Kesähitti 2010

Kesähitin metsästys on nyt päättynyt ja voittaja yllätti ainakin itseni. Crystal Castles vei yhdellätoista äänellä koko potin. Kakkoseksi päätyi The Roots ja kolmas sija Two Door Cinema Clubille. Voicen "virallinen" "kesähitti" Minä sai vain kolme ääntä, joka yllätti itseni. Itse odotin juuri Kymppilinjan dominoivan tätä äänestystä, mutta näin ei käynyt. Myös Swoonin jaettu neljäs sija The Drumsin kanssa yllätti itseni. Odotin Swooniltakin vähän enemmän. Hienoa, että ihmisten kesähittejä ei voi ennustaa tarkkaan. Pahoittelen muuten sitä, että Cariboun biisi meni väärin tuohon äänestykseen. Odessahan se on, eikä mikään Swim.

Aloitin äänestyksen ehkä hieman liian aikaisin, koska muutama todella potentiaalinen hitti tuli bongattua juuri äänestyksen alkaessa. Best Coast, Wavves, Ruudolf, Super Janne ja Bombay Bicycle Club olisivat olleet kovaa kauraa tuossakin. Mitä mieltä itse olette näistä?

Kesähitittömyys

Kesähitit ovat jokavuotinen riesa maakunnissa, mutta selkeä merkki kesästä itselle. Kaameat renkutukset voi aina huoletta vaientaa omilla stereoilla tai korvanapeilla. Tänä kesänä ei vielä ole tullut ensimmäistäkään sellaista biisiä, joka olisi jotenkin merkittävästi noussut kesäfiilistelyssä edukseen. Lähinnä olen kuunnellut vanhoja kesähittejä ja muistellut aiempien kesien hienoimpia hetkiä. Kesää on tosin vielä jäljellä (ja paljon!), joten ei vaivuta masennukseen, vaan listataan potentiaalisia kesän hittibiisejä.

1. Caribou - Odessa

Cariboun Odessa on upea upea kappale. Tanssittava biitti ja aika kiero, mutta hyvin hyräilyttävä melodia. Tykkään kovasti tästä kappaleesta ja se saa hymyn huulille. Jatkoon.



2. The Chemical Brothers - Swoon

Kemikaaliveljesten uusin levy Further sai minut uskomaan teknoon. Se on vanhan kunnon elektron juhlaa alusta loppuun ja se kuuluu kuunnella alusta loppuun, jotta sen hienosti toteutetut nousut ja laskut voisi kokea täysillä. Swoon tosin erottuu nousukohtana komeasti edukseen. Aika poppia, mutta kesä on.



3. Kymppilinja (Feat. Mariska) - Minä

Tämä on todella Rähinä Recordsia, mutta jostain syystä todella sympaattinen kappale. Räppärit kuulostavat aivan vara-Cheekeiltä, josta sain bändille uuden nimenkin kehitettyä. Se olisi Cheeky Bastards. Hohoh. Biisi on oikeasti todella hyvä, vaikka sanat tarttuvatkin kuin se hauki ongenkoukkuun ja aiheuttavat lähinnä hämmennystä.



4. Teenage Fanclub - Sometimes I Don't Need To Believe In Anything

Teenage Fanclubin uusimman levyn avauskappale on täydellistä kesäistä brittipoppia. Aurinko paistaa, tytöt hymyilee, minä hymyilen ja elämä näyttää hyvältä.

 

5. Broken Bells - The Ghost Inside

Broken Bellsin levyn eniten Danger Mousen taustoista muistuttava biisi, joka on aika hämmentävä. Täydellistä poppia, mutta toimisi myös tanssilattioilla täydellisesti.



6. Vampire Weekend - Holiday

Contran avausosion pirtein veto, joka toimii kesähelteillä parin minuutin pituudessaan täydellisesti. Talvella jotkut kehtasivat väittää tätä biisiä täyteraidaksi. Pyh ja pah!



7. Crystal Castles - Baptism

Listan aggressiivisin, mutta varmasti tanssilattiaystävällisin raita. Kesä vaatii trance-syntikoita ja niitä löytyy tästä. Crystal Castlesin kakkonen on muuten Last.Fm:ssä kolmen kuukauden ajalla kuunnelluin artisti itselläni. Pari vuotta sitten vannoin vielä pyhää vihaa yhtyettä kohtaan. Hupsis.



8. The Roots - How I Got Over

Tuli ulos jo viime syksynä, mutta kun tallailee kesäisillä Helsingin kaduilla, niin sitä melkein voi tuntea olevansa Philadelphiassa tämän biisin soidessa. Tässä on sielua.



9. The Drums - Forever And Ever Amen

The Drumsin levy jätti lopulta vähän laimean jälkimaun, mutta Forever And Ever Amen on hitti! Ylisanoja ei tunnu löytyvän tarpeeksi tälle herkulle.



10. Two Door Cinema Club - Undercover Martyn

Two Door Cinema Club on vuoden paras hipsteribändi. Tämä muistuttaa siitä viime vuosikymmenen puolivälin indievillityksestä, jolloin oli ihan ok käyttää diskobiittiä ja nykiä. Nyt pitää olla lo-fi. Pyh.



Mikä tekee tästä listasta kivan, niin te saatte itse päättää olenko minä idiootti vai nero. Sivuni oikeasta laidasta löytyy äänestys, mistä saa itse klikkailla omaa lempparia. Se loppuu joskus ja se saattaa kestää sitä joskusta pidempäänkin, mutta pääasia on, että klikkailette, jotta minulle tulisi hyvä ja kesäinen mieli. Nyt limpparia.

