Vuoden 2010 parhaat biisit: Tanssilattia-edition

Vuoden parhaimmiston käsittely alkaa nyt! Parhaimpien biisien listailu on omalla tavallaan todella helppoa, mutta myös ihan käsittämättömän vaikeata. Siksi teenkin kappalelistaukseni teemojen kautta. En todellakaan pysty sanomaan, mikä on vuoden paras biisi, saati viidenneksi paras. Helpompaa on sanoa, mikä biisi on jyräyttänyt rytmi- tai melodiahermoon. Tässä ne tanssihermoon koviten iskeneet biisit. Järjestys on sitten täysin sattumanvarainen.

Hot Chip - One Life Stand



Hot Chip ei edelleenkään vakuuttanut minua täysin albumillaan. Levyltä jäi silti yksi kappale mieleen ja soittimiini ehkä jopa ikuisiksi ajoiksi. One Life Stand on vaan ihan tajuttoman tykki biisi! Kestänyt todella hyvin aikaa ja kuuntelua ja mikä parasta, tanssittaa edelleen.

Duck Sauce - Barbara Streisand



Barbara Streisandilta ei voi välttyä enää missään. Ei täälläkään. A-Trakin ja Armand Van Heldenin yhteisprojektin kakkossinkku on vain niin vitun hyvä, että ansaitseekin soida joka paikassa. Yrittäkää olla tanssimatta!

The Chemical Brothers - Escape Velocity



Swoon ja Horse Power ovat ehkä tehokkaimmat biisit Chemical Brothersin uusimmalla levyllä, mutta ehdoton huippu on kumminkin eeppinen Escape Velocity. Minimalistinen meno viehättää ja nytkyttää hyvin.

Crystal Castles - Not In Love (Feat. Robert Smith)



Pap Smear ja Baptism olisivat myös kelvanneet Crystal Castlesilta tälle paikalle, mutta tämä noin kuukausi sitten julkaistu uusi versio Not In Lovesta kerää potin. The Curen takkutukka Robert Smithin ääni lisää kappaleeseen aivan uutta henkeä ja hieman voimakkaammin päälle käyvät syntikat kruunaavat maagisen kokonaisuuden.

Rihanna - Only Girl (In The World)



Rihanna onnistuu saamaan joka levylleen ainakin yhden ihan tykkibiisin. Edellisellä oli Rude Boy ja uusimmalla Only Girl. Onhan tämä täsmätuotettua poppia, mutta kyllä se täsmätuotettu kamakin joskus onnistuu sykähdyttämään. Soittaisin ihan pokkana indie-diskossakin, jos mahdollisuus tulisi.

M.I.A. - XXXO



/\/\/\Y/\ ei ollut hyvä levy millään mittareilla, mutta XXXO sentään oli hyvä biisi. Ei tosin läheskään Bucky Done Gunin tai Paper Planesin veroinen, mutta oikein kelpo poppis silti.

Robyn - Dancehall Queen



Robyn on jokaisen indienörtin lempipoppari, kun se nyt vaan on niin independent woman. Body Talkit eivät jaksaneet kauheasti innostaa, mutta Diplon tuottama Dancehall Queen on todella hyvä biisi. Dubahtava meno on aika virkistävää ja mikä parasta, pistää hytkymään.

Magnetic Man - I Need Air



Alkusyksystä vielä jokainen odotti Magnetic Manilta todella kovaa levyä ja nyt kun levy olikin pettymys, niin on hyvä muistaa, miksi ne odotukset olivat katossa. On se edelleen kova!

Chase & Status - Heavy (Feat. Dizzee Rascal)



Ekat selittelyt videosta. Muiden videoiden äänenlaatu on ihan kamala. Toinen selitys on se, miksi tämä ei ole räppilistalla. Käsittääkseni tämä on ensisijaisesti Chase & Statuksen kappale, joten Dizzee on vain feattaaja. Ei välttämättä helpointa tanssittavaa, mutta todella julma biitti uppoaa basson ystävään kuin veitsi voihin. Pakollinen klisee sitten tuohon väliin.

Kele - On The Lam



Kelen soololevyn ehdoton tanssihelmi. Tasabiitti ja kertsissä villisti "heiluvat" syntikat toimivat todella hyvin.

Jenni Vartiainen - En Haluu Kuolla Tänä Yönä



Jenni on Suomen pop-kuningatar ja En Haluu Kuolla Tänä Yönä oli yksi pahimmista korvamadoista koko vuonna. Ei se Seilikään huono levy ollut, mutta aika helppo siltä on nostaa yksittäiseksi huippukohdaksi tämä ensisinkku.

Ensimmäiset kymmenen biisiä korkattu. Mitä puuttuu ja mikä oli väärin? Olenko käynyt vain liian vähän klubeilla tietääkseni yhtään mitään yhtään mistään? Kommenttiboksi laulamaan!

Tech-yes

Nopea postaus konemusiikin ihmeellisestä maailmasta. Briteistä kun on kajahtanut ja kovaa!

