Huhut ovat totta. Hipsterikansan suosikkifestivaali Flow on huomannut black metallin orastavan trendisuosion ja tänä vuonna festivaali järjestääkin Provinssin Renegade-lavan hengessä aivan oman metalliteltan.
Siinä missä Provinssissa on Suomen suurimmat konemusiikkijuhlat keskellä festivaaleja, niin Flow'ssa on taas Suomen pienimmät metallijuhlat. Telttaan mahtuu parhaimmillaan viisi ihmistä, mutta jos paloturvallisuussuosituksia rikotaan, niin voidaan yltää viiteentoista.
Syy tähän on teltan genressä. Teltan ohjelmavastaava Cor Psemaski kertoo, että tällä pyritään pitämään teltan esiintyjien skeneuskottavuudesta huolta. "Kaikkihan tietävät, että black metal-bändi menettää uskottavuutensa, jos siitä on kuullut yli viisitoista ihmistä. Siksi teltta on vittumaisen ahtautensa lisäksi myös täysin äänieristetty. Myös pa-laitteistomme on niin paska, ettei bändin musiikista saa yksinkertaisesti kukaan selvää, paitsi aidot genreä ymmärtävät fanit. Hipsterit ja trendipellet voivat puolestamme painua vittuun myös tästä genrestä. Kuolema Liturgylle!"
Teltan esiintyjistä on turha kertoa, koska ne eivät teille sano mitään, ja haluan itsekin kunnioittaa yhtyeiden skeneuskottavuutta, joten en niistä kerro mitään. Huhupuheet tosin kertovat, että Immortal olisi perjantain pääesiintyjä, ihan vain huumori- ja vittuiluarvon vuoksi.
Näistä uudistuksista kuulette lisää seuraavien esiintyjäjulkistusten yhteydessä. Kannattaa varautua hyvissä ajoin, koska black metal-univormun hinnat tulevat nousemaan lähiviikkojen aikana hurjasti, kun trendikansa löytää vermeet.
Flow starttaa tasan viikon päästä ja hype sen kuin vain kiihtyy. Viime vuonna minullakin lähti vähän käsistä hypen kanssa, joten lupaankin nyt tässä, että näiden tärppien jälkeen palaan asiaan vasta festariraportin myötä.
Tässä on nyt joka päivältä bongailtu artisteja, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle niin blogeissa kuin muissakin musiikkimedioissa. Viime vuotiset tungokset muistaen on hyvä tietää, että tämän vuoden ohjelmisto on niin täyteen pakattu todella kovaa musiikkia, että eksyypä melkein minne vaan, niin takuulla tulee nauttimaan kuulemastaan. Paitsi Ariel Pinkin keikalla. Siis hyi vittu!
Tässä siis muutama lisävinkki, jos aikataulutus tuntuu muuten täysin mahdottomalta.
Perjantai:
About Group @ Black Tent 17.45
About Group julkaisi alkukeväästä oikein mainion levyn, joka ollaan laatuunsa nähden vaiettu turhankin kuoliaaksi. Vaikka bändin keulakuvana on Hot Chipin pääjehu Alexis Taylor, niin Hot Chipmaista tanssipoppailua ei kannata odottaa. Musiikki on leppoisan kompin sävyttämää fiilistelyä, jossa urut soivat hienosti ja mikään ei pompi silmille. Loistava aloitus siis, jos haluaa säästellä voimia loppuillan tamppaussessioihin.
The Budos Band @ Nokia Blue Tent 19.35
About Groupin jälkeen on hyvä saada jo vähän vipinää, niin tässä on juuri sitä. The Budos Bandin afrobeatin ja funkin sekasotku ihastutti ihmisiä jo Pori Jazzeilla, enkä usko, että Flow'ssa bändi jättää ihmisiä yhtään kylmemmäksi.
Nightsatan @ Open Source Stage 20.30
Dario Argento-fanit huomio! Turun syntikkavelho Tomi Tuominen saapuu Flow'hun vetämään kasarikauhusta ja b-toiminnasta enemmän kuin vähän vaikutteita ottanutta musiikkiaan alkuillasta. Täällä on luvassa sellaista syntikoiden ilotulitusta, ettei moista takuulla kuulla muualla.
