Samae Koskisen soololevyt ovat olleet itselleni aina paljon rakkaampia kuin Sister Flon levyt. Siinä missä emobändi on ollut aina liian melankolinen ja raskaasti tarpova, niin Koskisen soolot ovat olleet aina värikkäämpiä ja kevyitä hyvässä mielessä. Niin myös jälleen. Kuuluuko, kuuntelen on erinomainen levy.
Jos Vol. 1 oli vielä vähän itseään hakevan artistin teos, oli Elossa jo näyte siitä, mihin oltiin matkalla. Kuuluuko, kuuntelen on näyte siitä, että nyt Koskinen tietää täysin mitä tekee. Levy kuulostaa todella itsevarmalta niin sävellysten kuin sanoitustenkin osalta. On myös erittäin hienoa, että Samae uskaltaa nykyisin jo laulaa, koska hänen äänensä on todella toimiva. Kuiskailu on jäänyt historiaan, ja hyvä niin.
Suomi-rock on kirosana, mutta Samae Koskisen levy on todella suomalaista rock-musiikkia. Sanoitukset ovat todella suoria, jopa korniuden rajoja hipovia, mutta Koskinen selviytyy kunnialla. Sävellyksissä kuuluu tietty brittiläinen pop-sointi, mutta eipä niidenkään henkistä kotia voi paljoa Suomea kauemmaksi ilmoittaa.
Lähes jokainen kappale tuntuu samaistuttavalta. Varsinkin Hän, jolla on kaikki, on rakkauskappaleena sellaista täydellisyyttä, että kyyneleiden virtaaminen ei ole kaukana. Mökki taas sisältää hienoimman lainin koko suomalaisessa rock-musiikin historiassa.
Tiedäthän sen biisin äijästä ja norpasta?
Se on ihan paska
Ei kerro mitään minusta
Neroutta.
Kuuleeko, kuuntelen on jopa lähes perussuomalaista musiikkia, mutta toisin kuin kyseinen termi nykyisessä ilmapiirissä velvoittaisi, niin nyt ei katsota menneisyyteen ja juututa liikaa perinteisiin. Perinteitä kunnioitetaan, mutta samalla viedään niitä eteenpäin ja jopa kyseenalaistetaan. Kuuluuko, kuuntelen on erinomainen levy, millä Samae Koskinen kiilaa itsensä suomalaisten muusikkojen kärkeen. Kuunnelkaa.
Samae Koskinen 'Kuuluuko, kuuntelen' (KHY Suomen Musiikki 2011) by Stupido-Shop Record Store
Hauskana yksityiskohtana on mainittava vielä se, että vinyyli ja cd-versioissa on erilainen kappalejärjestys. Muutama kappale on vaihtanut paikkaa, mutta mitään järin dramaattista muutosta ei ole.
Piti jo Tomin arvosteluun kirjoittaa, että on kyllä aika onnistunut levy, kun itseäkin kiinnostaa. Aiemmin Samae on jäänyt aika vähälle huomiolle, mutta tässä levyssä on jotain kyllä! Vaikken nyt ihan yhtä tohkeissani olekaan :)
VastaaPoistaVaikuttaa just siltä, et Koskinen on tehnyt tasan mikä tuntuu itsestä parhaalta, eikä oikeestaan muuta voida odottaakaan.
Olisi ehkä "fanipojuutta" pitänyt rajoittaa arvostelua kirjoittaessa, mutta enpä siinä onnistunut. :D Siitä tohkeisuuteni.
VastaaPoistaKertoo kyllä jotain levyn hyvyydestä, että jengi joka aiemmin on vierastanut Koskisen tuotantoa, alkaa ottaa nyt tätä omakseen. Hienoa!
Hahah, toi norppajuttu oli hyvä!
VastaaPoista(Paradoksaalisesti ko. biisi [siis norppabiisi] on about ainoa suomenkielinen kappale, jota arvostan edes melko korkealle. ;-))
No, nyt mun ei sit tarvi enää kirjottaa tästäkään.
VastaaPoistaPete: Heh, itse taas olen saanut siitä kappaleesta tarpeekseni jo lapsena. Siksi kohta osui ja upposi todella kovaa. :)
VastaaPoistaAnna: Eikse oo vaan hyvä juttu, että muut tekee työt sun puolesta?
Jep. Ootte mun kuhnureita.
VastaaPoistaKauneinta mitä mulle on sanottu pitkään aikaan.
VastaaPoistaEi ku oho, ootteki työläisiä. Kuhnurien toimenkuva oli vähän muuta.
VastaaPoista"Neitsytlennolla kuhnurit pariutuvat mahdollisimman monen kuningattaren kanssa. Sitten niiden siivet irtoavat ja ne harhailevat maassa kunnes kuolevat nälkään tai tulevat jonkin eläimen - tavallisesti linnun - tappamiksi."
Tai no...
Joo...
VastaaPoistaTai no...
Mua harmittaa kovasti, että missasin Samae Koskisen levykauppakeikan viime viikolla. Toivottavasti toinen tilaisuus nähdä mies livenä tarjoutuu pian.
VastaaPoistaToukokuussa näyttäisi olevan LeBonkissa keikka. Ja jos sinne ei pääse, niin eiköhän miestä festareillakin nähdä.
VastaaPoistaVallan mainio levy. Jotenkin on koko kaveri ja aiempi tuotanto mennyt huomaamatta.
VastaaPoistaKummallisia samastumisen tunteita tulee tuota plattaa kuunnellessa...Välillä tuntuu, että kaveri on salaa videoinut omaa elämääni VHS-nauhalle, ja nyt sitä purkaa ääneksi.
Hyvä olo - ei kuitenkaan halvoilla keinoilla. Sellaista en ole itse vähään aikaan kokenut äänitemaailmassa.