Hypeviikko: Mona

Rockin kuolemasta ollaan puhuttu jo viime vuosikymmenen alusta asti. The Strokesin vanavedessä koettiin pienoinen rockin nousu ja uho, joka on valitettavasti jäänyt jopa uhosta kauemmas. "Rockin pelastajia" kaivataan ja Nahsvillestä ilmoittautuu yksi porukka siihen tehtävään. Tässä on Mona.

Monan bongasin ensimmäisen kerran Lazysodista. Sen jälkeen yhtyeen nimeen on voinut törmätä NME:n hypelistoilta ja olipa yhtye myös ehdokkaana BBC:n Sound Of 2011-äänestyksessä. Ei siis mikään turhempi tapaus ole kyseessä.

Mona on - kuten aiemmin jo mainitsinkin - Nashvillesta ja pojat ovat kasvaneet uskonnollisissa piireissä. Yhtäläisyydet Kings Of Leoniin eivät lopu tähän. Monalla on soundissa samanlaista amerikkalaisen rockin perintöä, mutta Mona on onneksi raaempi ja särmikkäämpi kuin vertailukohtansa. Vähän olen kuulevinani The Gaslight Anthemiakin yhtyeen soinnissa. Vertailut sikseen ja kehut päälle. Mona on pitkästä aikaa uusi rock-yhtye, joka ei tee biisejään stadion-huudatuksia varten. Yhtye kuulostaa raa'alta ja särmikkäältä olematta kumminkaan liian rankka.

Kakkossinkku Trouble On The Way on lempparibiisini tällä hetkellä. Se kuulostaa hitiltä.



Onpa yhtye jo kerennyt käydä esittelemässä livetaitojaan televisionkin puolella Jools Hollandin showssa ja hyvin pojat soittavat livenäkin. Ensisinkku Listen To Your Love ja Teenager nousivat parhaiten omiin korviini esiin. Näissäkin biiseissä on sitä hittipotentiaalia.





Monalta on tulossa debyyttilevy vielä tämän vuoden puolella. Odotukset ovat suuret, koska nyt jos koskaan rock-musiikki tarvitsee uutta voimaa. Siinä missä Brother on jo huvittavan uhmakasta ja The Vaccines ehkä turhan taidekoulumaista ollakseen todellisia rockin pelastajia, on Mona niin näkö- kuin kuuloaistienkin perusteella oikea rock-yhtye. Siksi rockin pelastajat tulevat tänä vuonna Nashvillestä.

Palaan rockin henkitoreisiin vielä myöhemmin. Eräs Kalifornialainen yhtye kun taas muistutti miksi rock on hienoa musiikkia kaikessa yksinkertaisuudessaan.