DXXXA D ja Nukkehallitus @ Cirko 21.00
DXXXA D:n levy Katoa tai katoat oli niin hämmentävä, etten edes lähde mainostamaan ja lupailemaan, mitä keikalla voisi olla luvassa. Jotain hämmentävän poikkitaiteellista menoa, mutta tarkemmin en osaa sanoa. Mene ja ihmettele!
Teeth @ Voimala-klubi 22.00
Ceebrolisticsista aiemmin tunnettu Matti Pentikäinen a.k.a. Matti P saapuu Flow'hun vetämään Teeth-nimen alla komeata post-dubstepiään. Ne biisit, mitä olen kuullut, ovat olleet todella tymäkkää tavaraa, joten keikka on takuulla basson ystäville nannaa.
Joy Orbison @ Voimala-klubi 01.00
Illan viimeisenä esiintyvä Joy Orbison ei varmasti ole kenellekään vähänkään dubstepia seuranneelle tuntemattomuus. Vuosi pari takaperin Hyph Mngo räjäytti ihmisten tajuntoja urakalla, mutta sen jälkeen hype miehen ympärillä on laantunut aika reippaasti. Nimikin on lyhentynyt pelkäksi Joy O:ksi tässä välissä ja sinkku Wade In/Jelsin vertailukohdat löytyvät jostain teknon ja housen tietämiltä, eikä dubstepista. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että konemusiikista kiinnostuneet ovat täällä aivan varmasti. Ole sinäkin!
Lauantai:
Delay Trees @ Nokia Blue Tent 14.15
Johannalta poispotkitut helsinkiläiset kitarafiilistelijät ovat lähiaikoina julkaisemassa uutta omakustanteista kasetti-ep:tä, josta saadaan takuulla esimakua lauantain iltapäivässä. Debyytti oli jo hyvä ja lupaava, joten jos rauhallinen kitarointi kiinnostaa enemmän kuin Päälavan hippi-folk, niin suosittelen lämpimästi.
Mirel Wagneria tituleerattiin Suomen parhaaksi singer-songwriteriksi jo ennen debyyttilevyn julkaisua. Kun levy julkaistiin, niin lähes kaikkien levyn kuulleiden piti yhtyä väitteeseen. Näin synkkää ja samalla vaivatonta ilmaisua ei Suomesta ole aiemmin tullut. Nyt on hyvä tilaisuus käydä toteamassa asian laita livenä Voimalan intiimissä ympäristössä.
Murcof + AntiVJ @ Cirko 15.30 & 17.30
Tutustuin Murcofiin noin vuosi takaperin työkaverin avustuksella, kun pyysin häntä suosittelemaan hyvää ambientia. Päräytti silloin ja päräyttää keikallakin takuuvarmasti. Krapulalääkkeeksi Murcofin hellät, mutta kylmät soundit sopivat täydellisesti. Menen itsekin vapisemaan tänne, jos vain kykenen jonottamaan lippuja kahdelta.
MC Taakibörsta PA 2011 Reunion @ Open Source Stage 20.30
Tätä on odotettu kymmenen vuotta! Nyt se reunion vihdoin tapahtuu ja melko varmasti keikka jää ainoaksi laatuaan. Paikalle, jos kaikkien aikojen paras Suomi-räp-yhtye on jäänyt aiemmin näkemättä.
Girl Unit @ Nokia Lounge 20.00 & 23.30
Dubstepista ja syvistä etelän hiphop-rytmeistä ammentava Girl Unit on kerännyt klubikansan rakkautta jo viime vuodesta lähtien. Wut on ollut hitti ja keikat Flow'ssa tuskin jättävät kylmäksi.
Oni Ayhun @ Voimala 00.15
The Knifen toinen puolisko Olof Dreijer saapuu salaperäisen house-projektinsa kanssa Flow'n myöhäisillan klubille. Ne pari biisiä mitä olen kuullut ovat olleet odotusarvoihin nähden todella miellyttäviä ja sopivan rehellistä housea. Ei silti kannata tuudittautua ajatukseen perinteisestä ja tavanomaisesta, kun kyseessä on herra nimeltä Dreijer.
