Amerikankotkat liitävät

Sunnuntai, tylsyys ja väsymys ajavat epätoivoisiin tekoihin. Kuten olemaan aika tajuttoman innostunut Karri Koiran tulevan soololevyn ensimmäisestä sinkusta. Muunmuassa MC Aurinkona tunnetun Koiran soololevystä ollaan puhuttu enemmän ja vähemmän tosissaan ties kuinka kauan, mutta nyt se sieltä sitten tulee aikuisten oikeesti. Suomalainen r'n'b ei tule olemaan entisensä, kun Karri ja Rudy laittavat haisemaan. Amerikankotkassa on meinaan jo meininki todella kohdillaan. Video tulee muuten heti, kunhan Basso on saanut sivujensa uudistuksen valmiiksi.



Nämä heput eivät liity Suomen kermaisimpiin räppäreihin mitenkään. A$AP Rockysta puhuu tällä hetkellä kaikki, ja vähitellen alan myöntämään, että ihan syystä. Pitkin viikkoa olen hokenut, ettei räppäristä välittäisi kukaan, jos taustalla ei olisi Clams Casinon kaltaisia neroja, mutta väsytystaistelulla alan lämpenemään hepun blossen hajuisille räpeille. Varsinkin Peso on soinut hävyttömän paljon tässä taloudessa.



Schoolboy Q on samaa possea kuin A$AP ja tämän debyyttilevy saikin todella hyvät pojot Pitchforkista. Itse olen törmännyt vasta yhteen biisiin, jolta ylläripylläri löytyy feattaamasta tuttu kaveri. Odd Futuren pojat ja tyttö saavat huomenna tehdä uudella sinkullaan hartiavoimin töitä, jotta hypettäjät pysyisivät kelkassa mukana.



A$AP Rockyn voi nähdä Flow'ssa ensi kesänä. Siistiä, että edes joku räppäri saadaan Suomeen uran kovimmassa nosteessa, eikä vasta ehtoopuolella.

Tundramatiks tupaan tulla tupsahti

Viime syksynä mietin, jostain todella omituisesta syystä, mitä Tundramatiksille nykyisin oikein kuuluu. Oli nimittäin aika, milloin Tundramatiksien Mantra sanoi minulle enemmän kuin se vähän paremmin menestynyt Mantra.



Sattumaako, kun alkuvuodesta yhtye julkaisi kuuden vuoden tauon jälkeen Roinan rodeon, joka on vasta heidän toinen levynsä. Debyytillä omalaatuisesti kansanmusiikkia ja punkia sekoitellut Tundramatiks ei vuosien saatossa ole muuttunut mihinkään. Hauskaa pidetään edelleen kantaaottavasti, eikä Janne Masalinin vittumainen nasaali ole muuttunut mihinkään. Hyvä niin! Tärkeintä on, ettei yhtye jäänyt yhden levyn ihmeeksi.

En nyt enempää selittele Roinan rodeosta. Se on mainio levy, jolta löytyy monta todella hyvää kappaletta. Levyn kuvasta eniten selkoa antavat sen ääripäät. Levyn avaava Yhdes astellaan kun on riehakasta balkanmaisuutta henkivä rypistys, jota kuunnellessa on vaikea olla pomppimatta.



Levyn päättävä Kun minä kerran kuolen on yhtyeen jalostama versio 40 vuotta sitten julkaistun yhden säkeistön mittaisesta mustalaiskappaleesta. Tässä on taas melankoliaa siinä muodossa, missä suomalaiset siitä tykkää. Pidän muuten aivan mielettömästi biisin eilen julkaistusta videosta. Lumen valtaama talvinen Helsinki ja vanhan ruumishuoneen junalaituri tuovat miljöönä kappaleeseen sen lisäiskun, minkä ainoastaan hyvät musiikkivideot voivat kappaleisiin tuoda.



Roinan rodeo löytyy Spotifysta. Kyllä tämän tahdissa heikompikin työpäivä iloksi muuttuu!

Vaihtoehtoinen ystävänpäivä

Ystävänpäivä, uhka vai mahdollisuus? Tälle soittolistalle se on uhka. Ystävänpäivänä pitää myös muistella niitä, joille se ei tarkoita vaaleanpunaisten sydänlasien tarkasteltua hattaramaailmaa. Tällä soittolistalla sydämet ollaan murskattu niin eroilla, epäonnistuneilla ihastumisilla, yksinäisyydellä ja haavemaailmojen epärealistisuudella. Listaan pääsee käsiksi tästä.

-----------------------------------------

Mainos: Cigarette Burnsissa alkoi eilen Oscar-veikkauskisa. Vaikka se ei liity musiikkiin mitenkään, niin luulisin Oscareiden kiinnostavan myös paatuneimpia musiikkifaneja, ja voi siitä jopa leffojakin voittaa. Kannattaa siis osallistua!