Nyt päästään vuoden parhaiden levyjen pariin. Tänä vuonna levylistan teko oli todella vaikeaa, koska hyviä levyjä tuli ihan liikaa. Edellinen postaus olkoon siitä hyvä esimerkki. Kaikki nämä kolmekymmentä levyä ovat todellisia helmiä, jotka viime vuonna ilmestyessään olisivat olleet top 10-kamaa. Siksi tämäkin paisui vähän liiallisuuksiin.
30. Jonsi - Go
Jonsin soololevy jätti vähän ristiriitaisen vaikutelman itsestään. Nopeammat kappaleet ihastuttivat välittömästi, mutta tunnelmallisemmat palat taas saivat miettimään, että miten Sigur Ros tekisi niistäkin paljon parempia. Kaikesta huolimatta levyn pariin tuli palattua useasti.
29. Best Coast - Crazy For You
Lo-fi ei kuulostanut tänä vuonna millään muulla levyllä yhtä hyvältä. Beth Cosentinon yhtyeen biisit kertovat lähinnä pojista haaveilusta, Bethin kissasta, pajauttelusta ja chillailusta. Turha sitä on syvällisempiäkään pohtia.
28. Villagers - Becoming A Jackal
Irlantilaisen Villagersin debyyttilevy oli hyvin vakuuttava. Melankolinen ja tumma yleisilme erotti yhtyeen muista nykyfolkkareista edukseen ja itse ainakin nautin levystä hyvin paljon. Lempparibiisin valinta on vaikeata, mutta nostetaan ulvominen eduksi tällä kertaa.
27. Husky Rescue - Ship Of Light
Husky Rescuen alkuvuodesta ilmestyneen levyn pariin ei jostain syystä tullut juurikaan ilmestymisen jälkeen palattua, vaikka levy on todella hyvä. Yhtyeen fiilistely vaatii ehkä vain mielentilan, mihin en enää päässyt talven jälkeen. Yhtye pisti soundiaankin uusiksi, mikä miellytti kovasti.
26. MGMT - Congratulations
Vielä kaksi vuotta sitten MGMT:n levy oli vuotensa toiseksi paras levy kirjoissani. Vaikka en suuttunut yhtyeen psykedeelisemmästä ilmeestä yhtä paljon kuin moni muu, niin yhtye on kyllä parempi tehdessään häikäilemättömän tarttuvia ja hölmöjä hittejä.
25. LCD Soundsystem - This Is Happening
LCD Soundsystemin mahdollisesti viimeinen levy vakuutti, mutta ei ihan täysin. Lopusssa levy hyytyy aika pahasti, eikä pääse enää samaan lentoon, mihin ensimmäiset viisi biisiä levyn saavat. Ekat viisi biisiä ovatkin sitten aikamoisia monstereita.
24. Gil Scott-Heron - I'm New Here
Gil Scott-Heron teki sellaisen comebackin vankila- ja huumekierteen jälkeen, ettei voi kuin ihmetellä. I'm New Here on 28 minuutin matka helvettiin ja takaisin, jonka vain kruunaa Scott-Heronin elämän kuluttama raaka ääni, jota kuunnellessa ei voi kuin vakuuttua miehen sanomasta ja tarinasta. Henkisesti todella vaativa levy kuunnella. Helmikuussa tulee Jamie XX:n remix-versio levystä, jota odotan suurella mielenkiinnolla.
23. Stepa - Made In Sodankylä
Sodankylän räppijäbä Stepan kakkoslevy on osoitus siitä, kuinka ylivertainen ilmaisumuoto rap on verrattuna moneen muuhun. Stepa vain heittää läppää ja se kuulostaa niin vaivattomalta, että oikein kateeksi käy. Taustatkin ovat laatutyötä koko levyllä.
22. Massive Attack - Heligoland
Seitsemän vuotta tätä saatiin odotella ja odotuksiin vastattiin jotakuinkin. Mezzaninen maailmanloppu-meiningit tulevat aina määrittelemään Massive Attackin minulle, joten kaikki muu yhtyeen tuotanto tulee aina olemaan huonompaa kuin se. Heligolandista pystyin silti nauttimaan, vaikka meno oli aiempaa toiveikkaampaa ja akustisempaa.
21. Vampire Weekend - Contra
Samoin kuin MGMT:n kanssa kävi, niin Vampire Weekendin toinen levy ei pystynyt millään täyttämään debyytin aiheuttamia valtavia odotuksia. Edelleen Contran alku on kuin viivyttelyä kunnon bileiden alkamista varten. Runista alkava hittiputki onkin sitten niin kova, että levyn voi nostaa huoletta näinkin korkeille sijoille. Kaikesta huolimatta Vampire Weekend on mielenkiintoisimpia indie-bändejä, joiden odottaisi nousevan todella suureen suosioon.
Onnittelut vielä Tomille ja Jyrille Voicen Web Awards-ehdokkuuksista! Käykäähän äänestämässä!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vampire Weekend. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vampire Weekend. Näytä kaikki tekstit
tiistai 14. joulukuuta 2010
sunnuntai 8. elokuuta 2010
Countdown to Flow: Parhaat hetket 2007-2009
Flow lähenee päivä päivältä ja kopioin idean jälleen toiselta bloggaajalta, mutta kun tässä ollaan nostalgisoitu aiemminkin, niin nostalgisoidaan Flown siisteimpiä hetkiä.
5. Huoratron @ 2008
Lauantaiyön teltan räjäyttäjä. Strobot välkkyivät sokaisevalla tahdilla ja lavalta näkyi vain huikean parran omaava heppu, joka väänsi namiskoita ja riehui kuin hullu. Tampattua tuli enemmän kuin oli edes laillista ja Huoratronin nimeen vannottiin muutama viikko. Videota ei löytynyt parin vuoden takaa, mutta viime vuotisilta festeiltä löytyi ja meininki välittyy aika hyvin siltäkin.