Sunnuntai:
The Do-Over @ Black Tent 16.00
Nyt heitän vähän mutuna, että tämän mainostaminen Aloe Blaccilla tulee aiheuttamaan rutinaa. Aloe ei ole muuta kuin dj-setin mc. Isoa bändiä tai muuta ei nähdä. Sitä ei siis kannata odottaa. Sen sijaan kannattaa odottaa hillitöntä dj-settiä, joka tullaan muistamaan pitkään. The Do-Over ei suotta ole Yhdysvaltojen ja Los Angelesin hypetetyimpiä klubeja. Suomi on yksi ainoista (ellei peräti ainoa) maista, jossa konsepti nähdään ja kuullaan. Odotan innolla, ja olisihan se toki siistiä, jos I Need A Dollar pamahtaisi.
Sly & Robbie feat. Junior Reid @ Päälava 17.45
Sly & Robbie eivät välttämättä vaadi esittelyjä, eivätkä vinkkaamista yhtään rytmimusiikista tietäville, mutta te muut, teitä on varoitettu. Täältä saapuu sellainen reggae-jytky, ettei paremmasta väliä. Miehet ovat tehneet hittejä niin itselleen kuin esim. Grace Jonesille, joten legendastatus on täysin ansaittu tällä duolla.
Suomen kovimmat freestyle-räppärit saapuvat Flow'hun vetämään takuulla niin timmiä räppäystä, ettei tätä kannata missata. Itse en ole koskaan päässyt todistamaan Carrolsin kulman freestyleja, joten nyt on ihan pakko päästä paikalle todistamaan jätkien läppiä.
Horse Meat Disco @ Black Tent 21.15
Sunnuntaina on yleensä jo niin ryytynyt, ettei tanssiminen tai ylimääräinen liikunta tule mieleenkään, mutta jos energiaa riittää ja haluaa laatudiscoa, niin suuntaapa tänne. Kollektiivin kokoelmat ovat olleet ainakin aika tykkejä!
Kanyen omat levyt ovat aina olleet tiukasti sidottuina teemoihin ja tiettyyn tarinaan. Siksi miehen feattauksia on ollut hauska seurata, koska niissä miehen ei tarvitse välittää yhtään mistään rajoitteista ja silloin tapahtuukin parhaimmillaan mahtavia oivalluksia. Länsiranniko-gangstailun ainoa edustaja The Game sai Kanyelta biitin, johon ei voisi tehdä muuta kuin limaista ärränbee-hytkytystä. The Game saa päähänsä dissata ghettohoroja, Kanye ilmoittaa julkisesti että jätkä on hullu, käy feattaamassa, haukkuu myös horatsut, tyypit tekevät parodiavideon ja kaikki on ihan, että nää jätkät on hulluja, mutta neroja.
4. Estelle - American Boy
Yeezy ei paljoa poppareiden biiseillä vieraile. Silloin kun vierailee, niin aikamoista jälkeä on syntynyt. Estellen American Boy oli vuoden 2008 isoimpia ja arvostetuimpia hittejä, eikä todellakaan suotta. Arvostan myös sitä, että Kanye räppää biisin teeman mukaisesti, eikä vain käy heittämässä jotain ylimääräverseä riimivihkon takasivuilta ja kerää helppoja rahoja taskuunsa.
3. 88-Keys - Stay Up! (Viagra)
Biisi on juuri siitä itsestään, mutta Kanyen verset pysyvät kaukana omakehusta. Onhan tuossa vähän hatermaista asennetta kämmäileville ghettopennuille, mutta eipä ainakaan kehu, että itse vetelee viittä naista putkeen ilman huolen häiviä, niin kuin ihan kaikki muut räppärit tekisivät. Ja nyt loppuun täysin aiheen vierestä pitää sanoa, että video on ihan hervoton.
2. Kid Cudi & Common - Make Her Say
"Gettin’ brain in the library cause I love knowledge When you use your Medulla Oblongata And give me scoliosis until I comatoses And do it while I sleep yeah a little osmosis"
Kuin moni pystyy räppäämään seksistä ja samalla heittämään lääketieteellisiä termejä riimeinä sekaan. Aika harva. Yeezy vaan tekee niin ja taustalla on samplena Lady Gagaa. On se härski.
