Jack Whiten sivuprojekti/päätoimibändi The Dead Weather julkaisee uuden levyn ensi kuussa, mutta nyt levyä pääsee kuulemaan streamina ainakin jonkun aikaa. Kyseessä ei kumminkaan ole ihan tavanomainen streami, vaan koko homma toimii videona, mikä näyttää levyn soittoa vanhalla vinyylisoittimella. Luitte oikein. Ensimmäinen The Dead Weather-albumi oli pienoinen pettymys, koska odotukseni kaikkiin Jack Whiten tekemisiin ovat aina kovat ja The Dead Weather ei aiheuttanut kovin kummoisia säväreitä. Tältä pohjalta Sea Of Cowards kuulostaa tosin oikein hyvältä. Linkistä pääsee katsomaan ja kuuntelemaan streamia. Koittakaa bongata Jack Whiten kädet kääntämässä levyä!
EDIT: Streami on ohi, mutta maanantaina bändi esittää levyn livenä Myspacessa. Linkistä löytyy infot siitä.
Stupido on siitä hieno levykauppa, että he mainostavat ja suosittelevat netissä aktiivisesti uusia levyjä ja heidän kauttaan on tullut bongattua useita hienoja artisteja. Nyt pääsen jälleen kiittämään hienoja miehiä Stupidon päässä. John Grantia tuskin olisin löytänyt ilman heitä. John Grant on ennen soittanut The Czarsissa. The Czars hajosi ja Grant ystävystyi Midlaken miesten kanssa, ja miehet päätyivät yhdessä tekemään levyn nimeltä Queen Of Denmark. Parin kuuntelukerran perusteella John Grant on vuoden tulokkaita. Queen Of Denmark on loistavaa indie-folkia. Jos Midlakesta on tykännyt, niin Grant myöskin varmasti toimii. Mielestäni John Grantin levy on Midlaken tuotoksia paljon parempi. Kuunnelkaa Spotifysta ja muodostakaa oma mielipiteenne.
Kate Nash nousi kolmisen vuotta sitten julkisuuteen hitillä Foundations, josta tuli mieleen vähän kiltimpi ja sivistyneempi Lily Allen. Itseäni Nashin musiikki ei kiinnostanut, joten naisen tuotokset jäivät elämään omaa elämäänsä huomioni ulkopuolella. Tänä vuonna Nashilta tuli uusi levy My Best Friend Is You, joka on saanut hyvät arviot niin NME:ltä kuin Pitchforkiltakin. Itse en levyä ole vielä kuunnellut, mutta ensisinkku Do-Wah-Doo on saanut sukat pyörimään jaloissa. Erinomainen biisi, joka tulee olemaan kesällä kovassa soitossa. Alempaa löytyy molemmat biisit, joten voitte vertailla myöskin kehitystä.
Tunnun kirjoittavan jatkuvasti Damon Albarnin tekemisistä, mutta minkäs sille mahtaa, kun mies on nero. Eilen MTV:n nettisivuilla pääsi keskiyöllä katsomaan livestreamia Gorillazin keikasta Lontoon Roundhousessa. Demon Daysin aikainen Gorillaz toteutti livensä taustabändin pysyessä sermien takana, jolloin pääosaan nousivat niin hologrammien kuin videoidenkin avulla toteutetut visuaalit. Vieraat olivat ainoita, jotka lavalla olivat ihmisten edessä esiintymässä. Nyt koko Gorillaz on lavalla ja onneksi eivät piilottele tätä bändiä. Mukana kun on The Clashin Mick Jones ja Paul Simonon merimiesasuissa. Jo tämä on todella överiä, mutta itse liveshow oli jo melkein överimpää.
Lavalla on nykyisin vain valkokangas ja iso Gorillaz-neonvalokyltti. Vieraat ja taustabändi - joka on n. 20-henkinen jousien ja torvien kanssa - ovat lavalla sulassa sovussa. Tämän yhtyeen livesoittoa oli ilo katsoa, koska koko kööri soitti erinomaisesti yhteen. Plastic Beachin hitit soivat livenä ilmavasti ja komeasti. MTV:n nettistreami katkesi noin tunnin jälkeen, mutta silloin oltiin lavalla jo nähty Hypnotic Brass Ensemble, De La Soul, Little Dragon, Gruff Rhys, Mos Def ja Bobby "Across The 110th Street" Womack. Jos streami ei olisi katkennut, niin lavalla oltaisiin nähty myös Mark E. Smith ja Shaun Ryder. Demon Daysin ja ensilevyn hittejä oltiin myös soitettu, joten siksi jäi harmittamaan streamin katkeaminen.
Jotta saisitte jotain tajua siitä, mitä Gorillaz on livenä vuonna 2010, niin Youtube jeesaa. Kyseinen pätkä on Coachellasta ja lavalla nähdään itse Snoop Dogg, videolla. Tämän biisin iskiessä käyntiin olin kylmien väreiden valtaama ja aloin samantien suunnitella matkaa Roskildeen. Äänet ovat mitä ovat, mutta idea tulee selville. Toinen video näyttää taas maailman kovimman jätkän, eli Bobby Womackin lavalla rääkymässä Stylon Mos Defin kanssa. Parhautta!