4. Jenny Wilson @ 2007
Jenny Wilsoniin en ollut kamalasti edes tutustunut ennen Flow-festareita. Ilman mitään ennakkokäsitystä katsoin keikan ja ostin levyn heti sen jälkeen. Keikka oli upea. Bändi koostui vain kolmesta jäsenestä ja rumpukoneesta. Tietynlainen minimalismi toimi huomattavasti paremmin kuin viime vuotinen suurieleisyys. Keikan kohokohta oli siellä esitetty uusi biisi, joka ei valitettavasti edes päätynyt Hardshipsille asti. Kitaristinainen kääriytyi punavalkoiseen lippuun, jonka selkämyksen hän esitteli kertosäkeessä. Kertosäkeen sanat luki siis siinä. Kylmät väreet iski todella kovaa. Harmi, että kuva siitä on hävinnyt jo jonnekin bittiavaruuteen. Loppukesän fiiliksiin sopi myös tämä biisi erinomaisesti.
3. Vampire Weekend @ 2009
Tätä keikkaa olin odottanut todella kauan, eikä Vampire Weekend todellakaan pettänyt. Riehakas ja energinen keikka, joka sai koko lavan edustan villiksi. Cousins aiheutti jopa jonkinlaista kaaosta, koska muistan melkein kaatuneeni hullun pogouksen takia ja se oli sentään silloin vielä julkaisua vailla oleva biisi. A-Punk sai myös koko Suvilahden todella sekaisin. Pompin ja lauloin koko keikan läpi ja muutamaan otteeseen tuli jopa joidenkin täysin tuntemattomien tyyppien kanssa vedettyä ringissä tanssia. Mikään ei pystynyt enää ylittämään tuona vuonna Vampire Weekendiä. Livenäytettä löytyy paria päivää aiemmalta keikalta Tanskasta.
2. Cut Copy @ 2008
Cut Copyn In Ghost Colours oli tullut tutuksi ja keikka jäikin melkein ainoaksi minkä sunnuntaina näin. Lauantai kun venyi aamuun asti. Onneksi näin edes Cut Copyn, koska harvoin on ollut yleisö noin hyvin mukana festivaalin viimeisen esiintyjän aikana. Ilta oli hämärtynyt juuri sopivasti, kun aussit tulivat lavalle vetämään erinomaista elektropoppiaan. Bändi oli todella kovassa iskussa. En olisi yllättynyt jos yhtyeen rumpalikin olisi pogonnut lavalla, koska meno oli todella riehakasta. Yleisö pomppi myös lähes koko keikan, mutta mieleenpainuvin oli keikan viimeisen biisin nostatus. Silloin oli viimeinen tilaisuus kaikilla pistää tanssiksi ja kaikkihan pistivät. Sellaista pomppivaa ihmismerta en ole nähnyt missään. Parhaimpia keikkoja mitä olen nähnyt. Kyseiseltä keikalta löytyy videotodisteitakin muutama, joten yrittäkää saada sama fiilis.
1. !!! @ 2007
Vuoden 2007 lauantai muuttui todella tylsäksi aika aikaisin. Valkyrians myöhästyi päivän toisena esiintyjänä lähes tunnin ja illan pääesiintyjä ESG perui esiintymisensä myös. Aikataulut muuttuivat siis todella väljiksi, eikä oikein ollut fiilistä jäädä mestoille pidemmäksi aikaa. Lähdin siis kotiin ja palasin vasta uuden pääesiintyjän !!! (chk chk chk) ajaksi. Se kannatti, koska en ollut kuullut bändistä ennakkoon paljoa mitään, joten yllätys oli sitäkin suurempi. Näin maailman parhaan livebändin. Rumpalin introna toiminut rumputykitys oli jo aivan huikea, mutta Myth Takesista alkanut tykitys oli parasta mitä olin koskaan nähnyt. Yhtyeen laulaja tanssi koko keikan kuin Duracell-pupu ja hyppi yleisössä minkä kerkesi. ESG sai myös osansa, koska yhtye coveroi heitä sanoin: "Helppoahan se on, kun niiden biiseissä on vain kolmen soinnun bassoriffi ja bongobreikki. Kuin vaikeaa se nyt on?" Yleisö myös lähti yhtyeen riehakkuuteen mukaan ja sitä myöten nähtiin ehkä paras keikka, mitä Helsingissä on koskaan ollut. Tämän keikan jälkeen olin fiiliksissä ainakin kuukauden. Parasta ikinä!
5. Huoratron @ 2008
Lauantaiyön teltan räjäyttäjä. Strobot välkkyivät sokaisevalla tahdilla ja lavalta näkyi vain huikean parran omaava heppu, joka väänsi namiskoita ja riehui kuin hullu. Tampattua tuli enemmän kuin oli edes laillista ja Huoratronin nimeen vannottiin muutama viikko. Videota ei löytynyt parin vuoden takaa, mutta viime vuotisilta festeiltä löytyi ja meininki välittyy aika hyvin siltäkin.
4. Jenny Wilson @ 2007
Jenny Wilsoniin en ollut kamalasti edes tutustunut ennen Flow-festareita. Ilman mitään ennakkokäsitystä katsoin keikan ja ostin levyn heti sen jälkeen. Keikka oli upea. Bändi koostui vain kolmesta jäsenestä ja rumpukoneesta. Tietynlainen minimalismi toimi huomattavasti paremmin kuin viime vuotinen suurieleisyys. Keikan kohokohta oli siellä esitetty uusi biisi, joka ei valitettavasti edes päätynyt Hardshipsille asti. Kitaristinainen kääriytyi punavalkoiseen lippuun, jonka selkämyksen hän esitteli kertosäkeessä. Kertosäkeen sanat luki siis siinä. Kylmät väreet iski todella kovaa. Harmi, että kuva siitä on hävinnyt jo jonnekin bittiavaruuteen. Loppukesän fiiliksiin sopi myös tämä biisi erinomaisesti.
3. Vampire Weekend @ 2009
Tätä keikkaa olin odottanut todella kauan, eikä Vampire Weekend todellakaan pettänyt. Riehakas ja energinen keikka, joka sai koko lavan edustan villiksi. Cousins aiheutti jopa jonkinlaista kaaosta, koska muistan melkein kaatuneeni hullun pogouksen takia ja se oli sentään silloin vielä julkaisua vailla oleva biisi. A-Punk sai myös koko Suvilahden todella sekaisin. Pompin ja lauloin koko keikan läpi ja muutamaan otteeseen tuli jopa joidenkin täysin tuntemattomien tyyppien kanssa vedettyä ringissä tanssia. Mikään ei pystynyt enää ylittämään tuona vuonna Vampire Weekendiä. Livenäytettä löytyy paria päivää aiemmalta keikalta Tanskasta.