1. Dilated Peoples - This Way
Voi niitä aikoja, kun Kanyen tyyli oli vielä kaukana Diorista, Chanelista ja Louis Vuittonista ja räpitkin olivat kaikkea muuta kuin glamouria. "I don't know which is better, getting paid or getting laid, I just know when I'm getting one, the other's getting away". Tuskinpa enää on noin. Biisi on muutenkin yksi hienoimmista hip hop-biiseistä koskaan.
"Ariel Pink Flowhun"
"Vittu mitä hipsterpaskaa, en mene"
"Destroyer Flowhun"
"Just joo, pitäkää tunkkinne"
Olen ollut Flow-valittaja viime elokuusta lähtien. Viime vuonna oli liikaa väkeä, ei nyt mikään ihan mieletön lineuppi ja ne poseeraukseen keskittyneet hipsterit.
Nyt en valita, nyt näytän tältä: ^__________^. Lineup on aivan käsittämätön. Suomessa on nyt kerrankin kansainvälisen tason festivaalit ja ne on vielä Helsingin keskustan kupeessa. Kun Merimaa jo kuudetta vuotta "suunnittelee" Ruisrockista isoa kansainvälistä festivaalia ja Provinssi "oli joskus" sitä, niin Kallio/Rantanen-kaksikko toteutti sellaisen, viidessä vuodessa. Tuleva kulttuurituottaja vain hämmästelee ja inspiroituu moisesta. Tämä maa ei olekaan läpeensä mätä.
Niin tosiaan, Kanye West, Q-Tip, Lykke Li, Röyksopp, Mogwai, James Blake, The Pains Of Being Pure At Heart, Iron & Wine, Midlake, Mayer Hawthorne, Sly & Robbie, The Dø, Twin Shadow, Hercules & Love Affair ja Joy Orbison. Ja tässä oli siis vasta ensimmäinen satsi. Ja alue laajentuu nyt aidosti. Nähdään eturivissä!
Stop trippin’, I’m trippin’ off the power
‘Til then, fuck that, the Flow’s ours
Kyllä, luotettava lähteeni kertoo, että Amy Winehouse on Flow'n pääesiintyjä tänä vuonna! Amy Winehouse tunnetusti peruutti Provinssirockin esiintymisensä 2007 ja nyt neljä vuotta myöhemmin nainen saadaan vihdoin paikkaamaan peruutuksensa. Luotettava lähteeni myös kertoo, että Amy aikoo esittää useita uusia kappaleita Suvilahdessa.
Winehousen saaminen Suvilahteen aiheuttaa tietenkin uusia järjestelyjä. Ihmisiä kehoitetaan pukeutumaan niin, että lavalta lentävät kaljapullot ja viinilasit eivät aiheuta vahinkoa, ja suositellaan myös suojautumaan, jos artisti tulee yleisöön. Tunnetusti kun Amy vetää turpaan.
Amy Winehouse esiintyy samana viikonloppuna Szigetissä, joten tämä olisi pisin kiertue, minkä Amy Winehouse on tehnyt moneen vuoteen. Tässä linkki lisätietoihin!
Aprillia, jos joku siis meni halpaan. Toisaalta, ei sitä koskaan tiedä...
Tiedän, että festivaalit ovat vielä käynnissä täyttä häkää, mutta flunssa vei voimat ja sunnuntai jäi osaltani hyvin torsoksi. Flu-festival 2010 raportti seuraa siis tässä. Pahoittelen kuvien ja videoiden puuttumista, mutta olen köyhä enkä omista kameraa. Pölliminenkin tuntuu tähän hätään väärältä. Sori.
Ennen kuin päästään bändeihin, niin sanotaanpa muutama sana järjestelyistä, kuten jatkossa aivan varmasti jokainen bloggaaja lisäkseni. Aiheesta kylläkin! Ensinnäkin jengiä oli ihan vitusti liikaa. Kirosana on siinä tarkoituksella. Lauantaina alueella oli 15 000 kävijää, jotka ehkä teoriassa ja paperilla sinne mahtuvat, mutta käytännössä koko alue oli illalla niin tupaten täynnä, että liikkuminen paikasta toiseen oli mahdotonta. Alue on niin täyteen rakennettu, että 15 000 ihmistä ei luontevasti saatu ripoteltua ympäri aluetta, vaan pullonkauloja syntyi jatkuvasti. Jonottaminen tuli myös hyvin tutuksi, josta pahin esimerkki oli rannekkeen saamiseen mennyt tunti. Sen myötä missasin myös hyvin Broken Bellsin.
