Top 10: Odotetuimmat festarivieraat

Olen jälleen myöhässä postaukseni kanssa. Festarikesä kun on käynnistetty jo hyvän aikaa sitten, mutta onneksi menneillä festivaaleilla ei olisi ollutkaan mitään akteja, jotka tälle listalle olisivat yltäneet.

Se kertoo jotain tämän festarikesän älyttömyydestä. Harvana kesänä kun voi sanoa, että M83, Bat For Lashes, Justice ja Mastodon eivät olisi odotettuja festarivieraita. Sori vaan kaverit, mutta teidänkin vierailunne merkittävyyden ylittävät mm. nämä nimet.

1. Refused

Tämän kesän kovin comeback-yhtye tulee Ruotsista, sanoo kuka muu ihan mitä tahansa. Livepätkiä katsellessa on voinut todeta sen, että yhtye on jatkanut juuri siitä, mihin hajotessaan jäi ja en voi edes sanoin kuvailla, kuinka täpinöissäni olen siitä, että näen yhden suurimmista innoittajistani livenä reilun viikon päästä. Tämän kun piti olla täysin mahdonta. Ei onneksi ollut.

Ruisrockin teltta tulee perjantai-iltana olemaan minun lisäkseni täynnä ihmisiä, joiden ei tarvitse kysyä, saako huutaa. Kyllä saamme!

2. Pulp

Viime kesän kovin comeback-yhtye taas saadaan Suomeen "vuoden myöhässä", tosin nyt ei voi valittaa. Pulpin näkeminen on ihan minä tahansa vuonna Tapaus isolla T:llä, joten bändi on ansaitusti Ruisrockin perjantain pääesiintyjä. Odotettavissa hittejä ja nostalgiaa, mitäpä muutakaan sitä nykyisin osaa kaivata.

3. Bobby Womack

Todella toivon, että tämä uusimmalla levyllään itseään maailman rohkeimmaksi mieheksi kutsuva soul-legenda saapuu Suomeen. Alkuvuodesta suolistosyöpään sairastunut soul-legenda on sittemmin tervehtynyt ja noin kuukausi takaperin julkaisi hyvän comeback-levyn, joka olisi jo yksistään hyvä syy mennä Suvilahteen katsomaan miehen keikkaa. Mutta kun se menneisyys, josta löytyy mm. yksi maailman parhaista biiseistä. Ei tätä vaan voi missata!

4. Black Star

Näin jo maaliskuussa Mos Defin Nosturissa, mikä oli jo yksistään pienoinen unelmien täyttymys, mutta Ilosaari pääsi silti yllättämään ja räjäyttämään tajunnan. Mos Defin ja Talib Kwelin duo kun ei kymmeneen vuoteen ole muutamaa pistokeikkaa enempää tehnyt, eikä tänä vuonna tapahtuva reunionkaan ole vielä ollut järin aktiivinen paria uutta biisiä lukuunottamatta. Keikka Suomessa tämän vuoden Ilosaaressa onkin enemmän kuin koskaan uskalsin toivoakaan. Järjen lähtö, here I come!

5. Two Door Cinema Club

Vuoden 2010 kolmanneksi parhaan levyn mielestäni tehnyt brittiyhtye saapuu tänä vuonna ensimmäistä kertaa Suomeen ja väitän, että bändi tulee saamaan yhdet festarikesän isoimmista bileistä aikaiseksi. Eihän tämän yhtyeen musiikin tahtiin voi tehdä juuri mitään muuta kuin tanssia, pomppia ja huutaa ilosta!

6. Odd Future Wolf Gang Kill Them All

Blogia lukeneille ei varmasti ole jäänyt epäselväksi, että pidän todella paljon Odd Futuren touhuista. Kokoelmalevy OF Tape vol. 2 oli pettymys, mutta se ei haittaa, kun Tyler ja kumppanit päästetään lavalle tekemään parastaan, eli räppäämään ja lietsomaan porukkaa riehumaan. Edelleen ainoa syy, minkä takia Weekend Festivalien perjantain lippu löytyy itseltäni, enkä siitä aio luopua, vaikka kuinka muut artistit ovatkin paskaa.

