Edellisen listan tapaan jatketaan yksittäisten kappaleiden parissa ja nyt on vuorossa kovimmat räpäytykset. Räpistä on tullut kirjoitettua tänä vuonna ehkä jopa enemmän kuin uskalsin edes odottaa blogia aloittaessani, mutta tänä vuonna tulikin monta todella kovaa räppijulkaisua ja biisiä. Järjestys on taas tajunnanvirtamaisen satunnainen.
Fashawn - Samsonite Man
Tätä biisiä en löytänyt itse, vaan kaikki kunnia kuuluu Golden Platitudesin suuntaan suosituksesta. Fashawnista en ollut koskaan aiemmin kuullutkaan, mutta onneksi kuulin. Samsonite Man on todella rentoa sanailua ja biitti rullaa mallikkaasti. Toimi kesäfiilistelyissä täydellisesti!
Rakaa - Crown Of Thorns (Feat. Aloe Blacc)
Rakaan voi joku muistaa Dilated Peoplesista. Tänä vuonna mieheltä tuli uusi soololevy ulos, jonka huippu on mielestäni tämä Aloe Blaccin vierailun sävyttämä Crown Of Thorns. Helposti myös vuoden parhaimpia rap-biisejä.
Laineen Kasperi - Ikuisen Maanantain Maa
Laineen Kasperin Olet Tässä jäi lopulta vähän etäiseksi levyksi. Ikuisen Maanantain Maa kumminkin jäi mieleen hyvällä tavalla. Biitti ja rapit tukevat toisiaan loistavasti ja loskapaskan täyttämä synkkä maanantaiaamu ei voi olla tulematta mieleen tätä kuunnellessa.
Stepa - Hullut Jätkät (Feat. Are & Tapani Kansalainen)
Stepan Hullut Jätkät hämmensi ensikuunteluillaan. Biitit kun on pöllitty ties keiltä ja räpit ovat yhtä uhoa, mutta konsepti toimii täydellisesti.
Teflon Brothers - Skippaa Duunit
Teflon Brothersin Punavuori-konseptilevy oli oikein hauska ja kesäanthem Skippaa Duunit on sen paras biisi. Eikös olisi mukavaa näilläkin säillä vain mennä rannalle ja skippaa duunit?
Heikki Kuula - Spuge
Teflon Brothersissakin vaikuttavan Heikki Kuulan BlackSuami on jäänyt turhan vähälle kuuntelulle, mutta Radio Helsingin kesähittiäänestyksenkin voittanutta Spugea taas on tullut popitettua luvattomankin paljon. Kings Of Convenience-lainailut toimivat!
Paleface - Sammuva Soihtu (Feat. Wimme Saari & Davo)
Palefacen Helsinki - Shangri-La jakoi mielipiteet todella vahvasti. Levy ei ehkä ollut kaiken hypensä arvoinen, mutta onhan sillä monta todella kovaa biisiä ja Sammuva Soihtu on helposti se kovin. Davon vierailu nyt on vähän turha, mutta Wimme Saaren joikaukset tekevät biisiin todella raikkaan fiiliksen.
Big Boi - Shutterbugg
Big Boin soololevy palautti jälleen uskon siihen, että Outkast hallitsee maailmaa. Shutterbugg ei tee mitään uutta, mutta onhan tämä helposti kovinta räppiä tänä vuonna.
The Roots - The Fire (Feat. John Legend)
Vaikka The Roots palasikin vanhempaan ja orgaanisempaan ilmaisuun How I Got Overilla, niin ei se silti ollut niin hyvä kuin annoin itseni olettaa. The Fire on siitä huolimatta oikein hyvä biisi, joka rullaa hienosti. Video on sitten aika karua menoa.
Kanye West - The Joy (Feat. Jay-Z, Kid Cudi & Pete Rock)
Kanyen My Beautiful Dark Twisted Fantasy ja miehen alkusyksyllä alkanut Good Fridays-projekti olivat ehkä vuoden kovimmat jutut rapin saralla. Ilmaisena latauksena julkaistu The Joy saattaa ehkä olla Kanyen kovin biisi koskaan. Pete Rockin jumalainen biitti yhdistettynä Kanyen ja Jay-Z:n loistavaan sanailuun tuotti ilmoille vain ja ainoastaan mestariteoksen. "No electro, no metro, a little retro, ahh perfecto!"