Toinen valittamisen aihe on juomakarsinat. Festivaali on K-18 ja siellä on rajatut anniskelualueet. Joku ei nyt ihan mene yhteen. Aitoja oli joka puolella rajaamassa dokausalueet ja varokin jos eksyt alueen ulkopuolelle juoma kädessä. Reitti päälavalta teltalle oli todella kapea juuri sen takia, että laidat oli aidattu anniskelualueiksi. M.I.A.n jälkeen jouduimme hyppäämään aidan yli, että pääsimme vessoille. Festivaalin rentouskin katosi tänä vuonna, kun järjestysmiehiä tuntui olevan joka nurkassa valvomassa ihmisiä. Ymmärtäisin tämän, jos festivaali olisi sallittu kaikenikäisille, mutta kun se ei ole.
Kolmanneksi, jos halusit mennä suoraan Sörnäisten Rantatielle, jotta ei tarvisi kiertää kilometriä bussille päästäksesi, niin silloin sinun pitäisi olla pressiä tai vippiä. Muuten ei ole mitään asiaa pois alueelta kiertämättä helvetillistä lenkkiä. Ongelmahan myös oli se, että välillä Rantatielle pääsi, mutta välillä ei. Panttisysteemikin toimi erinomaisesti, kun pantteja ei enää luovutettu pilkun jälkeen ja vesi loppui joistain paikoista illan myötä. Omia tyhjiä pulloja ei saanut alueelle tuoda juuri panttien takia. En tiedä johtuuko nämä idioottimaisuudet lakipykälistä vai järjestäjien rahanhimosta, mutta todella typerää toimintaa tämä kaikki oli.
Nyt kun valitukset on saatu alta pois, niin bändeihin. Tosiaan, koska perjantaina sain flunssan, niin en jaksanut hirveästi alueella hengata ja ravata bändejä katsomassa. Perjantaina tulimme siis hyvissä ajoin ennen Broken Bellsiä paikalle, mutta jonotuksen takia näin vain viimeisen vartin. Sen perusteella James Mercerin ja Danger Mousen yhteisproggis toimi oikein hyvin livenäkin. Kuulin tosin, että keikan loppu oli paljon parempi kuin alku, joka oli hyvin totinen ja rauhallinen. Kaikesta huolimatta fiilis nousi tuon vartin myötä. Seuraavaksi kuulin Airia, jota en kamalasti jaksanut tsekkailla, koska setti vaikutti olevan sama kuin joulukuussa Kaapelilla. Biisejä oli kyllä vaihtunut, mutta noin muuten peruskuvio oli sama. Taustamusana oikein näppärä oli Airikin.
Perjantain ainoa kunnolla näkemäni artisti oli Big Boi, joka ei ainakaan minua pettänyt. Outkastin räppäävämpi osapuoli veti todella paljon emoyhtyeensä biisejä, joka yllätti itseni aika totaalisesti. Myös tuplaajana olleen kaverin oma soolobiisi kuultiin setissä, mikä ei mieleen kauheasti jäänyt. Big Boi veti energisesti tunnin hittejä toisensa perään ja itse olin to-del-la fiiliksissä. Muusta yleisöstä ei voi sanoa samaa, mutta ehkä Big Boi oli kumminkin liian perinteikästä räppiä ei niin räppifestareilla. Perjantai loppuikin osaltani siihen.
Lauantaina tulin alueelle räkää täynnä Uuden Fantasian juuri aloittaessa settiään. Uuden Fantasian jo klassikoksikin leimattu Top Ten löytyy hyllystäni, mutta en ole sitä kaiketi soittimeen koskaan laittanut. Häpeäkseni. Hörhöelektro toimi päivän avauksena oikein hyvin ja vieraileva tähti Freeman liekitti Suvilahden kovaan hurmokseen.
