Keskiviikkona Tavastialla konsertoi aiemmin Final Fantasy nimen alla esiintynyt Owen Pallett. Pallett taitaa melkein olla tunnetumpi orkestraatioistaan useille yhtyeille, kuten Arcade Firelle ja Alex Turnerin sivuprojekti The Last Shadow Puppetsille. Viime vuoden Flowssa näin Pallettia tasan yhden biisin, koska hypnotisoiduin Fever Raysta niin paljon ja kerkesin telttaan vasta viimeisen kappaleen ajaksi. Nyt pääsin korjaamaan vääryyden ja voi pojat, harvoin on tullut koettua mitään noin hienoa.
Owen palautti uskoni livemusiikkiin. Mies loihti viulun, syntikan ja samplerin avulla jylheitä kappaleita, joiden edessä mykistyi. Ensimmäiset kappaleet meni hämmästellessä Pallettin taituruutta. Biisit rakentuivat viuluriffi kerrallaan niistä muodostuneista loopeista. Hämmästyin siitä, kuinka yksi mies pystyy pitämään samplerillaan useamman loopin kasassa noinkin hyvin, koska kaikki meni täysin yhteen hänen oman soiton ja laulun kanssa. Pallettilla oli mukana myös toinen soittaja, jonka nimeä en enää muista, joka soitti kitaraa ja rumpuja muutaman kappaleen ajan. Toinen soittaja toi pientä lisää kappaleisiin, mikä oli ihan hyvä, koska liian pitkään pelkkää viulutaituruutta ei olisi jaksanut kuunnella.
Owen Pallettin keikka oli hieno osoitus yhden soittimen virtuoosimaisesta hallinnasta, mutta silti keikka ei ollut pelkkää kikkailua. Owen innostuikin turisemaan yleisön kanssa moneen otteeseen ja saipa häneltä jopa kysyä kysymyksiäkin. Mitään kovin yllättävää ei yleisöstä kumminkaan esille tullut. Itsekin ujostelin liikaa. Yksi hienoimmista keikoista mitä olen nähnyt ja varmaan menen toistamiseen katsomaan miestä Flowssakin. Suosittelen myös muille!
Torstaina oli vuorossa Yona samaisessa paikassa. Yonan alkuvuodesta ilmestynyt debyyttilevy Pilvet Liikkuu, Minä En on hieno, mutta hieman epätasainen levy. Livenä Yonalla oli mukana kahdeksanhenkinen orkesteri, jossa oli kaksi kosketinsoittajaa, rumpali, kontrabasisti a.k.a läskibasisti ja neljä jousisoittajaa. Ns. perinteisiä soittimia ei lavalla siis ollut, mikä oli hieman yllättävää. Oli kumminkin piristävää kuulla hieman erilaisempaakin bändisointia. Viuluja oli kahden illan aikana lavalla yhteensä viisi. Tällaisiin lukuihin pääsee harvoin edes kitaroiden kanssa.
Yona yhtyeineen esitti lähes koko debyyttilevynsä ja yhden uuden biisin. Illassa oli hyvin spontaani tunnelma, koska lavalla kävi taiteilemassa "Inkkari-Johannakin". Yksi biisi tuli acapellana, vaikka sitä ei alunperin pitänyt edes esittää jne. Yonasta jäi hyvin sympaattinen kuva ja ilta oli oikein kiva. Suosittelen myös Flow-kävijöille tsekkaamaan Yonan, koska tämä bändi saa hymyn korville.
Perjantaina kävin Vatakin järjestämässä illassa "Rock, Rieha ja Rakkaus" illassa, missä esiintyivät Cats On Fire-duo akustisesti, Pohjolan Ilmari ja Jalankulkuämpäri. Runoutta ja kuorolaulua myöskin kuultiin, ja olin onnekas kalja-arvonnassa. Bändeistä ei kauheasti jäänyt muistikuvia, mutta tämä ei johtunut alkoholista, vaan kavereiden kanssa hengailusta. Bändit jäivät tällä kertaa kakkoseksi hyvän seuran takia. Yksikään bändeistä ei silti ollut huono ja varsinkin Jalankulkuämpäri yllätti riehakkuudellaan.
Kesä oli hyvä aloittaa riehakkaasti. Ennen Arcade Firea ei vain taida olla edessä mitään ihmeempiä, ellei ihmeitä tapahdu. Katsellaan ja keikkaillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti