sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Hajatuksia The Strokesista


The Strokesin neljäs albumi Angles on nähnyt vihdoin ja viimein päivänvalon. Vaikka itsekin asetin levylle melkoiset messias-odotukset, niin eihän yhtye niihin todellakaan vastannut. Ajatukset levystä ovat edelleen jokseenkin hajanaiset. Ei levy hyvä ole, eikä huonokaan, mutta ei oikein mitään mitä olisin odottanutkaan. Yritetään ruotia levyä edes jotenkin.

Jos Under Cover of Darkness oli täydellinen paluu vanhaan The Strokes-ilmaisuun, niin muuten levyllä yritetään löytää uusia sävyjä. Jo Julian Casablancasin soololevyltä tutut syntetisoidut 80-lukusävyt ovat läsnä ja usein. Two Kinds Of Happiness, Games ja Metabolism voisivat olla suoraan kuin Casablancasin soololta. Villimpiäkin kokeiluja on You're So Rightin tavoin, jota ei The Strokesiksi tunnistaisi, paitsi jos yhtye olisi 3000-luvulta. Muuten mennään aika turvallisilla vesillä.





Ongelma turvallisillakin vesillä on se, että levy kuulostaa todella hajanaiselta. Tyylien sekamelska ei haittaisi, jos biisimateriaali olisi tasaisen hyvää. Laatu kumminkin heittelee todella rajusti. Under Cover of Darkness tuli jo todettua ilmestyessään tulevaksi The Strokes-klassikoksi ja samaan porukkaan voi helposti niputtaa Two Kinds of Happinessin, Gratisfactionin ja Taken For A Foolin. Huteja ei ole oikeastaan kuin yksi, You're So Right, mutta ns. keskikastinkin biisit jättävät jokseekin tyhjän olon. Ei vaan innosta.



Tavallaan olen onnellinen siitä, että yksi ehdottomista lempiyhtyeistäni on jälleen ilahduttamassa olemassaolollaan, mutta toisaalta sitä toivoisi uuden julkaisun olevan timangia, kun odotuskin oli viisivuotinen. Toisaalta täydessä kaaoksessa pyörineen yhtyeen levyltä ei oikein kannattaisi odottaa suuria. Kai tämän arvosana olisi sitten ihan ok. Ei lähellekään debyyttiä tai Room On Firea, mutta aika tasoissa First Impressions of Earthin kanssa. Kunhan The Strokes nyt päättäisi, mitä haluavat tehdä, likaista garage-rockia vai kliiniä rock-popia. Nämä ovat kaksi maailmaa, joita ei onnistuneesti voi yhdistää, paitsi todelliset nerot. The Strokesin heput eivät ole ihan vielä sillä tasolla, vaikka ovatkin edelleen coolein yhtye maan päällä.

2 kommenttia:

  1. Vetivät jätkät muuten taannoisessa Saturday Night Livessä aivan helvetin hyvin: Under the Cover of Darkness kuulostaa vielä paremmalta livenä soitettuna kuin levyltä ^_^.
    Muuten levy vielä kesken kuuntelussa mutta tähän saakka olen diggaillut kovin~.

    VastaaPoista
  2. SNL:n veto oli kyl kova! Julian on coolein ihminen maailmassa. Under Cover of Darknessin loppuun vedetty "fuck it" kruunasi kaiken. Life Is Simple In The Moonlight kuulosti myös komealta.

    VastaaPoista