaan", mutta lopputulos olikin lopulta vain ihan jees. The High Roadin hienoutta ei silti käy kiistäminen.

Darwin Deez - COnstellations



Darwin Deeziä tuli loppukeväästä hehkutettua ja kesällä miehen tarttuva ja kepeä indiepopittelu olikin mukavaa kuunneltavaa.

Pariisin Kevät - Invisible Man



Pariisin Kevät tuli löydettyä oikeastaan vasta muutama viikko sitten, vaikka kaikki tuntuivat olevan bändin lumoissa jo paljon aiemmin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Pariisin Keväässä on jotain hyvin sanoinkuvaamattoman outoa. Ihan kuin Tuunelan Arto vittuilisi meille? Siksi tämä onkin niin loistava.

Ultramariini - Sydämet



Minulla on historia Ultramariinin kanssa. 2005 kesällä olin suorastaan rakastunut Kevään Ja Kesän Tähtikuvioihin, mutta Ilosaaren läpipaska keikka pilasi suhteemme. Tämä levy palautti suhteemme ystävyystasolle. Nyt voidaan sentään tavata joskus ja muistella hyviä aikoja. Ydin ei ole ihan niin ihana kuin wanha Ultramariini, mutta kyllä tätäkin kestää kuunnella.

Yona - Pilvet Liikkuu, Minä En



Yonan debyytti Pilvet Liikkuu, Minä En on todella miellyttävää kuunneltavaa, mutta joku juttu jäi vajaaksi. En tiedä mikä, mutta muutamat biisit sentään saavat kylmiä väreitä aikaiseksi ja nimibiisi on yksi niistä.

Laura Marling - Rambling Man



Laura Marlingin levy tuli myös ehkä bongattua vähän myöhässä. Kesällä en jostain syystä jaksanut levyyn paneutua, kun sen kirjastosta tarkastelun alle nappasin, mutta syksyllä innostuin tästäkin, kun Anttilan poistolaarista levyn nappasin kahdella eurolla. Todella hyvää folkia. Tämänkin ongelmana on ehkä vähän liikaa se, että soveltuu vain sunnuntaifiilistelyihin. Ehkä.

John Grant - I Wanna Go To Marz



John Grantin soololevy on myös todella loistava ja sitä tulee kuunneltua lähen transsinomaisissa tiloissa, mutta jostain syystä tämän pariin ei tule palattua. Joku juttu uupuu, mutta mikä, en tiedä. Silti turhan vähälle huomiolle jäänyt loistavuus, joka kannattaa ottaa kuunteluun, jos sitä ei ole vielä tehnyt.

Four Tet - Love Cry



Jos tykkäisin enemmän ambientista, niin varmasti jumaloisin Four Tetiä. Nyt en jumaloi, mutta arvostan kyllä. Love Cry on todella hypnoottinen raita.

Andreya Triana - Lost Where I Belong



Andreya Triana menee kanssa lokeroon "voi kun olisin kerennyt kuuntelemaan enemmän ennen listailuja". Onhan tämä aika Punavuori-loungea, mutta Andreyalla on upea ääni ja biisit ovat kaikesta huolimatta todella hyviä. Andreya on laulanut mm. Flying Lotuksen biiseillä, joten ääni voi olla tuttu sitäkin kautta.

Teenage Fanclub - When I Still Have Thee



Olisin halunnut tykätä Teenage Fanclubin uusimmasta levystä paljon enemmän kuin lopulta siitä pidin. Mikään ei periaatteessa ole muuttunut aiempiinkaan Fannies-levyihin verrattuna, mutta en vain lämmennyt niin paljoa kuin olisi ehkä pitänyt. Nosturin keikka olikin sitten silkkaa mahtavuutta ja pahoittelenkin sitä, etten siitä kirjoittanut. En vain saanut oikeita sanoja kuvaamaan kyseistä keikkaa. Hyvä se oli.

Belle & Sebastian - Little Lou, Ugly Jack, Prophet John (ft. Norah Jones)



Sama juttu kävi vähän Belle & Sebastianin kanssa kuin edellisenkin. Ei vain lähtenyt vaikka kuin yritti. Mikään ei periaatteessa ole pielessä, mutta mikään ei vain oikein säväytäkään. Sentään saivat unelmieni naisen laulamaan kanssaan ja tuloksena onkin todella kaunis kappale.