Huomenna listataan kaikista muista genreistä kovimmat jutut, mutta siihenkin listaukseen liittyy yksi pieni jippo, joka paljastuu huomenna.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Laineen Kasperi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Laineen Kasperi. Näytä kaikki tekstit
torstai 9. joulukuuta 2010
maanantai 26. huhtikuuta 2010
Päivän kotimaiset: Olavi Uusivirta ja Laineen Kasperi
Kotimaisia levyjä tulee tässä blogissa harvemmin hypetettyä ja hehkutettua, mutta nyt on kyseessä sen verran hyvät julkaisut, etten voi olla hehkuttamatta.
Olavi Uusivirta nousi julkisuuteen Pahat Pojat-soundtrackilla julkaistulla Raivo Härkä-kappaleella, joka oli perinteistä poikkeamatonta suomirokkia. Uusivirta jatkoi radioystävällisellä rokkipopilla pari levyä, kunnes pari vuotta sitten julkaistu Minä Olen Hullu muutti suunnan täysin. Jaakko Murroksen tuottama levy haki sointinsa The Cure-pastissoinnista ja 80-luvulta. Tuore Preeria jatkaa samoilla linjoilla, mutta tällä kertaa Uusivirta on Murroksen kanssa löytänyt oman soundinsa, joka ei enää kuulosta suoralta lainailulta.
Preeria alkaa energisesti kappaleilla Erika ja Puberteetti, jotka ovat melkoista paahtoa ja tekevät selkeää pesäeroa aiempaan tuotantoon. Kolmantena kuultava Jenni on rauhallinen kappale, jonka äänimaailma on todella erilainen verrattuna mihin tahansa suomalaiseen rock-yhtyeeseen. Lähin vertailukohta löytyy lähinnä Fonalin artisteista, kuten Ristosta, johon kappaleen sanoituksissa viitataan jo heti alussa. Sen jälkeen kuullaan sinkkubiisi Nukketalo Palaa, jota myöskään on vaikea mieltää radiohitiksi. Loppulevy vuorottelee hyvin energisempien ja hitaampien kappaleiden välillä. Loppuun on tosin säästetty koko levyn helmi. Toiseksi viimeinen kappale Nero on yksi hienoimmista kotimaisista kappaleista vuosiin.
Olavi Uusivirta on onnistunut hienosti karistamaan itsestään teini-idolin ja "koko kansan suosikin" maineen ja tekee kunnianhimoista ja hienoa musiikkia. Vastaavaa kunnianhimoa toivoisi kuulevan valtavirta-artisteilta useamminkin. Sanoitukset ovat erittäin hyviä kautta linjan, vaikka pari kertaa Uusivirta sortuukin latteuksiin ja järkettömyyksiin. Kokonaisuutena silti hieno levy, jota voi suositella kaikille.
Laineen Kasperi on Kaucas-ryhmästä tuttu mies, joka on aiemmin julkaissut sooloalbumit Seis ja Saatana Saapuu Helsinkiin, ja Julma-Henrin kanssa kuulemma aika hämmentävän "kuunnelman" Outo-Nauha. Siinä missä aiemmat soololevyt ovat olleet tarinavetoisia, niin uusin Olet Tässä / Du Är Här / You Are Here on teema-albumi niinkin vaatimattomasta aiheesta kuin Suomi.
Olet Tässä on tupla-albumi, joka sisältää 21 biisiä. Toista levyä vähemmän kuunnelleena eron voisi jakaa niin, että ekan levyn biitit ovat vähän synkempiä ja "modernimpia", kun toisella levyllä on perinteisempiä biittejä. Levyn keston takia kuuntelukokemus on aika raskas, mutta Laineen riimit ovat täyttä asiaa ja biitit ovat ihan missä mittakaavassa vain priimatavaraa. Varsinkin Ikuisen Maanantain Maa on kokonaisuutena tämän maan hienoimpia rap-biisejä. Henkee taas on hieno osoitus siitä, että sample-kulttuuri on elossa myös Suomessa ja Peeällän skrätsäykset ovat hengästyttävän kovia.