2. Cut Copy @ 2008
Cut Copyn In Ghost Colours oli tullut tutuksi ja keikka jäikin melkein ainoaksi minkä sunnuntaina näin. Lauantai kun venyi aamuun asti. Onneksi näin edes Cut Copyn, koska harvoin on ollut yleisö noin hyvin mukana festivaalin viimeisen esiintyjän aikana. Ilta oli hämärtynyt juuri sopivasti, kun aussit tulivat lavalle vetämään erinomaista elektropoppiaan. Bändi oli todella kovassa iskussa. En olisi yllättynyt jos yhtyeen rumpalikin olisi pogonnut lavalla, koska meno oli todella riehakasta. Yleisö pomppi myös lähes koko keikan, mutta mieleenpainuvin oli keikan viimeisen biisin nostatus. Silloin oli viimeinen tilaisuus kaikilla pistää tanssiksi ja kaikkihan pistivät. Sellaista pomppivaa ihmismerta en ole nähnyt missään. Parhaimpia keikkoja mitä olen nähnyt. Kyseiseltä keikalta löytyy videotodisteitakin muutama, joten yrittäkää saada sama fiilis.
1. !!! @ 2007
Vuoden 2007 lauantai muuttui todella tylsäksi aika aikaisin. Valkyrians myöhästyi päivän toisena esiintyjänä lähes tunnin ja illan pääesiintyjä ESG perui esiintymisensä myös. Aikataulut muuttuivat siis todella väljiksi, eikä oikein ollut fiilistä jäädä mestoille pidemmäksi aikaa. Lähdin siis kotiin ja palasin vasta uuden pääesiintyjän !!! (chk chk chk) ajaksi. Se kannatti, koska en ollut kuullut bändistä ennakkoon paljoa mitään, joten yllätys oli sitäkin suurempi. Näin maailman parhaan livebändin. Rumpalin introna toiminut rumputykitys oli jo aivan huikea, mutta Myth Takesista alkanut tykitys oli parasta mitä olin koskaan nähnyt. Yhtyeen laulaja tanssi koko keikan kuin Duracell-pupu ja hyppi yleisössä minkä kerkesi. ESG sai myös osansa, koska yhtye coveroi heitä sanoin: "Helppoahan se on, kun niiden biiseissä on vain kolmen soinnun bassoriffi ja bongobreikki. Kuin vaikeaa se nyt on?" Yleisö myös lähti yhtyeen riehakkuuteen mukaan ja sitä myöten nähtiin ehkä paras keikka, mitä Helsingissä on koskaan ollut. Tämän keikan jälkeen olin fiiliksissä ainakin kuukauden. Parasta ikinä!
lauantai 10. heinäkuuta 2010
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Kesähitittömyys
Kesähitit ovat jokavuotinen riesa maakunnissa, mutta selkeä merkki kesästä itselle. Kaameat renkutukset voi aina huoletta vaientaa omilla stereoilla tai korvanapeilla. Tänä kesänä ei vielä ole tullut ensimmäistäkään sellaista biisiä, joka olisi jotenkin merkittävästi noussut kesäfiilistelyssä edukseen. Lähinnä olen kuunnellut vanhoja kesähittejä ja muistellut aiempien kesien hienoimpia hetkiä. Kesää on tosin vielä jäljellä (ja paljon!), joten ei vaivuta masennukseen, vaan listataan potentiaalisia kesän hittibiisejä.
1. Caribou - Odessa
Cariboun Odessa on upea upea kappale. Tanssittava biitti ja aika kiero, mutta hyvin hyräilyttävä melodia. Tykkään kovasti tästä kappaleesta ja se saa hymyn huulille. Jatkoon.
2. The Chemical Brothers - Swoon
Kemikaaliveljesten uusin levy Further sai minut uskomaan teknoon. Se on vanhan kunnon elektron juhlaa alusta loppuun ja se kuuluu kuunnella alusta loppuun, jotta sen hienosti toteutetut nousut ja laskut voisi kokea täysillä. Swoon tosin erottuu nousukohtana komeasti edukseen. Aika poppia, mutta kesä on.
3. Kymppilinja (Feat. Mariska) - Minä
Tämä on todella Rähinä Recordsia, mutta jostain syystä todella sympaattinen kappale. Räppärit kuulostavat aivan vara-Cheekeiltä, josta sain bändille uuden nimenkin kehitettyä. Se olisi Cheeky Bastards. Hohoh. Biisi on oikeasti todella hyvä, vaikka sanat tarttuvatkin kuin se hauki ongenkoukkuun ja aiheuttavat lähinnä hämmennystä.
4. Teenage Fanclub - Sometimes I Don't Need To Believe In Anything
Teenage Fanclubin uusimman levyn avauskappale on täydellistä kesäistä brittipoppia. Aurinko paistaa, tytöt hymyilee, minä hymyilen ja elämä näyttää hyvältä.
5. Broken Bells - The Ghost Inside
Broken Bellsin levyn eniten Danger Mousen taustoista muistuttava biisi, joka on aika hämmentävä. Täydellistä poppia, mutta toimisi myös tanssilattioilla täydellisesti.
6. Vampire Weekend - Holiday
Contran avausosion pirtein veto, joka toimii kesähelteillä parin minuutin pituudessaan täydellisesti. Talvella jotkut kehtasivat väittää tätä biisiä täyteraidaksi. Pyh ja pah!
7. Crystal Castles - Baptism
Listan aggressiivisin, mutta varmasti tanssilattiaystävällisin raita. Kesä vaatii trance-syntikoita ja niitä löytyy tästä. Crystal Castlesin kakkonen on muuten Last.Fm:ssä kolmen kuukauden ajalla kuunnelluin artisti itselläni. Pari vuotta sitten vannoin vielä pyhää vihaa yhtyettä kohtaan. Hupsis.
8. The Roots - How I Got Over
Tuli ulos jo viime syksynä, mutta kun tallailee kesäisillä Helsingin kaduilla, niin sitä melkein voi tuntea olevansa Philadelphiassa tämän biisin soidessa. Tässä on sielua.