Simian Mobile Disco julkaisi vähän yllättäen uuden levyn viikko takaperin. Olen missannut kaiken ennakkohypen aika täysin, jos sellaista on edes ollut. Aiemmista SMD:n levyistä olen jonkun verran jopa diggaillut, mutta Delicacies iskee ja kovaa. Minimalistisempaa ja teknompaa soundia koko levyllinen. Toimii. Jo levyn avausraita Aspic laittaa teknonoviisin heilumaan. BTW olen tosiaan noviisi teknon suhteen, joten teknointoilijat linkkailkaa hyvää musaa mulle! Olisin hyvin kiitollinen.



Dubsteppaajat ovat myös iskeneet ja kovin on ollut Mount Kimbie. Dubstep ei ole onnistunut albumiformaatissa herättämään suurempia intohimoja oikeastaan koskaan. Ei edes Burial, vaikka hehkutus on ollut mieletöntä. Mount Kimbien Crooks & Lovers on myös lähes puhkikehuttu, mutta aiheestakin. Kyseessä kun on ihan mielettömän hyvä plätty kokonaisuutena. Vähän erilaisempaa dubia kuin mihin jengi on alkanut Magnetic Manin myötä totuttautumaan. Saattaa myös hyvin olla vuoden levyjen joukossa!



Magnetic Manista puheenollen, Bengan remixaamana Perfect Strangerkin lähtee lentoon ihan eri tavalla. Remix-neitsyys korkattu!



James Blaken hieno cover-versio Feistin jo ennestään huikeasta Limit To Your Lovesta on myös ollut paljon puhuttu ja linkattu biisi ympäri nettiä. Tykkäilen myös itsekin! Ja älkää pliis kuunnelko läppärin kaiuttimilla tätä kappaletta. Bassot menee hukkaan!



Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille rakkaille lukijoilleni! Muistakaahan tsiigata se Tuntematon Sotilas!

Crossover and come inside to the world of Magnetic Man

Dubstep on jo viimeiset pari vuotta ollut jokaisen vähänkin klubeilla käyvän ihmisen huulilla. Kovaa soivat wobble-bassot tietävät kaikki, mutta harva myöntää kotona kuuntelevansa tätä genreä. Nyt ehkä ensimmäistä kertaa dubstepin saralla on tullut ryhmä, joka pystyy kääntämään menestyksen klubeilla myös levymyyntiin. Tämä ryhmä on siis Magnetic Man.

Magnetic Manin muodostavat Skream, Benga ja Artwork, joista kaksi ensimmäistä ovat tulleet tunnetuksi lukuisten remiksien ja parin omalla nimellä julkaistun levyn kautta. Myös useat Suomen keikat eivät varmasti ole ainakaan olleet pahitteeksi miesten maineelle. Magnetic Manin vahvuus on se, että he ovat ehkä ensimmäisiä dubstep-artisteja, jotka eivät pelkää tehdä tarttuvia biisejä. Tämä dubstep luultavasti tulee soimaan myös Seduloissa, mutta otetaan se tällä kertaa enemmän mahdollisuutena kuin uhkana.

Magnetic Manin levyn sekä paras että heikoin puoli on sen monipuolisuus. Jos wobble-bassot kyllästyttävät, niin levyltä löytyy myös melodisempia ja vähemmän bassoa kurittavia biisejä, kun taas bassopuristeille löytyy myös biisejä. Siksi levy onkin turhan sekametelisoppa, mitä kuunnellessa ei voi välttyä skipin painamiselta. Juuri kun luulet levyn saaneen oikean tunnelman päälle, niin seuraava kappale onkin täysin yhdentekevä. Levyn alkupuoli tosin säväyttää avausintro Flying Into Tokyon jälkeisellä Firella, jossa Ms. Dynamite muistuttaa ihmisiä siitä, että on edes elossa. I Need Airista on varmaan jo sanottu kaikki jo aiemmin.

Itse innostuin kaikista eniten levyn aggressiivisimmista kappaleista, mitkä käyvät päälle hyökyaallon tavoin. Näihin huippuhetkiin lukeutuu bassoja kovimmin kurittava The Bug, Katy B:n laulamat Perfect Stranger ja levyn popein kappale Crossover. Myös lopun Karma Crazy säväyttää kovuudellaan.

Levynä Magnetic Man ei välttämättä ole kovinta mahdollista dubstepia mitä löytyy, mutta varmasti helpoimmin kuunneltavinta. Jokainen luultavasti löytää jotain, mikä uppoaa itselleen tältä levyltä. Soundcloudissa kuuntelu ei enää onnistu, mutta Spotifyssa se onnistuu.

Countdown to Flow: Magnetic Man

Dubstep ei ole ollut juttuni oikein koskaan ja tiedän, että nyt tulen jopa vähän jälkijunassa mukaan, mutta Flow-perjantaina aion valvoa ja katsoa Magnetic Manin. Skream, Benga ja Artwork yhdessä luomassa taikaa. Jos dubstepin breikkaus totaalisesti on tullakseen, niin tulkoot sitten näiden jannujen ansiosta.