Laineen Kasperin levy on yksi kunnianhimoisimmista rap-albumeista Suomessa ja jo sen takia kannattaa ottaa levy haltuun. Miehen sanomaa ei kaikki todellakaan tule allekirjoittamaan, mutta ajatuksia miehen blastaus herättää.
Olavi Uusivirta nousi julkisuuteen Pahat Pojat-soundtrackilla julkaistulla Raivo Härkä-kappaleella, joka oli perinteistä poikkeamatonta suomirokkia. Uusivirta jatkoi radioystävällisellä rokkipopilla pari levyä, kunnes pari vuotta sitten julkaistu Minä Olen Hullu muutti suunnan täysin. Jaakko Murroksen tuottama levy haki sointinsa The Cure-pastissoinnista ja 80-luvulta. Tuore Preeria jatkaa samoilla linjoilla, mutta tällä kertaa Uusivirta on Murroksen kanssa löytänyt oman soundinsa, joka ei enää kuulosta suoralta lainailulta.
Preeria alkaa energisesti kappaleilla Erika ja Puberteetti, jotka ovat melkoista paahtoa ja tekevät selkeää pesäeroa aiempaan tuotantoon. Kolmantena kuultava Jenni on rauhallinen kappale, jonka äänimaailma on todella erilainen verrattuna mihin tahansa suomalaiseen rock-yhtyeeseen. Lähin vertailukohta löytyy lähinnä Fonalin artisteista, kuten Ristosta, johon kappaleen sanoituksissa viitataan jo heti alussa. Sen jälkeen kuullaan sinkkubiisi Nukketalo Palaa, jota myöskään on vaikea mieltää radiohitiksi. Loppulevy vuorottelee hyvin energisempien ja hitaampien kappaleiden välillä. Loppuun on tosin säästetty koko levyn helmi. Toiseksi viimeinen kappale Nero on yksi hienoimmista kotimaisista kappaleista vuosiin.
Olavi Uusivirta on onnistunut hienosti karistamaan itsestään teini-idolin ja "koko kansan suosikin" maineen ja tekee kunnianhimoista ja hienoa musiikkia. Vastaavaa kunnianhimoa toivoisi kuulevan valtavirta-artisteilta useamminkin. Sanoitukset ovat erittäin hyviä kautta linjan, vaikka pari kertaa Uusivirta sortuukin latteuksiin ja järkettömyyksiin. Kokonaisuutena silti hieno levy, jota voi suositella kaikille.
Laineen Kasperi on Kaucas-ryhmästä tuttu mies, joka on aiemmin julkaissut sooloalbumit Seis ja Saatana Saapuu Helsinkiin, ja Julma-Henrin kanssa kuulemma aika hämmentävän "kuunnelman" Outo-Nauha. Siinä missä aiemmat soololevyt ovat olleet tarinavetoisia, niin uusin Olet Tässä / Du Är Här / You Are Here on teema-albumi niinkin vaatimattomasta aiheesta kuin Suomi.
Olet Tässä on tupla-albumi, joka sisältää 21 biisiä. Toista levyä vähemmän kuunnelleena eron voisi jakaa niin, että ekan levyn biitit ovat vähän synkempiä ja "modernimpia", kun toisella levyllä on perinteisempiä biittejä. Levyn keston takia kuuntelukokemus on aika raskas, mutta Laineen riimit ovat täyttä asiaa ja biitit ovat ihan missä mittakaavassa vain priimatavaraa. Varsinkin Ikuisen Maanantain Maa on kokonaisuutena tämän maan hienoimpia rap-biisejä. Henkee taas on hieno osoitus siitä, että sample-kulttuuri on elossa myös Suomessa ja Peeällän skrätsäykset ovat hengästyttävän kovia.
Laineen Kasperin levy on yksi kunnianhimoisimmista rap-albumeista Suomessa ja jo sen takia kannattaa ottaa levy haltuun. Miehen sanomaa ei kaikki todellakaan tule allekirjoittamaan, mutta ajatuksia miehen blastaus herättää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)