9. The Drums - Forever And Ever Amen
The Drumsin levy jätti lopulta vähän laimean jälkimaun, mutta Forever And Ever Amen on hitti! Ylisanoja ei tunnu löytyvän tarpeeksi tälle herkulle.
10. Two Door Cinema Club - Undercover Martyn
Two Door Cinema Club on vuoden paras hipsteribändi. Tämä muistuttaa siitä viime vuosikymmenen puolivälin indievillityksestä, jolloin oli ihan ok käyttää diskobiittiä ja nykiä. Nyt pitää olla lo-fi. Pyh.
Mikä tekee tästä listasta kivan, niin te saatte itse päättää olenko minä idiootti vai nero. Sivuni oikeasta laidasta löytyy äänestys, mistä saa itse klikkailla omaa lempparia. Se loppuu joskus ja se saattaa kestää sitä joskusta pidempäänkin, mutta pääasia on, että klikkailette, jotta minulle tulisi hyvä ja kesäinen mieli. Nyt limpparia.
1. Caribou - Odessa
Cariboun Odessa on upea upea kappale. Tanssittava biitti ja aika kiero, mutta hyvin hyräilyttävä melodia. Tykkään kovasti tästä kappaleesta ja se saa hymyn huulille. Jatkoon.
2. The Chemical Brothers - Swoon
Kemikaaliveljesten uusin levy Further sai minut uskomaan teknoon. Se on vanhan kunnon elektron juhlaa alusta loppuun ja se kuuluu kuunnella alusta loppuun, jotta sen hienosti toteutetut nousut ja laskut voisi kokea täysillä. Swoon tosin erottuu nousukohtana komeasti edukseen. Aika poppia, mutta kesä on.
3. Kymppilinja (Feat. Mariska) - Minä
Tämä on todella Rähinä Recordsia, mutta jostain syystä todella sympaattinen kappale. Räppärit kuulostavat aivan vara-Cheekeiltä, josta sain bändille uuden nimenkin kehitettyä. Se olisi Cheeky Bastards. Hohoh. Biisi on oikeasti todella hyvä, vaikka sanat tarttuvatkin kuin se hauki ongenkoukkuun ja aiheuttavat lähinnä hämmennystä.
4. Teenage Fanclub - Sometimes I Don't Need To Believe In Anything
Teenage Fanclubin uusimman levyn avauskappale on täydellistä kesäistä brittipoppia. Aurinko paistaa, tytöt hymyilee, minä hymyilen ja elämä näyttää hyvältä.
5. Broken Bells - The Ghost Inside
Broken Bellsin levyn eniten Danger Mousen taustoista muistuttava biisi, joka on aika hämmentävä. Täydellistä poppia, mutta toimisi myös tanssilattioilla täydellisesti.
6. Vampire Weekend - Holiday
Contran avausosion pirtein veto, joka toimii kesähelteillä parin minuutin pituudessaan täydellisesti. Talvella jotkut kehtasivat väittää tätä biisiä täyteraidaksi. Pyh ja pah!
7. Crystal Castles - Baptism
Listan aggressiivisin, mutta varmasti tanssilattiaystävällisin raita. Kesä vaatii trance-syntikoita ja niitä löytyy tästä. Crystal Castlesin kakkonen on muuten Last.Fm:ssä kolmen kuukauden ajalla kuunnelluin artisti itselläni. Pari vuotta sitten vannoin vielä pyhää vihaa yhtyettä kohtaan. Hupsis.
8. The Roots - How I Got Over
Tuli ulos jo viime syksynä, mutta kun tallailee kesäisillä Helsingin kaduilla, niin sitä melkein voi tuntea olevansa Philadelphiassa tämän biisin soidessa. Tässä on sielua.
9. The Drums - Forever And Ever Amen
The Drumsin levy jätti lopulta vähän laimean jälkimaun, mutta Forever And Ever Amen on hitti! Ylisanoja ei tunnu löytyvän tarpeeksi tälle herkulle.
10. Two Door Cinema Club - Undercover Martyn
Two Door Cinema Club on vuoden paras hipsteribändi. Tämä muistuttaa siitä viime vuosikymmenen puolivälin indievillityksestä, jolloin oli ihan ok käyttää diskobiittiä ja nykiä. Nyt pitää olla lo-fi. Pyh.
Mikä tekee tästä listasta kivan, niin te saatte itse päättää olenko minä idiootti vai nero. Sivuni oikeasta laidasta löytyy äänestys, mistä saa itse klikkailla omaa lempparia. Se loppuu joskus ja se saattaa kestää sitä joskusta pidempäänkin, mutta pääasia on, että klikkailette, jotta minulle tulisi hyvä ja kesäinen mieli. Nyt limpparia.
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Viikon vitonen
Husky Rescue - Sound Of Love
Husky Rescuen uusi levy julkaistaan tänään, mutta Stupidosta sitä sai eilen (tuntuupa oudolta puhua "eilisenä" tapahtumasta joka tapahtui n. viisi tuntia sitten). Husky Rescue ei ensilevyllään vielä kauheasti vakuuttanut, mutta toinen levy osui ja upposi. Husky Rescue onnistui sillä levyllä yhdistämään kauniit melodiat herkkään tunnelmaan erinomaisesti. Sama onnistuu kolmannellakin levyllä ja tämä kappale on oiva osoitus siitä. Äänimaailma on hieman koneellistunut edellisestä levystä, mutta parin kuuntelukerran jälkeen se on pikemminkin vain piristänyt bändiä. Suosittelen!
Yona - Pilvet Liikkuu, Minä En
Yonan nimi on tullut erinäisistä lehtiartikkeleista tutuksi kaikesta muusta kuin musiikista. Naisen helluntalaistausta on noussut puheenaiheeksi ennen kuin debyyttilevyä oli edes julkaistu. Tämän kun unohtaa, niin jäljelle jää erinomaista musiikkia. Yonan musiikki on hämmentävä sekoitus iskelmää, jazzia ja folkia. Levy on tullut kuunneltua vasta kerran, mutta kuten Myspace-näytteistä voi päätellä, on musiikki hyvin raikasta. Kannattaa tsekata!