Kallio houkutteli Uuden Fantasian jälkeen itseni pois alueelta ja palasin juuri sopivasti, kun Surfer Blood lopetteli settiään. Telttaan ei tietty mahtunut ja ulkopuolelta ei nähnyt lavalle mitään olemattoman valaistuksen takia. Se oli siis siinä. Päälavalla jazzia soittanut Timo Lassy Orchestra tosin oli oikein mukavaa taustamusiikkia istuskelulle. Vierailijana toiminut Jose James oli mielestäni todella hyvä lisä yhtyeeseen ja oli mielestäni paljon parempi nyt kuin oman yhtyeensä kanssa kaksi vuotta sitten samaisilla festareilla.
Kaverisekoilun takia näin sekä Robynia, että Omar Souleymania. Robyn ei kauheasti itseäni vakuuttanut, mutta en ehkä olekaan elektropoppailun parhainta kohderyhmää. Anniskelualueella käynnissä ollut tanssibattle tosin vakuutti täysin ja jälleen muistin miksi Flow on Suomen parhaimpia festivaaleja. Ihmiset ovat kunkkuja! Omar Souleyman oli tosin teltassa todella päräyttävä. Rumpukoneen kastumisen johdosta Aavikon ja ties kuinka monen muun proggiksen rumpalina toimiva Tomi Leppänen paikkasi rumpukonetta kylmiltään ja kukaan ei edes huomannut eroa. Leppänen on Suomen paras rumpali! Piste. Souleymanin syyrialaiset sävelet pistivät megabileet teltassa käyntiin, jossa jokainen tanssi ja itse herra Omar lietsoi "Jalla!" huudoillaan ihmisiä vielä kovempaan tanssiin. Musiikista ei jäänyt paljoa mitään mieleen, mutta mieletön tanssiminen vakuutti itseni ainakin täysin ja Omar Souleyman olikin festarin paras esiintyjä. Syyria 1 muut 0.
Päälavan pääesiintyjä M.I.A yritti nokittaa megabailukuningattarena Souleymania, mutta ei siinä ihan täysin onnistunut. Ei Maya ollut todellakaan huono, vaan oli mielestäni jopa todella hyvä, mutta parhauden jälkeen on vaikea jatkaa. M.I.A veti settinsä dj:n, tuplaajan, hunnutettujen taustalaulajien ja kahden tanssipojan vauhdittamana ja hyvinpä vauhdittikin. Ihmiset pomppivat ja tanssivat lähes koko keikan todella villisti. Boysin aikana lavan vallanneet tanssipojat olivat vähemmän noloja kuin Big Boin vastaavat tytöt. Hyvä keikka ja hyvä päätös lauantaille. Major Lazer oli tarkoitus myös nähdä, mutta flunssa ja alueen tukkoisuus olivat toista mieltä. Koti kutsui.
Tänään en nähnyt muuta kuin Konono N°1:n, joka oli ihan kivaa afrotanssimusaa niille joilla peba liikkuu vapautuneesti. Muille todella pitkät ja perinteisiä länsimaisia kappalerakenteita välttelevät biisit saattoivat kuulostaa saman toistolta. Energinen esitys kongolaisilta toimi kumminkin ihan hyvin ja sunnuntaista maksetut rahat eivät menneet täysin hukkaan.
Flow vuosimallia 2010 meni itseltäni siis pikkaisen puihin, mutta loppujen lopuksi fiilikset jäi plussan puolelle. Pidin todella paljon hauskaa ja Axen suihkugeeli ei ainakaan lopu kesken vähään aikaan. Vaikka järjestelyt kusivat todella rankasti, niin ihmiset pelastivat tapahtuman. Festariurpojen määrä on kasvanut Suvilahdessa, mutta kyllä hipsterit silti määräävät Suvilahtea toistaiseksi. Ensi vuonna odottelen supistusta festivaaleilta vähän joka suuntaan, jotta hauskaa voisi pitää muutenkin kuin jatkuvan tungoksen alla. Kiitos ja pikaista paranemista itselleni.
Lippu avajaiskonserttiin löysi taskuni tänään ja sinne ollaan suuntaamassa keskiviikkona. Siellä on siis suomalainen Kap Kap, yhdysvaltalainen LCD Soundsystem ja brittiläinen The Chemical Brothers. LCD:tä on jo aiemmin hehkutettu ja Kap Kap on täysi tuntemattomuus minulle, joten nyt vihdoin ja viimein hehkutan Kemikaaliveljeksiä.