7. Bon Iver

Bon Iverin kakkonen on mielestäni mahtava levy. Tunnelmaltaan yksi kaikkien aikojen hienoimmista. Jos Justin Vernon ja hänen massiivisen iso yhtyeensä onnistuu tavoittamaan sen jonkin mikä levylläkin on, niin luvassa on takuulla yksi vuoden keikkatapauksista.

8. The Shins

Oih ja voih. Olisin vielä viisi vuotta sitten nostanut The Shinsin tapauksessa kuin tapauksessa odotetuimmaksi festarivieraaksi. Muutokset niin kokoonpanossa kuin musiikillisessa tyylissä vieraannuttivat minut hiukan yhtyeestä, mutta en silti voi olla menemättä ylihuomenna Hietaniemeen. Jos James Mercer ja ne muut tyypit onnistuisivatkin sulattamaan sydämeni. Siihen ei tarvittaisi kuin alla olevan kappaleen ensimmäiset kolme sekuntia.

9. The Black Keys

The Black Keysin nykysuosio on asia, jota en ymmärrä. Toki bändi on loistava, mutta kun yhtyettä hehkuttavat jopa ihmiset, joita ei rock voisi kiinnostaa tipan vertaa. Ei se bändi niin loistava kumminkaan ole. Tämä valitus jääköön tähän, The Black Keys ja Flow on outo, mutta nousuhumalassa aivan varmasti erinomainen kombo, jos pogoaminen ja sekoaminen ei vain ole liian tyylitöntä toimintaa.

10. The XX

Missasin brittitrion Flow'n keikan kuumeen vuoksi, joten otin ilolla vastaan bändin buukkauksen Ilosaareen. Syyskuussa tulevan kakkoslevyn kappaleiden kuuleminen ennakkoon nostaa myös bändin statusta kesän festarinimissä. Silti en tiedä kuinka hyvin bändin rauhalliset tunnelmat uppoavat lauantai-iltana kello kymmenen villiintyneeseen festarikansaan. Ei ihan pieni haaste.



Listan ulkopuolelle jäivät mm. Charlotte Gainsbourg, Snoop Dogg, The Mars Volta, Frank Ocean, Björk, Feist, Modeselektor, The Hives, Antony & The Johnsons, Yeasayer, D'angelo, Suicidal Tendencies ja Basement Jaxxin dj-setti. Listaa voisi jatkaa vielä ties kuinka monella nimellä. Että onko paska festaritarjonta hä?

Kipeä vappu

Vappu meni tässäkin osoitteessa flunssaa potiessa ja jatkuu samoissa merkeissä. Tekemistä onneksi riittää, koska internetin ihmeellinen maailma on niin hieno ja antoisa.

Jack Whiten sivuprojekti/päätoimibändi The Dead Weather julkaisee uuden levyn ensi kuussa, mutta nyt levyä pääsee kuulemaan streamina ainakin jonkun aikaa. Kyseessä ei kumminkaan ole ihan tavanomainen streami, vaan koko homma toimii videona, mikä näyttää levyn soittoa vanhalla vinyylisoittimella. Luitte oikein. Ensimmäinen The Dead Weather-albumi oli pienoinen pettymys, koska odotukseni kaikkiin Jack Whiten tekemisiin ovat aina kovat ja The Dead Weather ei aiheuttanut kovin kummoisia säväreitä. Tältä pohjalta Sea Of Cowards kuulostaa tosin oikein hyvältä. Linkistä pääsee katsomaan ja kuuntelemaan streamia. Koittakaa bongata Jack Whiten kädet kääntämässä levyä!

EDIT: Streami on ohi, mutta maanantaina bändi esittää levyn livenä Myspacessa. Linkistä löytyy infot siitä.