Vampire Weekend - Run
Vampire Weekendin toinen levy on ollut melkoisessa tehosoitossa ja ensimmäisten kuuntelukertojen pienoinen pettymyksen tunne on jäänyt taakse. Erinomainen levyhän sieltä jälleen kerran tuli ja tällä hetkellä eniten miellyttää tämä tarina "oravapyörästä" irtaantumisesta. Torvisyntikat ja U2:n Sunday Bloody Sundaysta muistuttava komppi piristävät tätä muuten hyvin minimalistista biisiä.
Converge - Effigy
Listan ensimmäiset kolme kappaletta ovat olleet aika leppoisaa tavaraa, joten rikotaan se fiilis nyt täysin. Converge on tullut oikeastaan vastikään tutuksi uudella levyllään ja yllättävää kyllä, tämä kohkaus on oikein hyvää. Nyky hardcore-punkin äärimmäinen linja ei ole miellyttänyt minua, koska melodiat ja lyriikat jäävät täysin äärimmäisyyden taustalle, mutta Converge on hämmentävästi onnistunut älyttömään kohkaukseensa saamaan sitä jotain outoa magiaa, mikä vetoaa. Suositellaan varauksella.
Delphic - Doubt
Delphicin nimi jäi kummittelemaan Bloc Partyn lämmittelijän pestistä pidemmäksi aikaa päähän ja nyt debyyttilevy sitten vihdoin tuli ulos. Bändi oli mukana BBC:n Future Sounds äänestyksessä Top 10:ssä ja debyyttikin meni Brittien albumilistalla kahdeksanneksi. Hyvä hype on päällä, mutta kamalasti ei tämä vielä ole muutamia yksittäisiä biisejä lukuun ottamatta vakuuttanut. Doubt on silti oikein mallikas kappale, jonka äänimaailmasta eritoten pidän. Levyyn pitänee silti jossain vaiheessa tutustua.
Vampire Weekendin levystä on tulossa arvostelu tällä viikolla ja jotain muuta myös varmaankin.
torstai 31. joulukuuta 2009
Vuosituhannen parhaat levyt top. 10
Kaikkien odotusten vastaisesti nyt listataankin tänään päättyvän vuosikymmenen kymmenen kovinta levyä minun silmissäni. Listasta tulee pidempi, mutta top 10 ja loput muodostuvat hieman erilaisesti, joten jako on fiksua.
Top 10-levyt ovat eniten minuun ja musiikinkuunteluuni vaikuttaneita levyjä. Tässä ei päde mitenkään musiikilliset ansiot. Nyt on kyse täysin siitä, mikä levy on saanut minut pysähtymään ja miettimään, että miten tällaistakin musiikkia ollaan voitu tehdä. Kymmenen kärki oli myös aika helppo kasata kokoon. Levyissä kannattaa huomioida se, että musiikkiharrastukseni alkoi oikeastaan vasta 2004, joten ei kannata ihmetellä, jos sitä ennen julkaistuja levyjä ei listalla ole.
1. Arctic Monkeys - Whatever People Say I Am, That's What I'm Not (2006)
NME:n nettisivuilla silmiini osui hyvin hämmentävä uutinen. Joku Arctic Monkeys-niminen yhtye oli mennyt brittien sinkkulistan ykköseksi. Hetken hämmenyksessä kaivoin biisin esiin. Se kannatti, nimittäin sen jälkeen elämäni tuntui muuttuvan täysin. Biisin nimi oli I Bet You Look Good On The Dancefloor. Video teki ensimmäisenä vaikutuksen. Neljä finninaamaista lähes omanikäistäni kaveria soitti vimmatulla energialla menemään aivan loistavaa biisiä. Katsoin videon valehtelematta viisi kertaa putkeen. Olin myyty.
Muutamaa kuukautta myöhemmin ilmestyi Arctic Monkeysin debyyttilevy, jonka tietenkin olin tilannut ennakkoon heti kun se vain oli mahdollista. Seuraavat kaksi kuukautta en sitten muita levyjä kuunnellutkaan. Arctic Monkeysin debyyttilevylle vangittua energiaa on vaikea kuvailla. Se vain puskee ja kovaa. Nuoruuden vimma ja kiima oli pakattu 41 minuuttiin täydellisesti. Alex Turnerin sanoitukset kuvasivat erinomaisesti nuorison elämää ja musiikki tuki niitä täydellisesti. 17-vuotiaana olin täysin varma, että Arctic Monkeys tulee nousemaan maailman parhaaksi bändiksi. Kauhean väärässä en ollut.
Vaikka nostinkin Arctic Monkeysin debyytin selkeäksi ykköseksi, on se nykyisin auttamattomasti hieman kulunut levy. Molemmat tätä levyä seuranneet albumit ovat kokonaisuutena parempia, mutta samanlaista vaikutusta ne eivät kyenneet tekemään. Siksi debyytti on ensimmäisenä ja ansaitusti.
2. Disco Ensemble - First Aid Kit (2005)
Olin kuullut Disco Ensemblestä aiemmin joistain lehdistä, joten First Aid Kitin julkaisun aikana bändin nimi oli tuttua, mutta musiikki ei. Ensimmäisenä singlenä julkaistu We Might Fall Apart oli vakuuttanut minut, mutta levyä en ostanut vasta kuin pari kuukautta myöhemmin Stupidon tarjouksista. Hieman skeptisenä laitoin levyn soittimeen ja kun levy lähti soimaan, tunteeni oli kuin räjähdyksen kokeneella. Mitä ihmettä nyt tapahtui? Ensimmäinen biisi This Is My Head Exploding räjähti kaiuttimista sellaisella voimalla ja energialla, etten ollut sellaista kokenut. Tätä on punk.
First Aid Kit sai aikaan elämäni ensimmäisen kunnon fanisuhteen johonkin yhtyeeseen. Disco Ensemble merkkasi minulle hyvin paljon seuraavat kolme vuotta. Nykyisin en enää jaksa olla niin innostunut yhtyeestä, mutta uuden levyn ostan satavarmasti heti, kun se julkaistaan. Olen nähnyt yhtyeen livenä n. kymmenen kertaa ja jokainen keikoista on ollut todella hyvä. First Aid Kitistä on tullut nimensä mukainen minulle. Levyn voi laittaa soimaan ihan mihin aikaan vaan ja se tekee tehtävänsä.
