Vaikka blogini keskittyy yleensä välttämään negaation kautta kirjoittamista ja painottuukin enemmän naminamihalihalipusipusi-henkiseen hehkuttamiseen, niin nyt tulee poikkeus. En voi sille mitään, että mieli muuttuu apeaksi, kun lempiartisti suoltaa skeidaa. Asa, mitä menitkään tekemään.
Hyvät asiat ensin. Niitä kun ei ole kovin montaa. Asan sanailu on edelleen rentoa ja sulavaa, mikä ei ole itsestäänselvyys kotimaamme räppäreiden keskuudessa. Biitit ovat pariin otteeseen hauskoja ja hyviä, mutta vain pariin otteeseen. Ne pari otetta tulee tässä.
Huonot asiat: Asa kuulostaa ihan hemmetin tylsältä, kun tajunnanvirtaiset ja runolliset riimit ovat vaihtuneet suorempaan tarinaniskemiseen. Mieleen tulee vanha hippi, joka kertoo nuorille nulikoille, miten asiat oikeasti menevät. Maaseudulla on kliffaa, huumeet on pahasta ja Lappia tuhoaa "Helsingin herrat". Kansia myöten Jou Jou antaa ymmärtää olevansa "satu", mutta tämä on niin alleviivattu ja kuuntelijaansa aliarvioiva satu, että kuunnellessa lähinnä hämmästelee, miten tähän on päädytty.
Toinen asia mitä en ymmärrä on ihmeellinen kansanmusamuoti, mikä on levinnyt jo suomalaiseen urbaaniin musiikkiin. Asa on käyttänyt pelimanniviuluja ja haitareita aiemminkin, mutta kekseliäästi ja harkiten. Jätkäjätkät ja Loppuasukas olkoon hyviä esimerkkejä. Nyt tulee pahat sävärit lapsuuden automatkoihin, missä ei muuta kuunneltukaan kuin paskaiskelmää. Ja nyt puhutaan kumminkin hiphop-levystä. Niin kuin jo aiemmin totesin, niin elementtejä on aiemminkin ollut, mutta nyt ne särähtävät korvaan jo todella pahasti. DJPP:n biiteissä ei siis paljoa ole hurraamisen aihetta, vaikka ovatkin aika old-skool-räp viulujen kera. Ehkä tämä on vain omaa räppipurismia, mutta ei vaan nappaa.
Jou Jou on vuoden pahimpia pettymyksiä. Ei täysi katastrofi, mutta muutamat hyvät biisit eivät pidä kokonaisuutta millään pystyssä. Ongelmana on tylsät biitit ja pahimmillaan saarnaavat riimit. Parhaimmillaan erittäin hyvää hiphopia. Asan huonoin levy tämä on helposti. Onneksi pohjalta voi vain nousta. Lupe Fiascon uus sen sijaan on aivam paska. Sen pariin en palaa enää ikinä.
----------------------------
Lopuksi toivotan hyvää naistenpäivää! Sen kunniaksi hyvää suomiräppiä, aiheeseen toki liittyen.
Mun mielestä tää levy on erittäin hyvä ja varsinkin biisit Mökkihullu, Iso Pete, Olkoon ja Mikä Mikä Kylä. Mut asahan sanoi jossain haastattelussa että tänä vuon tulis viis eri levyä. Eli kai niistä lopuista neljästä jotain sullekkin sitten löytyy :D.
VastaaPoistaLupe Fiascon uutta en oo kuullut kun sen yhden sinkun verran joka ainakin oli hyvä.
Sori, mulla on ilmeisesti joku pakkomielle asiaan, mutta eikös nuo Asa Masaan kohdistetut kritiikit päde myös melkein suoraan siihen Palefacen uusimpaan?
VastaaPoistaGP: No toivottavasti alkaa tulla muutakin kuin kansanmusaa ja saarnaa.
VastaaPoistaPete: Joo ja ei. Tiedän, että olet eri mieltä kanssani, mutta mielestäni Paleface ei sentään aliarvioi kuulijaansa, vaikka sanoma onkin tosi vasemmistopopulistista. Asan tyyli on minusta todella saarnaava ja aliarvioivalla tyylillä ärsyttävä. Palella sentään oli jotain sanomaa ja oivalluksia. Muutakin kuin "spurgut on ihan jees", "maaseudulla on kliffaa ja niin on myös lähiöissä" ja "huumeet on pahasta, sanoo mies jonka mielestä räppärin ilo on kukkaa kilo". Tekopyhä on se sana mitä Asan kohdalla etsin ja se on ero siinä, miksi Paleface ei ärsyttänyt. Ja Asa on sentään joskus tehnyt poliittista räppiä hyvin.
Biitteihin pätee kyllä sama kritiikki. Kansanmusa, iskelmä ja balkan vitutti Palefacen levylläkin.