Pikapopit

Koska tiedän, etten pääse blogiani päivittämään vähään aikaan, niin käsittelen kolme levyä lyhyiden suosittelujen muodossa. Luultavasti palaan levyjen pariin myöhemmin, tai sitten en. Ainakin ne on name dropattu. Enpähän tunne itseäni laiskaksi. Linkit ohjaa sitten Spotifyyn. Ettäs tiedätte.

Anna Puun debyyttilevy oli hyvin yllättävä paketti. Toisaalta olin hehkuttanut Idolsin aikoihin jo sitä, että Annasta voisi tulla jotain isoa, mutta en silti uskonut, että hänestä tulisi ISO ja vielä musiikillisesti pirun hyvä. Sahara on aivan yhtä hyvä, ellei jopa vähän parempi kuin debyytti, jonka epähuomiossa ostin cd:llä, vaikka sen olin jo iTunesista hommannut. Voin siis varauksetta suositella Anna Puuta ennakkoluuloisillekin.

Teenage Fanclubin uusimman levyn olen kuunnellut vasta kerran. Häpeän, mutta se kerta vakuutti. Skotlannin pop-nerot tekivät jälleen täysin itseltään kuulostavan levyn, joka on jälleen ihan pirun hyvä. Olisin hyvin yllättynyt, jos tämä ei ole vuoden parhaiden levyjen listalla mukana.

The Drums vaatii oman kirjoituksensa, koska en edelleenkään ole päättänyt, onko tämä nyt hyvää vai ei. Pari ensimmäistä kuuntelukertaa eivät vakuuttaneet yhtään. Olin vain ärsyyntynyt. Kolmannella kerralla biisit kuulostivat jo hyvältä. Nyt pitäisi vielä pari kertaa kuunnella levy läpi, jotta tietäisin onko tämä ärsyttävää ylihypetettyä hömppää, vai ihan hyvää poppia. Suosittelen silti, koska tästä bändistä puhutaan seuraavat pari kuukautta tauotta. Kyllähän sitä mielipide pitää olla.

Ärsyttävät hipsterit

Nostalgiaviikko rikotaan nyt parilla semituoreella bändillä, jotka otsikon mukaisesti ovat ärsyttävän hipsteriä. Silti ne ovat niin hyviä, että ällöttävyyden voi unohtaa ja nauttia vain musiikista. Kesä tekee siis kepposiaan.

The Drums on ollut kohta jo vuoden SE hypetetyin bändi jenkeistä. NME aloitti kehukierteen Summertime!-EP:n puhkikehumisella ja vanavedessä hyppäsivät blogit ja muut lehdet mukaan. En muista minkä yhtyeen kappaleen kuulin ensimmäisenä, mutta en jaksanut siitä innostua. Kuulosti turhan kasarilta. Maaliskuussa Ylex soitti yhtyeen I Felt Stupid kappaleen, josta serkkuni ei suostunut uskomaan, että se on tehty tällä vuosikymmenellä.



Olin täysin valmis jättämään The Drumsin unholaan, mutta jälleen kerran yksi biisi muutti kaiken. Kyseinen kappale oli tällä kertaa Forever And Ever Amen. Voi jumankekka kuinka täydellistä poppia se onkaan. Vaikka periaatteessa mikään ei ollut muuttunut niihin kahteen aiempaan kuulemaani biisiin, niin tässä kappaleessa on jotain todella vastustamatonta. Parasta aivotonta kesäfiilistelyä! Onneksi levy tulee kohta, jotta tätä herkkua saa lisää. Niin ja kun otsikko on "ärsyttävät hipsterit", niin katsokaa nyt tuon laulajan venkoilua. Opettele tanssimaan, haiseva hipsteri!



Darwin Deezin kohtasin ensimmäisen kerran hervottomassa Look At This Fucking Hipster-blogissa. Miehen Radar Detectorin video on juuri niin raivostuttavaa hipsteröintiä kuin voin vain suinkin kuvitella. Kaikki siinä videossa haisee ärsyttävälle hipsterille. Heittaus on niin kasaria, tiedän, mutta voiko olla yhtään stereotyyppisempää enää tuon videon touhu. Katsokaa nyt sitä! Kikkarat, viikset ja hiuspanta. Voi luoja! Onneksi videot eivät ole pääasia, joten voin surutta sanoa, että Darwin tekee mielettömän hyvää musiikkia ja Radar Detector on siitä hyvä osoitus!



Darwin Deezin debyyttilevy tuo hyvällä tavalla mieleen vanhan Phoenixin. Kuivat ja nykivät, mutta samalla hyvin lämpimät soundit lämmittävät mieltä ja saavat nytkymään kotonakin kivasti. Tätä olisi kiva tanssia (ärsyttävästi venkoillen) kesäillan lämmössä ja hämärässä. Darwinin musiikki ei tee oikeastaan mitään uutta, eikä se haasta kuulijaansa, mutta se toimii aivan samalla tavalla kuin Two Door Cinema Club. Tätä kuunnellessa hymyilyttää.



Darwin Deezin levyn voi kuunnella Spotifysta ja The Drumsin levyn saa kuultavaksi 7. kesäkuuta. Summertime! EP löytyy Spotifysta lämmikkeeksi.