3. Mew - Frengers (2003)
Mew oli ensimmäisiä kosketuksiani Popin maailmaan. Tuohon aikaan kuuntelin lähes tulkoon pelkästään heviä, koska koulussani lähes jokainen poika kuunteli joko räppiä tai heviä, joten valintani kohdistui tietty heviin. Mewin kappaleet olivat yllättäviä siksi, että vaikka niissä oli viitteitä vähän rankemmasta ilmaisusta, niin silti ne olivat tyylipuhdasta melodista poppia. Levyn ostin lähinnä mielenkiinnosta aikoinaan ja jäin koukkuun samantien. Olin yllättynyt siitä, kuinka joku yhtye voi tehdä sellaisen levyn, jonka jokainen kappale on mestariteos ja kokonaisuus on täysin eheä.
Mewin seuraava levy "...and the glass handed kites" oli myös erinomainen, mutta Frengersin kaltaista levyä ei välttämättä tule enää koskaan. Mewin uusin levy oli tämän vuoden pahimpia pettymyksiä, vaikka sisälsikin muutaman oikein hyvän kappaleen.
4. Radiohead - In Rainbows (2007)
Radiohead ei ennen In Rainbowsia ollut vakuuttanut minua. The Bendsistä pidin paljonkin, mutta OK Computer oli mielestäni yliarvostettu levy, josta ei saanut minkäänlaista otetta. In Rainbows oli menossa samaan kategoriaan. Ensimmäiset kuuntelut olivat lähes yhtä tyhjän kanssa. Muutamassa kappaleessa oli kohtia, jotka olivat mieleenpainuvia, mutta kokonaisuutena levy ei toiminut. Muutaman kuuntelukerran jälkeen levyä alkoi kuunnella lähes hypnoottisesti. Levyn tunnelma ja maailma kaappasivat mukaansa pelottavan salakavalasti. Jokaisen kappaleen äänimaailma paljasti itsestään jotain uutta jokaisen kuuntelun aikana ja levyn arvostus nousi yhtälailla. Oli alkuvuoden 2008 kuunnelluimpia levyjä yhdessä erään kohta esiteltävän levyn kanssa.
5. The Strokes - Is This It (2001)
The Strokes oli harvoja rock-bändejä joista pidin teininä. Is This It:stä pidin sen ilmestymisen aikaan jonkun verran, mutta olen todella alkanut arvostaa sitä vasta iän kartuttua. Se on yksi parhaimpia rocklevyjä ikinä. The Strokes oli selkeästi aikansa tuote, mutta debyyttilevy toimii kokonaisuutena vielä tänäkin päivänä, koska levyn kappaleet ovat vain niin pirun hyviä. Toisella levyllä taso hieman laski, vaikka se on huomattavasti mainettaan parempi ja kolmas levy olikin sitten jo hahmoton kasa biisejä, mitä oli kertynyt matkan varrella. 2001 oli kumminkin The Strokesin vuosi ja siitä alkoi mielestäni nykyisen indie-musiikin nousukausi, vaikka lopullinen breikkaus tapahtuikin vuosia myöhemmin.
6. Liekki - Korppi (2003)
Liekin toinen levy Korppi on mahdollisesti yksi parhaimpia suomalaisia levyjä koskaan. Liekin vahvuus on ehdottomasti ollut aina tunnelman luominen. Liekin musiikki on kuin luotu mökkijumituksiin keskellä metsää. Korppi on varsinkin hyvin maanläheinen ja kaunis levy. Vaikka Janne Kuuselan sanoitukset ovat ihan puutaheinää, niin miehen ääni toimii hienosti kappaleiden taustalla instrumenttina. Liekin ura lähti vuonna 2005 julkaistun Rajan Piirsin Taa levyn jälkeen hurjaan syöksyyn, mutta onneksi se ei laske Korpin tehoa. Hienoimpia levyjä koskaan ikinä missään.
7. Interpol - Antics (2004)
Post-Punk oli genre joka nousi kuolleista 2000-luvulla ja tätä bändiä voi syyttää siitä. Vaikka bändin debyyttiä pidetään yleisesti bändin parhaana, niin mielestäni toinen levy on huomattavasti sitä parempi. Antics on kokonaisuutena todella eheä, vaikka jotkut sävellykset ovat toisia heikompia. Interpolin vanavedessä on tullut niin Editors kuin White Lieskin, mutta Interpol on näistä Joy Division kopioista kaikista paras ja "omalaatuisin". Ensi vuodeksi ollaan jo luvattu uutta albumia, mitä odotan innolla.
8. Vampire Weekend (2008)
Ehkä hieman kyseenalaista nostaa näin tuoretta levyä näin kovaan porukkaan, mutta levy teki aikoinaan niin kovan vaikutuksen, ettei sitä voi jättää huomioimatta. Monissa arvosteluissa Vampire Weekendin debyytin julkaisuajankohtaa kritisoitiin, koska se tuli keskellä kylmintä talvea, kun musiikin tunnelma on niin kesäinen. Itse olen eri mieltä. Levyn julkaisuajankohta oli täydellinen. Keskellä kylmintä talvea Vamppujen kepeä ja lämmin musiikki piristi ja niin, lämmitti. Itseäni eniten Vampire Weekendin levyssä piristi sen rytmikkyys. Indie-skene kun oli jo lähes ammuttu kuoliaaksi disco-biitillä, joten Vampire Weekendin Afrikasta ammentava rytmikkyys oli todella piristävää. Toinen levy on tulossa tammikuun 15. päivä, joten pian päästään nauttimaan New Yorkin nörttien uudesta musiikista.
9. Death From Above 1979 - You're A Woman, I'm A Machine (2004)
Death From Above 1979:n ura jäi yhden levyn mittaiseksi, mutta se levy olikin jotain järisyttävää. DFA1979 oli kahden kanadalaisen kaveruksen bändi, jonka soittimet oli basso ja rummut. DFA1979:n levylle lataama energia on lähes käsittämätöntä. Basso ja laulut ollaan vedetty hurjalle särölle, joka vain korostaa levyn hurjaa tempoa. Bändin esiintyminen Conan O'Brienissa on legendaarinen. Bändin rumpali lähti kesken biisin rummuistaan laulamaan ja riehumaan ympäri studiota, joten Max Weinberg hyppäsi rumpuihin ja biisi saatiin kunnialla loppuun. Tuo ehkä kertoo jotain bändistä ja levystä. Kyseisen esiintymisen kautta löysin bändin ja ostin levyn. Suosittelen suuresti tutustumaan bändiin ja kyseiseen levyyn.