The Chemical Brothersin uusin levy Further on yksi tämän vuoden parhaimmista julkaisuista genrestä riippumatta. Kahdeksan biisin kokonaisuus on nimenomaan kokonaisuus, eikä läjä sinkkubiisejä nivottuna yhteen pakettiin. Aiemmat kaksikon levyt ovat jääneet itselleni tuntemattomaksi, koska niistä olen yleensä innostunut vain muutaman biisin verran. Nyt on aivan toisin. Ainoastaan Swoon on biisinä sellainen, joka erottuu yksikseen edukseen.
Levyn avauskappale Snow on kaukana totutusta breakbeatista. Biitti ei jumputa taustalla kovaa, vaan pääosa on annettu vähitellen mukaan tuleville syntikoille ja "your love keeps swifting me" mantraa toistavalle vokaalipätkälle. Seuraava kappale Escape Velocity on 12-minuuttinen teknojyrä, joka nousee ja laskee koko kestonsa ajan. Tarttuvat hokemat tai melodiat ovat jääneet jonnekin muualle, mutta silti olen todella liekeissä tästä. Ja tämä on vasta alkua. Another World on psykedelinen ja melodinen kappale, jonka b-osa vyöryy päälle hyökyaallon tavoin. Neljäs kappale Dissolve on taas 60-lukulaisesti psykedelinen, mutta silti hyvin 2000-lukumainen. Sitten alkaa hittiputki.
Horse Power on tuuttausta sanan varsinaisessa merkityksessä. Nyt biitti paukkuu ja "horse power" hokema jää päähän varmasti. Tämä on vasta levyn ensimmäinen biisi, joka räjäyttää tanssilattiat ja nyt ollaan jo puolivälissä levyä. Mielestäni levyn heikoimpia kappaleita juuri sen takia, että tämä kuulostaa todella riskittömältä, vaikka hevosen hirnahdukset ovatkin aika villi idea biisiin. Seuraavasta kappaleesta onkin sanottu kaikki ja se on myös osa kesähittiäänestystä. Levyn selkein hitti.
Levyn viimeiselle neljännekselle on lopetukseksi laitettu eteerinen K+D+B ja viimeinen nostatus Wonders Of The Deep. K+D+B on lähes pelkän rumpukompin varassa oleva kappale, jonka lyyrinen osuus lähestulkoon vain ja ainoastaan sanan "higher" toistamisesta. Toimii silti hyvin. Taustalla olevat melodiat ovat rauhallisia ja eteerisiä. Wonders Of The Deep on taas rauhallisen kitaramelodian ja pörisevien syntikoiden juhlaa. Kahden minuutin kohdalla biisi räjähtää ilotulituksen tavoin ja lopettaa levyn juhlallisesti.
Further on upea elektroninen levy, joka teki minusta The Chemical Brothersin fanin. Psykedeeliset elementit ovat levyllä mukava lisämauste ja liiallista jyskettä ei ole. Tämä on kuin hyvää ja rauhallista poppia, vaikka melkoisia nostatuksia levyltä myös löytyy. Suosittelen levyä ja keskiviikkoista keikkaa suurella lämmöllä. Itselläni on levystä vinyyliversio, mutta suosittelen myös cd+dvd-versiota, jossa on dvd:llä tässäkin postauksessa olevat videot. Ovat aika siistejä.
Dubstep ei ole ollut juttuni oikein koskaan ja tiedän, että nyt tulen jopa vähän jälkijunassa mukaan, mutta Flow-perjantaina aion valvoa ja katsoa Magnetic Manin. Skream, Benga ja Artwork yhdessä luomassa taikaa. Jos dubstepin breikkaus totaalisesti on tullakseen, niin tulkoot sitten näiden jannujen ansiosta.
