Kulttuuritalo kutsui jälleen reilun viikon tauon jälkeen. Cut Copy saapui vierailemaan kylmään pääkaupunkiimme jo viidettä kertaa. Kohdallani tämä oli jo kolmas kerta, kun yhtyeen näin livenä. Lämppärivalintakin osui aika hyvin kohdilleen Villa Nahin muodossa.
Aloitetaan Villa Nahista. Bändi on hakenut jatkuvasti kohdallani sitä viimeistä juttua, millä lämpenisin yhtyeelle. Running On on edelleen aivan huikean hieno biisi, mutta levy tuntuu kylmältä. Livenä ei kamalasti muutosta tapahtunut fiilisten suhteen. Bändi esiintyi niin hyvin kuin kaksi syntikoihin kahlittua miestä vaan voi esiintyä. Ei siis mitään maailmoja mullistavaa.
Olen varmaan jo aiemminkin sanonut, että kasari on suuresti inhoamani vuosikymmen, joten Villa Nahin täysin kasaria tihkuva elektropoppaus ei todellakaan ole siis makuuni. Inhoamani soundit voisin antaa anteeksi, jos biisit olisivat silkkaa timanttia, mutta eipä nekään kamalasti minua innostaneet. Puolen tunnin setti meni tästä huolimatta varsin nopeasti, joten en täysin inhonnutkaan yhtyettä. Villa Nah ei vaan ole mun juttu.
Cut Copy taasen on mun juttu. Setti alkoi vauhdilla In Ghost Coloursin Nobody Lost, Nobody Foundilla ja sen jälkeen ei hidasteltu. Ensimmäinen biisi sai minut jo tamppausmoodiin ja sittenhän sitä tampattiin reilu tunti putkeen. Biisit jakaantuivat aika tasan Zonoscopen ja In Ghost Coloursin välillä. Myös pari kappaletta kuultiin debyytiltä, kuten Saturdays, joka oli yksi niistä kappaleista, jolla bändi laittoi koko Kulttuuritalon pomppimaan. Niitä kappaleita oli onneksi useita.
Nyt nähty keikka oli näkemistäni Cut Copyn keikoista esiintymisenä paras. Nykyisin yhtye näyttää itsevarmalta ja ei-väärällä-tavalla ammattimaiselta yhtenäisine esiintymisasuineen. Biisit saavat uutta eloa livenä, eivätkä kuulostaneet pelkästään levyversioiden hiilipaperikopioilta. Energisyys lavalla välittyi hyvin yleisöön ja varsinkin kitaristi Tim Hoeyn esiintymistä oli hauska katsella. Sun Godin aikana mies muutti kitaransa kirjaimellisesti lyömäsoittimeksi. Huikeata!
Vaikka yhtye ja yleisö olivat launtai-illan kunniaksi energisellä ja riehakkaalla päällä, niin en osaa sanoa päihittääkö tämä 2008 Flow'n aivan käsittämätöntä lopetussettiä. Silloin joukkohurmos oli jotain aivan käsittämätöntä. Lähelle Kulttuuritalolla kyllä päästiin ja se on jo kova suoritus. The Nationalin viime viikkoinen setti painaa vaan edelleen mielessä, joten keikka tuntui auttamatta vähän vajaalta. Silti 2008 Tavastian keikan jättämä pettymys korjaantui tällä keikalla. Oliko tämä klassikkokeikka mitä muistelen vuosien päästä? Ei, mutta ei tarvinutkaan. Halusin hyvät bileet lauantaille ja ne myös sain.
Mä mietin lähes koko keikan ajan, että voi kunpa olisin voinut nähdä nämä Flow'ssa! Elokuinen, pimeä ja lämmin kesäilta on varmasti ainoa täydellinen paikka CC'lle.
VastaaPoistaKultsalla alkuun lämpenin hitaasti, johtuen lähinnä siitä ettei ollut kunnolla keikkafiilistä + ympärillä oli urpoja. Siirtyminen suosiolla taaemmas sai lopulta tanssijalatkin vipattamaan. Mutta en tiiä. Ehkä jos seura olisi ollut eri ja fiilis latautuneempi, olis ilta ollut hienompi. Ei se huono ollut, muttei täysi kymppikään. Ja setti oli liian lyhyt :)
Se elokuinen ilta oli kyl aikamoinen! Sitä muistelee vieläkin kaiholla.
VastaaPoistaEn muuten ymmärrä urpojen määrää tuolla. Vaihdoin kahteenkin kertaan mestaa, kun urpot otti päähän. Toisella kerralla just kun valot sammui, niin joku perkeleen pariskunta änkes väkisin mun eteen ja keskitty koko keikan lähinnä toistensa imuttamiseen. En kyl antanu sen haitata, vaan tanssimisen ohessa "huomaamatta" hivautin pari kertaa miestä lärviin. :D Mitäs änki.
Mul oli kyl semisti sama. Latautuneempi fiilis olisi varmasti tehnyt tuosta napakymppi-illan. Nyt jäi vähän vajaaksi. Setti olisi myös voinut olla pidempi. :)