10. Kanye West - Late Registration (2005)
Vaikka Kanye West voi vaikuttaa julkisuudessa täydeltä idiootilta, niin musiikin saralla mies on lahjakas nero. Harvalla on pokkaa kutsua itseään maailman parhaaksi rap-artistiksi ja tehdä julkisuudessa ihan mitä huvittaa. Kanyella on ja mielestäni hänellä on varaa. Teknisesti Kanye on aika heikko räppäämään, mutta tuottajana mies on nero, joka luo ihan mistä biisistä vain hitin. Late Registration onkin täynnä toinen toistaan parempia biisejä. Kanye onnistui vielä Late Registrationin seuraajalla Graduationilla, mutta viime vuonna julkaistu 808's & Heartbreak oli aika heikko suoritus. Saa nähdä jatkaako mies "futuristisella" linjallaan, vai palaako hän soul-samplejen maailmaan, missä hän onkin parhaimmillaan.
Top 10-levyt ovat eniten minuun ja musiikinkuunteluuni vaikuttaneita levyjä. Tässä ei päde mitenkään musiikilliset ansiot. Nyt on kyse täysin siitä, mikä levy on saanut minut pysähtymään ja miettimään, että miten tällaistakin musiikkia ollaan voitu tehdä. Kymmenen kärki oli myös aika helppo kasata kokoon. Levyissä kannattaa huomioida se, että musiikkiharrastukseni alkoi oikeastaan vasta 2004, joten ei kannata ihmetellä, jos sitä ennen julkaistuja levyjä ei listalla ole.
1. Arctic Monkeys - Whatever People Say I Am, That's What I'm Not (2006)
NME:n nettisivuilla silmiini osui hyvin hämmentävä uutinen. Joku Arctic Monkeys-niminen yhtye oli mennyt brittien sinkkulistan ykköseksi. Hetken hämmenyksessä kaivoin biisin esiin. Se kannatti, nimittäin sen jälkeen elämäni tuntui muuttuvan täysin. Biisin nimi oli I Bet You Look Good On The Dancefloor. Video teki ensimmäisenä vaikutuksen. Neljä finninaamaista lähes omanikäistäni kaveria soitti vimmatulla energialla menemään aivan loistavaa biisiä. Katsoin videon valehtelematta viisi kertaa putkeen. Olin myyty.
Muutamaa kuukautta myöhemmin ilmestyi Arctic Monkeysin debyyttilevy, jonka tietenkin olin tilannut ennakkoon heti kun se vain oli mahdollista. Seuraavat kaksi kuukautta en sitten muita levyjä kuunnellutkaan. Arctic Monkeysin debyyttilevylle vangittua energiaa on vaikea kuvailla. Se vain puskee ja kovaa. Nuoruuden vimma ja kiima oli pakattu 41 minuuttiin täydellisesti. Alex Turnerin sanoitukset kuvasivat erinomaisesti nuorison elämää ja musiikki tuki niitä täydellisesti. 17-vuotiaana olin täysin varma, että Arctic Monkeys tulee nousemaan maailman parhaaksi bändiksi. Kauhean väärässä en ollut.
Vaikka nostinkin Arctic Monkeysin debyytin selkeäksi ykköseksi, on se nykyisin auttamattomasti hieman kulunut levy. Molemmat tätä levyä seuranneet albumit ovat kokonaisuutena parempia, mutta samanlaista vaikutusta ne eivät kyenneet tekemään. Siksi debyytti on ensimmäisenä ja ansaitusti.
2. Disco Ensemble - First Aid Kit (2005)
Olin kuullut Disco Ensemblestä aiemmin joistain lehdistä, joten First Aid Kitin julkaisun aikana bändin nimi oli tuttua, mutta musiikki ei. Ensimmäisenä singlenä julkaistu We Might Fall Apart oli vakuuttanut minut, mutta levyä en ostanut vasta kuin pari kuukautta myöhemmin Stupidon tarjouksista. Hieman skeptisenä laitoin levyn soittimeen ja kun levy lähti soimaan, tunteeni oli kuin räjähdyksen kokeneella. Mitä ihmettä nyt tapahtui? Ensimmäinen biisi This Is My Head Exploding räjähti kaiuttimista sellaisella voimalla ja energialla, etten ollut sellaista kokenut. Tätä on punk.
First Aid Kit sai aikaan elämäni ensimmäisen kunnon fanisuhteen johonkin yhtyeeseen. Disco Ensemble merkkasi minulle hyvin paljon seuraavat kolme vuotta. Nykyisin en enää jaksa olla niin innostunut yhtyeestä, mutta uuden levyn ostan satavarmasti heti, kun se julkaistaan. Olen nähnyt yhtyeen livenä n. kymmenen kertaa ja jokainen keikoista on ollut todella hyvä. First Aid Kitistä on tullut nimensä mukainen minulle. Levyn voi laittaa soimaan ihan mihin aikaan vaan ja se tekee tehtävänsä.
3. Mew - Frengers (2003)
Mew oli ensimmäisiä kosketuksiani Popin maailmaan. Tuohon aikaan kuuntelin lähes tulkoon pelkästään heviä, koska koulussani lähes jokainen poika kuunteli joko räppiä tai heviä, joten valintani kohdistui tietty heviin. Mewin kappaleet olivat yllättäviä siksi, että vaikka niissä oli viitteitä vähän rankemmasta ilmaisusta, niin silti ne olivat tyylipuhdasta melodista poppia. Levyn ostin lähinnä mielenkiinnosta aikoinaan ja jäin koukkuun samantien. Olin yllättynyt siitä, kuinka joku yhtye voi tehdä sellaisen levyn, jonka jokainen kappale on mestariteos ja kokonaisuus on täysin eheä.
Mewin seuraava levy "...and the glass handed kites" oli myös erinomainen, mutta Frengersin kaltaista levyä ei välttämättä tule enää koskaan. Mewin uusin levy oli tämän vuoden pahimpia pettymyksiä, vaikka sisälsikin muutaman oikein hyvän kappaleen.