Big Boi on toinen puolisko Outkastista. Tämä puoli Outkastista saapuu vihdoin Suomeen. Flown räppitarjonta näytti pitkään huolestuttavan vähäiseltä, mutta jo nimensäkin puolesta Big Boi paikkaa ison aukon. Alkuun olin vähän skeptinen, koska Big Boi on todella rrrräp ja Flown linja tänä vuonna on ollut todella indie, johon sopisi Kid Cudin tai Lupe Fiascon kaltaiset nimet paremmin, mutta miehen ensimmäisen (tai toisen, jos Speakerboxxxin haluaa laskea soololevyksi) soololevyn maistiaisbiisit ovat olleet toinen toistaan huikeampia, joten luulisi indiepäidenkin pistävän tanssiksi. Levy tulee ensi kuun alussa, joten Suvilahdessa jokainen jäbä ja mimmi heiluttaa persettään tuoreiden bangereiden tahtiin. Esimakua löytyy alta. Niin ja tulee sinne Suvilahteen kans joku Caribou, joka sai jostain Rumbasta viisi tähteä.
Hyvää huomenta jälleen kaikille lukijoille. Aamupäivitykset alkavat toistua tässä blogissa hälyttävää tahtia. Ei nyt takerruta siihen, vaan tänäkin aamuna tuli hyviä uutisia.
Jokaisen indie-naaman lempifestari Flow lisäsi ohjelmistoonsa tänään lisää bändejä ja jos ensimmäiset julkistukset olivat minulle lievä pettymys, niin nyt olin positiivisesti yllättynyt. Lähdetään käyntiin Broken Bellsistä. Minulle riittää bändin kohdalla se, että näen vihdoin ihkaelävänä pop-nerot James Mercerin ja Danger Mousen. Toinen kiva yllätys on Mulatu Astatke. Näin vuosi sitten Mulatun The Heliocentricsin kanssa Kulttuuritalolla ja heidän keikka oli todellista jazzin juhlaa. Olen hyvin iloinen siitä, että tätä herkkua pääsee näkemään ja kuulemaan uudestaan.
Muihin lisäilyihin kuuluu mm. Robyn, Miike Snow, Aeroplane, Owen Pallett, Junip (Jose Gonzalezin bändi), Wovenhand ja läjä suomalaisia levynpyörittäjiä klubeille. Näissä lisäilyissä hämää suomalaisten festareiden perisynti tänä vuonna. Wovenhand ja Owen Pallett esiintyvät molemmat kuukauden sisällä Tavastialla ja uutta keikkaa pusketaan Flowssa jo parin kuukauden päästä. Owen Pallett esiintyi viime vuodenkin Flowssa. Mieluusti sitä festareilla näkisi bändejä, jotka eivät Suomessa niin usein käy, mutta helppohan sitä täältä ruudun toiselta puolelta on huudella, miten hommat tulisi hoitaa. Kiinnostavia bändejä kaikesta huolimatta, joten valitetaan nyt valittamisen ilosta.
Tällaista tällä kertaa. Ensi kerralla jotain aivan muuta.
Flow julkaisi vihdoin ja viimein odotetut ensimmäiset bändijulkistuksensa. Facebook ja myös musablogit räjähtivät innostuksesta, mutta täällä oltiin jopa hivenen pettyneitä. Hyvät asiat: M.I.A, Air, Jonsi, Jimi Tenor & Tony Allen, Surfer Blood, Major Lazer, Four Tet, Kiki Pau, Husky Rescue ja Yona. Siinä on jo monta todella hyvää bändiä, mutta miksi olen sitten pettynyt? Missä on musta musiikki? Flow on tunnettu monipuolisuudestaan ja varsinkin soulia, hip-hopia ja jazzia on aiempina vuosina ollut reilusti ja mielenkiintoisesti. Jazzia on Jose James, eikä soulia ja hip-hopia ole yhtään. Afroartisteja on muutama, mikä on ihan positiivista, mutta menevät ehkä turhan paljon etnopuolelle. Crossover-artisteja on muutama, mutta odotin paljon enemmän. Aivan varmasti tänäkin vuonna olen paikalla ja mielenkiinnolla tsekkaan esim. The Drumsin, mutta seuraavilta julkistuksilta odotan enemmän.
Mustasta musiikista kun nyt puhuttiin, niin tänään tuli suru-uutinen, joka koskettaa jokaista rapin ystävää. Gang Starrin perustajajäsen ja Jazzmatazz-projektistaan tunnettu Guru on kuollut. Gang Starr on rapin legendaarisimpia kokoonpanoja, joka on vaikuttanut todella laajasti koko rap-skeneen. Lepää rauhassa, Guru. Me voimme puolestaan paukuttaa klassikoita.
