Ruisrock!

Provinssi, jäätävää paskaa. Ilosaari, iha jees. Ruisrock, no nyt toimii! Hehkutetaan!



Vaikka The Nationalin näenkin jo reilun viikon päästä melkein kotikulmilla, niin kyllähän tästä jaksaa varmasti innostua kesälläkin. Terkut Turun suuntaan! ;)



The Prodigyn parin vuoden takainen Jäähalli-keikka oli työkaverin lanseeraamaa termiä käyttääkseni todellinen "hikitutkielma". 5000 ihmistä reivasi ja hikeä vuodatettiin litroittain. Tuon ihmismäärän kun Ruisrockissa nelinkertaistaa, niin voidaan odottaa jo todella kovia bileitä!



Fleet Foxes on jäänyt todella etäiseksi bändiksi itselleni, vaikka levy on hyllyä koristanut jo pitkään. En ole päässyt "ihan kiva"-vaiheesta vielä useimpien suitsuttamalle "nerous"-asteelle. Livenä pääni voidaan kääntää helposti.



Calvia hehkutin jo aiemmin, eikä mielipiteeni juuri ole muuttunut. Huikee nainen ja livenä odotan homman olevan vielä huikeempaa.



Tavastialla juuri nähty duo kiinnostaa vieläkin. Hieno nappaus!



Primus oli teinivuosien suosikkejani, mutta nyt "vanhemmiten" bändin kuuntelu on jäänyt vähän kausiluontoiseksi. Les Claypoolin ja kumppanien näkeminen livenä on kumminkin jo hyvä syy mennä katsomaan maailman nerokkaimpia metallisteja.

Nämä nimet kiinnostavat todella paljon, mutta on festareilla muutakin kivaa. Kuten nämä:



Tanskalaiset yllättivät viisi vuotta sitten Ilosaaressa teltallisen uteliaita ja kastelivat eturivin. Nyt olisi hyvä aika mennä päivittämään näkemystäni ja selvittää, onko Humanin teho livenä vielä tallella.



Hurts jätti kokopitkällään todella kylmäksi ja livenä bändi yrittää olla näkökulmasta riippuen "viileän etäinen" tai "viileä ja etäinen", mutta jos sitä nyt tämän biisin edes Ruissalon kesäillassa kuuntelisi, niin voi kehua nähneensä uuden Savage Gardenin livenä.



Robynin Flow-keikan parasta antia oli anniskelukarsinassa koko keikan pyörinyt tanssi-battle. Odotukset eivät tälläkään kertaa siis ole järin suuret, mutta kai tämänkin voi katsastaa. On sil pari kivaa biisii.

Niin ja onhan Ruississa Merimaan Suomi-all starskin jälleen kerran. Vaikeata tässä on kyllä nihkeillä. Ruissalossa luultavasti nähdään!

Vuoden 2010 parhaat biisit: Lissää kuplii

Kuplailu jatkuu vielä yhden postauksen verran. Luvatusti tämä sisältää aggressiivisempaa menoa. Ensi viikolla mennään parhaiden levyjen pariin ja silloin otetaan järjestysluvut käyttöön. On tämä listailu hurjaa puuhaa!

The Black Keys - Tighten Up



Tykkäsin todella paljon parin vuoden takaisesta Attack & Release'sta, mutta Brothers oli paha pettymys. Muutama ässä biisi ei pelastanut mielestäni todella hajanaista kokonaisuutta. Next Girlin groove on kumminkin vuoden kovimpia. Video on myös yksi härskeimmistä koskaan.

Surfer Blood - Swim



Surfer Bloodin debyyttilevy oli todella lupaavan kuuloinen. Ei lopulta hirveästi sen enempää. Seuraavalta levyltä uskaltaakin sen takia odottaa paljon enemmän!

Wavves - Post-Acid



Wavvesin suffaus-skeittaus-pajauttelu-rock parani todella paljon viimeisimmälle levylle. Muutama ihan tajuttoman kova biisi oli levyllä, mutta sitten oli taas mitäänsanomattomuuksiakin joukossa. Siitä huolimatta diggasin levystä ihan kohtuullisen paljon.

Sleigh Bells - Infinity Guitars



Sleigh Bellsin helvetin aggressiivinen tyyli viehätti todella paljon. Tavastian tammikuun keikkaa odotellessa.

I Walk The Line - Neon Lights



I Walk The Linea tuli jostain syystä välteltyä ennen Language Of The Lostia, mutta onneksi tuli nyt tutustuttua. Todella hyvä bändi, todella kova levy ja todella hieno biisi!

Grinderman - Heathen Child



Grindermanin kakkosta on tullut kuunneltua vasta pari kertaa, mutta ne parikin kertaa ovat vakuuttaneet kovasti. Heathen Child erottuu silti parhaiten joukosta.

Kings Of Leon - The Face



Taidan olla niitä harvoja, jotka pitivät Kings Of Leonin uusimmasta levystä ja uskaltavat sen vielä myöntää. Vähän sieluton ja hahmoton levy oli tällä kertaa, mutta siitä huolimatta ihan hyvä. Ja tää biisihän on kova!

Fatboy - Bad News From Pretty Red Lips



Nyt kun Baseballskin on käynyt viemässä tyhmien suomalaisten rahat, niin fiftarista voi tykätä ilman tunnontuskia. Edelleenkin rock 'n' roll on aika vieras ja outo genre itselleni, mutta Fatboy miellyttää. Bad News From Pretty Red Lips on varsinkin ihan tykki biisi!

The Naked And Famous - Young Blood



Siitä ei ole kauaa, kun The Naked And Famousia hehkutin, mutta pakko on taas. Hyvä bändi ja hyvä biisi, jonka myös BBC noteerasi.

Caribou - Odessa



Edelleen ihan vitun kova! Levyä en ole kai jaksanut vielä kertaakaan kuunnella alusta loppuun. Shame on me.

Hurts - Wonderful Life



Hurtsilta tuli kaksi vuoden parasta biisiä ja levyllinen pettymyksiä. Vihaaminen on niin Rumbaa, mutta tulin Hurtsin levyä kuunnellessa lähes vihaiseksi siitä hukatusta potentiaalista, mikä tälläkin yhtyeellä oli. Toinen levy jos jatkaa vielä yhtä juustoisen pateettisissa merkeissä, niin tapan kaikki ne teinitytöt, jotka näitäkin kuolaa.

Jo Stance - Hey Girl



Johanna Förstin ja Teppo Mäkysen soulproggis miellytti ja olikin vuoden kovin Ricky-Tick-julkaisu. Kilpailu tosin oli todella kovaa. Vuoden parasta soulia tämä ei sentään ollut.