Stupido on siitä hieno levykauppa, että he mainostavat ja suosittelevat netissä aktiivisesti uusia levyjä ja heidän kauttaan on tullut bongattua useita hienoja artisteja. Nyt pääsen jälleen kiittämään hienoja miehiä Stupidon päässä. John Grantia tuskin olisin löytänyt ilman heitä. John Grant on ennen soittanut The Czarsissa. The Czars hajosi ja Grant ystävystyi Midlaken miesten kanssa, ja miehet päätyivät yhdessä tekemään levyn nimeltä Queen Of Denmark. Parin kuuntelukerran perusteella John Grant on vuoden tulokkaita. Queen Of Denmark on loistavaa indie-folkia. Jos Midlakesta on tykännyt, niin Grant myöskin varmasti toimii. Mielestäni John Grantin levy on Midlaken tuotoksia paljon parempi. Kuunnelkaa Spotifysta ja muodostakaa oma mielipiteenne.

Kate Nash nousi kolmisen vuotta sitten julkisuuteen hitillä Foundations, josta tuli mieleen vähän kiltimpi ja sivistyneempi Lily Allen. Itseäni Nashin musiikki ei kiinnostanut, joten naisen tuotokset jäivät elämään omaa elämäänsä huomioni ulkopuolella. Tänä vuonna Nashilta tuli uusi levy My Best Friend Is You, joka on saanut hyvät arviot niin NME:ltä kuin Pitchforkiltakin. Itse en levyä ole vielä kuunnellut, mutta ensisinkku Do-Wah-Doo on saanut sukat pyörimään jaloissa. Erinomainen biisi, joka tulee olemaan kesällä kovassa soitossa. Alempaa löytyy molemmat biisit, joten voitte vertailla myöskin kehitystä.





Tunnun kirjoittavan jatkuvasti Damon Albarnin tekemisistä, mutta minkäs sille mahtaa, kun mies on nero. Eilen MTV:n nettisivuilla pääsi keskiyöllä katsomaan livestreamia Gorillazin keikasta Lontoon Roundhousessa. Demon Daysin aikainen Gorillaz toteutti livensä taustabändin pysyessä sermien takana, jolloin pääosaan nousivat niin hologrammien kuin videoidenkin avulla toteutetut visuaalit. Vieraat olivat ainoita, jotka lavalla olivat ihmisten edessä esiintymässä. Nyt koko Gorillaz on lavalla ja onneksi eivät piilottele tätä bändiä. Mukana kun on The Clashin Mick Jones ja Paul Simonon merimiesasuissa. Jo tämä on todella överiä, mutta itse liveshow oli jo melkein överimpää.

Lavalla on nykyisin vain valkokangas ja iso Gorillaz-neonvalokyltti. Vieraat ja taustabändi - joka on n. 20-henkinen jousien ja torvien kanssa - ovat lavalla sulassa sovussa. Tämän yhtyeen livesoittoa oli ilo katsoa, koska koko kööri soitti erinomaisesti yhteen. Plastic Beachin hitit soivat livenä ilmavasti ja komeasti. MTV:n nettistreami katkesi noin tunnin jälkeen, mutta silloin oltiin lavalla jo nähty Hypnotic Brass Ensemble, De La Soul, Little Dragon, Gruff Rhys, Mos Def ja Bobby "Across The 110th Street" Womack. Jos streami ei olisi katkennut, niin lavalla oltaisiin nähty myös Mark E. Smith ja Shaun Ryder. Demon Daysin ja ensilevyn hittejä oltiin myös soitettu, joten siksi jäi harmittamaan streamin katkeaminen.

Jotta saisitte jotain tajua siitä, mitä Gorillaz on livenä vuonna 2010, niin Youtube jeesaa. Kyseinen pätkä on Coachellasta ja lavalla nähdään itse Snoop Dogg, videolla. Tämän biisin iskiessä käyntiin olin kylmien väreiden valtaama ja aloin samantien suunnitella matkaa Roskildeen. Äänet ovat mitä ovat, mutta idea tulee selville. Toinen video näyttää taas maailman kovimman jätkän, eli Bobby Womackin lavalla rääkymässä Stylon Mos Defin kanssa. Parhautta!