The Shins on yhtye joka ei liiemmin esittelyjä kaipaa. Se on se Jenkkien paras indie-bändi, joka pistää pojat itkemään ja tytöt riehumaan. 1000 Sparksin Teenage Kicksiin liittynyt kirjoitus herätti muistot siitä, kuinka nykyinen musiikkimakuni oikein lähti kehittymään. The Undertonesin Teenage Kicksillä on siinä suuri osa, mutta voin rajata lähtölaukauksen kahteen bändiin. Franz Ferdinandiin ja The Shinsiin.
Tasan kuusi vuotta sitten sain syntymäpäivälahjaksi Franz Ferdinandin debyyttilevyn. Sitä ennen minulla oli pitkä tukka, farkkutakki ja Iron Maiden-paitoja. Metallican keikka Stadionilla oli lähestymässä. Franz Ferdinand oli siis aivan jotain muuta kuin mitä elin. Silti se kolahti kovempaa kuin mikään muu. Siinä oli rytmillisesti jotain aivan ennenkuulematonta omiin korviini. Reilua kuukautta myöhemmin serkkuni ja hänen poikaystävänsä palasivat Roskildesta ja poikaystävä kehui maasta taivaisiin uutta tuttavuutta nimeltään The Shins. Garden Statea lainatakseni "se mullisti elämäni". Tosin elämäni mullistaja ei ollut New Slang, vaan "taptatatataptatatapWOU".
Chutes Too Narrow on täydellinen pop-levy. Sitä parempaa ei ole tehty, eikä tuskin koskaan edes tulla tekemään. Se on täydellisen melodinen, siinä on itkettävän hienoja kohtia juuri sopivasti ja se on juuri sopivan kesäinen, jotta hymy on aina huulilla sitä kuunnellessa. Seuraaja Wincing The Night Away on myös todella hyvä. Soundin aikoinaan antamat kuusi tähteä ovat edelleen mielestäni täysin ansaittuja. Chutes tosin ansaitsisi seitsemän. Debyyttilevy Oh, Inverted World on edelleen vähän etäinen minulle, mutta siltä löytyy muutama todella mahtava kappale, kuten Caring Is Creepy ja New Slang
Nykyisin The Shinsistä on potkittu rumpali ja basisti huishelevettihin, joka ei lupaa jatkosta hyvää. Wincing The Night Awaylla kun oli jo vähän kuultavissa Broken Bellsin sisältämää kokeellisempaa äänimaailmaa, joka itseäni hivenen häiritsi. Tulevaisuudessa uskoisin tämän vain lisääntyvän ja täydellisten pop-melodioiden jäävän taakse. Vaikka olen tulevaisuuden suhteen hyvin pessimistinen, niin silti muistoihini jää yksi maailman paras levy, yksi täydellinen levy ja yksi joka pitäisi ottaa haltuun. Chutes Too Narrow myös muistuttaa kesästä, jolloin myös Stars Are Blind oli maailman paras biisi ja elämässäni oli parhautta muutenkin kerrakseen.
WINCING THE NIGHT AWAY @ SPOTIFY: MUUTA EI LÖYDY :(
