Kevät on täällä! Ei ehkä virallisesti, tai no jos Ilta-Sanomien uutista pupujen hässimisestä on uskominen, niin on, mutta henkisesti talvi on nyt selätetty. Aurinko tulvii asuntooni ja lämpömittari näytti eilen jo viittä lämpöastetta. Koffariin pääsee jo kohta! Siksi tarjoankin teille soittolistan kevään kunniaksi. Yritin saada siihen vangittua kevään tuntua: aurinkoa, pientä uhmakkuutta ja kesän odotusta. Lista on tässä. Siitä tuli aika 2005-2007.
Ja yksi juttu pitää vielä mainita. Joku varmaan muistaa vielä, että pidin lihattoman tammikuun. No se tammikuu on jatkunut. Kasvisruokavalio on pysynyt, koska rehellisesti sanoen oloni on paljon parempi. Kiloja on karissut, syömisen jälkeen ei ole ainaista ähkyä ja väsymyksen tunnetta, ja onhan iso osa kasvissafkoista paljon parempia kuin liharuoat. Täysin vege en ole ollut, se on pakko myöntää. Lihaa on tullut syötyä ehkä noin kerran viikossa. Siitäkin suurin osa on ollut kalaa, jotta tunnontuskani eivät olisi aivan järkyttäviä. Lihaton tammikuu onnistui siis paremmin kuin hyvin!
Noah And The Whalen tuleva levy kuuluu odotettujen levyjen joukkoon. Kun levy kuuluu siihen joukkoon, niin kaikki biisijulkistukset tulee tsekattua suurella mielenkiinnolla. Tapauksessani vähän myöhässä. L.I.F.E.G.O.E.S.O.N. sai ensisoittonsa Zane Lowen radio-ohjelmassa jo joulukuun alussa, mutta itse bongasin biisin vasta nyt. Videon muodossa vieläpä. Tässä se biisi nyt sitten on videon kera. Kerrankin Noah And The Whale tekee hyvän mielen kappaleita.
Vegekuukaudestani en ole tainnut vielä tehdä tilannepäivitystä. Teenpä sen nyt. Eipä se ihan täysin ole pitänyt. Olen nyt pari kertaa sortunut kalan syöntiin, kun olen käynyt ulkona syömässä. Se on vähän noloa, kun toisella kerralla olisi ollut ihan hyviäkin vegevaihtoehtoja, mutta lohen himo vei voiton. Pizzaa tilatessa taas huomasin sen, kuinka mielikuvituksettomia vaihtoehtoja on vegeille. Sorruin siis Frutti di Mareen.
Kotivegeily on taas ollut yllättäväkin helppoa. Hälsans Kökin pakasteet ovat olleet erinomaisia ja soijarouheesta tekemäni lasagne onnistui, vaikka tekoprosessi olikin katastrofi.
Vaikka pari kertaa olen sortunut, niin vegeily on ollut helpompaa kuin uskalsin edes odottaa. Lemppariruokiani pystyy todella helposti soveltamaan lihattomiksi, eikä maut edes muutu mihinkään. Tätähän voisi jatkaa pidempäänkin!
Keväällä kirjoitin The Drumsista ja Darwin Deezistä kyseisen otsakkeen alla, koska oletin ensiksimainitun nousevan vuoden suurimmaksi ilmiöksi niin hipsterien kuin vähemmän viiksiä omaavien joukossa. Oletukset menivät semisti pieleen. Lupailin parhaimpien levyjen listaa tälle viikolle ja luvatusti se myös tulee. Ennen sitä käsittelen kumminkin pari levyä, jotka ei listoiltani löydy, mutta löytyvät jo nyt tai tulevat löytymään todella monien bloggaajien ja musatoimittajien listoilta. Omilta listoiltani nämä eivät löydy, koska yritin vältellä likaista hipsteröintiä. Ei olisi kannattanut.
Beach Housen Teen Dream tuntui alkuvuodesta saavan kaikkien varauksettoman huomion mielestäni täysin ansaitsematta. En jostain syystä lämmennyt levyn maistiaisille juuri yhtään, vaan laitoin tämänkin yhtyeen samaan lokeroon muiden makuuhuoneäänittelijöiden joukkoon. Teen Dream on kumminkin upea levy, jolle olisi pitänyt antaa aiemmin jo mahdollisuus. Tunnelmallinen on adjektiivi, jota käytän turhan harvoin, mutta se on juuri sopiva adjektiivi kuvaamaan Beach Housea. Harva levy saa rauhallisuudellaan ja herkkyydellään sidottua huomion täysin itseensä. Se on suuri saavutus, jota olisi pitänyt arvostaa jo aiemmin.
The Radio Dept. on toinen bändi, jota välttelin loppuun asti. Shoegazing on alkanut vähitellen vituttaa todella paljon. Minkä takia pitää tuijotella Converseja, kun voi tuijottaa isoja väkijoukkoja, näin Gallaghermaisesti kärjistettynä. Ruotsalaispopparit tuli kastitettua sitten tähän likaiseen porukkaan, eikä sekään kannattanut. Shoegazing on ehkä viitekehys näille kavereille. Rytmit ja melodiat ovat todella hyvin jätkillä hallussa. Tietty kertakuuntelu on todella huono lähtökohta yhtään minkäänlaisen arvion tekemiseen, mutta kun lähtökohta on "kuuntelematta paskaa", niin ehkä voin sortua kehumiseen jo nyt. Varsinkin, kun olen varmaan ainoa, jonka levylistalta tämä ei löydy vuoden loppuun mennessä. Clinging To A Scheme on siis albumin nimi, jos se ei vielä ole tutuksi tullut.
Kolmas asia ei liity musiikkiin mitenkään ja ainoastaan ehkä semisti hipstereihin. Lupauduin pitämään lihattoman tammikuun. Ruokavalioni on ollut viimeiset 22 vuotta hyvin yksipuolinen, joten kasvissyöntiä olen harkinnut ihan jo senkin puolesta, että söisin monipuolisemmin. Täydellistä vegeyttä en ole uskaltanut harkita, koska ruoan kanssa olen todella jumahtanut rutiineihin. Kuukausi on kumminkin sellainen aika, missä voi koetella vähän rajojaan ja todella kokeilla, mitkä jutut lopulta toimivat kasvissyönnin suhteen ja mitkä eivät.
Vegekuukausi hieman jännittää jo nyt, koska en todellakaan tiedä mitään reseptejä tai ruokia, mistä olisi hyvä lähteä käyntiin. Jotain vinkkejä olen jo kavereiltani saanut, mutta kuukausi tuntuu todella pitkältä ajalta olla syömättä mitään itselle tuttuja ruokia. Hyppään siis johonkin, mikä on täysin tuntematonta itselleni ja sitä en ole tehnyt todella pitkään aikaan.
Mitä hain tällä takaa on siis se, että jos teillä on vinkkejä, kokemuksia, reseptejä tai ihan mitä vaan liittyen kasvissyöntiin, niin nyt on hyvä aika antaa niitä. Jos aihe kiinnostaa, niin voin lupautua raportoimaan projektin etenemisestä joko täällä tai Twitterissä. Tipaton tammikuu on tullut jo pidettyä ja se oli helpompaa kuin mikroaterian valmistus. Tämä tuntuu jo nyt todelliselta haasteelta, mutta toivottavasti todella hyödylliseltä sellaiselta!
