Kornstep & Metallicamachinemusic

Tänä vuonna metallifanit ovat hieroneet silmiään ja kaivelleet korviaan kahden lievästi sanottuna yllättävän duon syntymisen myötä. Kornin ja Skrillexin sekä Metallican ja Lou Reedin yhteistyö on herättänyt keskustelua jo pitkään ja ihan syystä.

Korn tarpoi todella syvissä vesissä koko viime vuosikymmenen. Järkyttävän kallis ja myöhästellyt Untouchables floppasi ja sen jälkeen bändi on tehnyt toinen toistaan huonompia levyjä hukaten itsensä aivan totaalisesti. Yhteistyö Skrillexin kanssa kuulosti ennakkoon vanhan putken jatkumiselta. Get Up! oli vähän blaah, mutta toinen biisijulkistus tulevalta levyltä sen sijaan on parasta, mitä bändi on saanut aikaiseksi sitten Issuesin, ja siitä on aikaa todella kauan. Narcissistic Cannibal kuulostaa jopa yllättävän tuoreelta ja vihdoin siltä, että bändi tekee musiikkia vapautuneesti välittämättä menneisyyden taakoista ja Skrillexin trademarkwobblet sopivat biisiin yllättävän hyvin. Toimii jopa vanhalle fanille!



Loutallica tai Metallicamachinemusic, ihan kuinka tahansa Lulua haluaakaan haukkua on taas ehkä epäonnistunein yhteistyö musiikkihistoriassa ikinä. Ymmärrän kyllä, että Metallican jätkistä on varmaan todella uutta ja inspiroivaa, kun he pääsevät soittamaan Reedin kaltaisen avantgardistin kanssa, mutta kun kuuntelijasta tämä ei ole inspiroivaa, eikä edes miellyttävää. Ylipitkät biisit eivät etene mihinkään, Reed kuulostaa Abe Simpsonilta ja Metallica soittaa kuin jurrisissa jameissa. Levy kun kuulostaa kokonaisuudessaan vielä siltä, että Reedin ylijäämäjäpinät ja Metallican varastoista löytyneet jamittelut ollaan vain lyöty studiossa yhteen välittämättä sen kummemmin siitä, meneekö ajoitukset nappiin tai laulut nuottiin. Lopputulos on suurempi katastrofi kuin Chinese Democracy, joka on jo todella paljon sanottu.



Lulua voi kuunnella vielä jonkin aikaa Metallican sivuilta. Jos haluaa koko levyn kiteytettynä noin minuuttiin, niin kannattaa kuunnella Frustrationia suunnilleen kohdasta 2.30.