Anna Puun debyyttilevy oli hyvin yllättävä paketti. Toisaalta olin hehkuttanut Idolsin aikoihin jo sitä, että Annasta voisi tulla jotain isoa, mutta en silti uskonut, että hänestä tulisi ISO ja vielä musiikillisesti pirun hyvä. Sahara on aivan yhtä hyvä, ellei jopa vähän parempi kuin debyytti, jonka epähuomiossa ostin cd:llä, vaikka sen olin jo iTunesista hommannut. Voin siis varauksetta suositella Anna Puuta ennakkoluuloisillekin.
Teenage Fanclubin uusimman levyn olen kuunnellut vasta kerran. Häpeän, mutta se kerta vakuutti. Skotlannin pop-nerot tekivät jälleen täysin itseltään kuulostavan levyn, joka on jälleen ihan pirun hyvä. Olisin hyvin yllättynyt, jos tämä ei ole vuoden parhaiden levyjen listalla mukana.
The Drums vaatii oman kirjoituksensa, koska en edelleenkään ole päättänyt, onko tämä nyt hyvää vai ei. Pari ensimmäistä kuuntelukertaa eivät vakuuttaneet yhtään. Olin vain ärsyyntynyt. Kolmannella kerralla biisit kuulostivat jo hyvältä. Nyt pitäisi vielä pari kertaa kuunnella levy läpi, jotta tietäisin onko tämä ärsyttävää ylihypetettyä hömppää, vai ihan hyvää poppia. Suosittelen silti, koska tästä bändistä puhutaan seuraavat pari kuukautta tauotta. Kyllähän sitä mielipide pitää olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti