Tiedän, että festivaalit ovat vielä käynnissä täyttä häkää, mutta flunssa vei voimat ja sunnuntai jäi osaltani hyvin torsoksi. Flu-festival 2010 raportti seuraa siis tässä. Pahoittelen kuvien ja videoiden puuttumista, mutta olen köyhä enkä omista kameraa. Pölliminenkin tuntuu tähän hätään väärältä. Sori.
Ennen kuin päästään bändeihin, niin sanotaanpa muutama sana järjestelyistä, kuten jatkossa aivan varmasti jokainen bloggaaja lisäkseni. Aiheesta kylläkin! Ensinnäkin jengiä oli ihan vitusti liikaa. Kirosana on siinä tarkoituksella. Lauantaina alueella oli 15 000 kävijää, jotka ehkä teoriassa ja paperilla sinne mahtuvat, mutta käytännössä koko alue oli illalla niin tupaten täynnä, että liikkuminen paikasta toiseen oli mahdotonta. Alue on niin täyteen rakennettu, että 15 000 ihmistä ei luontevasti saatu ripoteltua ympäri aluetta, vaan pullonkauloja syntyi jatkuvasti. Jonottaminen tuli myös hyvin tutuksi, josta pahin esimerkki oli rannekkeen saamiseen mennyt tunti. Sen myötä missasin myös hyvin Broken Bellsin.
Toinen valittamisen aihe on juomakarsinat. Festivaali on K-18 ja siellä on rajatut anniskelualueet. Joku ei nyt ihan mene yhteen. Aitoja oli joka puolella rajaamassa dokausalueet ja varokin jos eksyt alueen ulkopuolelle juoma kädessä. Reitti päälavalta teltalle oli todella kapea juuri sen takia, että laidat oli aidattu anniskelualueiksi. M.I.A.n jälkeen jouduimme hyppäämään aidan yli, että pääsimme vessoille. Festivaalin rentouskin katosi tänä vuonna, kun järjestysmiehiä tuntui olevan joka nurkassa valvomassa ihmisiä. Ymmärtäisin tämän, jos festivaali olisi sallittu kaikenikäisille, mutta kun se ei ole.
Kolmanneksi, jos halusit mennä suoraan Sörnäisten Rantatielle, jotta ei tarvisi kiertää kilometriä bussille päästäksesi, niin silloin sinun pitäisi olla pressiä tai vippiä. Muuten ei ole mitään asiaa pois alueelta kiertämättä helvetillistä lenkkiä. Ongelmahan myös oli se, että välillä Rantatielle pääsi, mutta välillä ei. Panttisysteemikin toimi erinomaisesti, kun pantteja ei enää luovutettu pilkun jälkeen ja vesi loppui joistain paikoista illan myötä. Omia tyhjiä pulloja ei saanut alueelle tuoda juuri panttien takia. En tiedä johtuuko nämä idioottimaisuudet lakipykälistä vai järjestäjien rahanhimosta, mutta todella typerää toimintaa tämä kaikki oli.
Nyt kun valitukset on saatu alta pois, niin bändeihin. Tosiaan, koska perjantaina sain flunssan, niin en jaksanut hirveästi alueella hengata ja ravata bändejä katsomassa. Perjantaina tulimme siis hyvissä ajoin ennen Broken Bellsiä paikalle, mutta jonotuksen takia näin vain viimeisen vartin. Sen perusteella James Mercerin ja Danger Mousen yhteisproggis toimi oikein hyvin livenäkin. Kuulin tosin, että keikan loppu oli paljon parempi kuin alku, joka oli hyvin totinen ja rauhallinen. Kaikesta huolimatta fiilis nousi tuon vartin myötä. Seuraavaksi kuulin Airia, jota en kamalasti jaksanut tsekkailla, koska setti vaikutti olevan sama kuin joulukuussa Kaapelilla. Biisejä oli kyllä vaihtunut, mutta noin muuten peruskuvio oli sama. Taustamusana oikein näppärä oli Airikin.
Perjantain ainoa kunnolla näkemäni artisti oli Big Boi, joka ei ainakaan minua pettänyt. Outkastin räppäävämpi osapuoli veti todella paljon emoyhtyeensä biisejä, joka yllätti itseni aika totaalisesti. Myös tuplaajana olleen kaverin oma soolobiisi kuultiin setissä, mikä ei mieleen kauheasti jäänyt. Big Boi veti energisesti tunnin hittejä toisensa perään ja itse olin to-del-la fiiliksissä. Muusta yleisöstä ei voi sanoa samaa, mutta ehkä Big Boi oli kumminkin liian perinteikästä räppiä ei niin räppifestareilla. Perjantai loppuikin osaltani siihen.
Lauantaina tulin alueelle räkää täynnä Uuden Fantasian juuri aloittaessa settiään. Uuden Fantasian jo klassikoksikin leimattu Top Ten löytyy hyllystäni, mutta en ole sitä kaiketi soittimeen koskaan laittanut. Häpeäkseni. Hörhöelektro toimi päivän avauksena oikein hyvin ja vieraileva tähti Freeman liekitti Suvilahden kovaan hurmokseen.
Kallio houkutteli Uuden Fantasian jälkeen itseni pois alueelta ja palasin juuri sopivasti, kun Surfer Blood lopetteli settiään. Telttaan ei tietty mahtunut ja ulkopuolelta ei nähnyt lavalle mitään olemattoman valaistuksen takia. Se oli siis siinä. Päälavalla jazzia soittanut Timo Lassy Orchestra tosin oli oikein mukavaa taustamusiikkia istuskelulle. Vierailijana toiminut Jose James oli mielestäni todella hyvä lisä yhtyeeseen ja oli mielestäni paljon parempi nyt kuin oman yhtyeensä kanssa kaksi vuotta sitten samaisilla festareilla.
Kaverisekoilun takia näin sekä Robynia, että Omar Souleymania. Robyn ei kauheasti itseäni vakuuttanut, mutta en ehkä olekaan elektropoppailun parhainta kohderyhmää. Anniskelualueella käynnissä ollut tanssibattle tosin vakuutti täysin ja jälleen muistin miksi Flow on Suomen parhaimpia festivaaleja. Ihmiset ovat kunkkuja! Omar Souleyman oli tosin teltassa todella päräyttävä. Rumpukoneen kastumisen johdosta Aavikon ja ties kuinka monen muun proggiksen rumpalina toimiva Tomi Leppänen paikkasi rumpukonetta kylmiltään ja kukaan ei edes huomannut eroa. Leppänen on Suomen paras rumpali! Piste. Souleymanin syyrialaiset sävelet pistivät megabileet teltassa käyntiin, jossa jokainen tanssi ja itse herra Omar lietsoi "Jalla!" huudoillaan ihmisiä vielä kovempaan tanssiin. Musiikista ei jäänyt paljoa mitään mieleen, mutta mieletön tanssiminen vakuutti itseni ainakin täysin ja Omar Souleyman olikin festarin paras esiintyjä. Syyria 1 muut 0.
Päälavan pääesiintyjä M.I.A yritti nokittaa megabailukuningattarena Souleymania, mutta ei siinä ihan täysin onnistunut. Ei Maya ollut todellakaan huono, vaan oli mielestäni jopa todella hyvä, mutta parhauden jälkeen on vaikea jatkaa. M.I.A veti settinsä dj:n, tuplaajan, hunnutettujen taustalaulajien ja kahden tanssipojan vauhdittamana ja hyvinpä vauhdittikin. Ihmiset pomppivat ja tanssivat lähes koko keikan todella villisti. Boysin aikana lavan vallanneet tanssipojat olivat vähemmän noloja kuin Big Boin vastaavat tytöt. Hyvä keikka ja hyvä päätös lauantaille. Major Lazer oli tarkoitus myös nähdä, mutta flunssa ja alueen tukkoisuus olivat toista mieltä. Koti kutsui.
Tänään en nähnyt muuta kuin Konono N°1:n, joka oli ihan kivaa afrotanssimusaa niille joilla peba liikkuu vapautuneesti. Muille todella pitkät ja perinteisiä länsimaisia kappalerakenteita välttelevät biisit saattoivat kuulostaa saman toistolta. Energinen esitys kongolaisilta toimi kumminkin ihan hyvin ja sunnuntaista maksetut rahat eivät menneet täysin hukkaan.
Flow vuosimallia 2010 meni itseltäni siis pikkaisen puihin, mutta loppujen lopuksi fiilikset jäi plussan puolelle. Pidin todella paljon hauskaa ja Axen suihkugeeli ei ainakaan lopu kesken vähään aikaan. Vaikka järjestelyt kusivat todella rankasti, niin ihmiset pelastivat tapahtuman. Festariurpojen määrä on kasvanut Suvilahdessa, mutta kyllä hipsterit silti määräävät Suvilahtea toistaiseksi. Ensi vuonna odottelen supistusta festivaaleilta vähän joka suuntaan, jotta hauskaa voisi pitää muutenkin kuin jatkuvan tungoksen alla. Kiitos ja pikaista paranemista itselleni.