4. Radiohead - In Rainbows (2007)
Radiohead ei ennen In Rainbowsia ollut vakuuttanut minua. The Bendsistä pidin paljonkin, mutta OK Computer oli mielestäni yliarvostettu levy, josta ei saanut minkäänlaista otetta. In Rainbows oli menossa samaan kategoriaan. Ensimmäiset kuuntelut olivat lähes yhtä tyhjän kanssa. Muutamassa kappaleessa oli kohtia, jotka olivat mieleenpainuvia, mutta kokonaisuutena levy ei toiminut. Muutaman kuuntelukerran jälkeen levyä alkoi kuunnella lähes hypnoottisesti. Levyn tunnelma ja maailma kaappasivat mukaansa pelottavan salakavalasti. Jokaisen kappaleen äänimaailma paljasti itsestään jotain uutta jokaisen kuuntelun aikana ja levyn arvostus nousi yhtälailla. Oli alkuvuoden 2008 kuunnelluimpia levyjä yhdessä erään kohta esiteltävän levyn kanssa.
5. The Strokes - Is This It (2001)
The Strokes oli harvoja rock-bändejä joista pidin teininä. Is This It:stä pidin sen ilmestymisen aikaan jonkun verran, mutta olen todella alkanut arvostaa sitä vasta iän kartuttua. Se on yksi parhaimpia rocklevyjä ikinä. The Strokes oli selkeästi aikansa tuote, mutta debyyttilevy toimii kokonaisuutena vielä tänäkin päivänä, koska levyn kappaleet ovat vain niin pirun hyviä. Toisella levyllä taso hieman laski, vaikka se on huomattavasti mainettaan parempi ja kolmas levy olikin sitten jo hahmoton kasa biisejä, mitä oli kertynyt matkan varrella. 2001 oli kumminkin The Strokesin vuosi ja siitä alkoi mielestäni nykyisen indie-musiikin nousukausi, vaikka lopullinen breikkaus tapahtuikin vuosia myöhemmin.
6. Liekki - Korppi (2003)
Liekin toinen levy Korppi on mahdollisesti yksi parhaimpia suomalaisia levyjä koskaan. Liekin vahvuus on ehdottomasti ollut aina tunnelman luominen. Liekin musiikki on kuin luotu mökkijumituksiin keskellä metsää. Korppi on varsinkin hyvin maanläheinen ja kaunis levy. Vaikka Janne Kuuselan sanoitukset ovat ihan puutaheinää, niin miehen ääni toimii hienosti kappaleiden taustalla instrumenttina. Liekin ura lähti vuonna 2005 julkaistun Rajan Piirsin Taa levyn jälkeen hurjaan syöksyyn, mutta onneksi se ei laske Korpin tehoa. Hienoimpia levyjä koskaan ikinä missään.
7. Interpol - Antics (2004)
Post-Punk oli genre joka nousi kuolleista 2000-luvulla ja tätä bändiä voi syyttää siitä. Vaikka bändin debyyttiä pidetään yleisesti bändin parhaana, niin mielestäni toinen levy on huomattavasti sitä parempi. Antics on kokonaisuutena todella eheä, vaikka jotkut sävellykset ovat toisia heikompia. Interpolin vanavedessä on tullut niin Editors kuin White Lieskin, mutta Interpol on näistä Joy Division kopioista kaikista paras ja "omalaatuisin". Ensi vuodeksi ollaan jo luvattu uutta albumia, mitä odotan innolla.
8. Vampire Weekend (2008)
Ehkä hieman kyseenalaista nostaa näin tuoretta levyä näin kovaan porukkaan, mutta levy teki aikoinaan niin kovan vaikutuksen, ettei sitä voi jättää huomioimatta. Monissa arvosteluissa Vampire Weekendin debyytin julkaisuajankohtaa kritisoitiin, koska se tuli keskellä kylmintä talvea, kun musiikin tunnelma on niin kesäinen. Itse olen eri mieltä. Levyn julkaisuajankohta oli täydellinen. Keskellä kylmintä talvea Vamppujen kepeä ja lämmin musiikki piristi ja niin, lämmitti. Itseäni eniten Vampire Weekendin levyssä piristi sen rytmikkyys. Indie-skene kun oli jo lähes ammuttu kuoliaaksi disco-biitillä, joten Vampire Weekendin Afrikasta ammentava rytmikkyys oli todella piristävää. Toinen levy on tulossa tammikuun 15. päivä, joten pian päästään nauttimaan New Yorkin nörttien uudesta musiikista.
9. Death From Above 1979 - You're A Woman, I'm A Machine (2004)
Death From Above 1979:n ura jäi yhden levyn mittaiseksi, mutta se levy olikin jotain järisyttävää. DFA1979 oli kahden kanadalaisen kaveruksen bändi, jonka soittimet oli basso ja rummut. DFA1979:n levylle lataama energia on lähes käsittämätöntä. Basso ja laulut ollaan vedetty hurjalle särölle, joka vain korostaa levyn hurjaa tempoa. Bändin esiintyminen Conan O'Brienissa on legendaarinen. Bändin rumpali lähti kesken biisin rummuistaan laulamaan ja riehumaan ympäri studiota, joten Max Weinberg hyppäsi rumpuihin ja biisi saatiin kunnialla loppuun. Tuo ehkä kertoo jotain bändistä ja levystä. Kyseisen esiintymisen kautta löysin bändin ja ostin levyn. Suosittelen suuresti tutustumaan bändiin ja kyseiseen levyyn.
10. Kanye West - Late Registration (2005)
Vaikka Kanye West voi vaikuttaa julkisuudessa täydeltä idiootilta, niin musiikin saralla mies on lahjakas nero. Harvalla on pokkaa kutsua itseään maailman parhaaksi rap-artistiksi ja tehdä julkisuudessa ihan mitä huvittaa. Kanyella on ja mielestäni hänellä on varaa. Teknisesti Kanye on aika heikko räppäämään, mutta tuottajana mies on nero, joka luo ihan mistä biisistä vain hitin. Late Registration onkin täynnä toinen toistaan parempia biisejä. Kanye onnistui vielä Late Registrationin seuraajalla Graduationilla, mutta viime vuonna julkaistu 808's & Heartbreak oli aika heikko suoritus. Saa nähdä jatkaako mies "futuristisella" linjallaan, vai palaako hän soul-samplejen maailmaan, missä hän onkin parhaimmillaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)